Kaarlo Kangasniemi

Kaarlo Kangasniemi
Kaarlo Kangasniemi Porissa vuonna 1968.
Kaarlo Kangasniemi Porissa vuonna 1968.
Henkilötiedot
Syntynyt4. helmikuuta 1941 (ikä 83)
Kullaa
Uran tiedot
Laji painonnosto
Mitalit
Maa:  Suomi
Painonnosto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa México City 1968 90 kg
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Varsova 1969 90 kg
Hopeaa Hopeaa Lima 1971 90 kg
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Varsova 1969 90 kg
Kultaa Kultaa Szombathely 1970 90 kg
Pronssia Pronssia Leningrad 1968 90 kg
Pronssia Pronssia Constanta 1972 90 kg

Kaarlo Olavi Kangasniemi (s. 4. helmikuuta 1941 Kullaa) on suomalainen entinen painonnostaja, joka voitti olympiakultaa vuoden 1968 kesäolympialaisissa.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kullaan Leineperissä syntynyt Kangasniemi edusti urallaan Porin Pyrintöä, Mäntyluodon Kiriä ja Porin Herkulesta. Hän teki urallaan yhteensä 17 yleisen sarjan ME-tulosta. Kangasniemi on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen painonnoston olympiamitalisti ja hän on myös Clas Thunbergin, Pertti Ukkolan sekä Thomas Johansonin ohella ainoa suomalainen, joka on urallaan saavuttanut olympia-, MM- ja EM-kultaa.[1]

Kangasniemi saavutti Suomen ainoan kultamitalin Méxicon olympialaisissa vuonna 1968. Hän voitti 90 kg:n sarjan yhteistuloksella 517,5 kg. Kangasniemi osallistui myös vuosien 1964 ja 1972 olympialaisiin. Tokiossa 1964 hän sijoittui seitsemänneksi ja Münchenissä 1972 kuudenneksi. MM-kultaa hän voitti 1969 sekä EM-kultaa 1969 ja 1970.[2]

Kangasniemen ura loppui selkävaivoihin jo 1970-luvun puolivälissä ja vuonna 1978 hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle Porin sataman satamavalvojan työstään. Myöhemmin Kangasniemi on osallistunut veteraanikilpailuihin ja voittanut muun muassa veteraanien MM-kultaa vuonna 1996.[3][4] Aktiiviuransa jälkeen Kangasniemi on toiminut valmentajana Puntti-Karhuissa.lähde? Lisäksi hän on toiminut muun muassa PPT:n ja Ässien edustusjoukkueiden kuntovalmentajana sekä painonnostolajien asiantuntijakommentaattorina Eurosportilla.[5][6] Vuosina 1984–1988 Kangasniemi oli Porin kaupunginvaltuuston jäsen SMP:n edustajana.[3] Nykyään hän asuu puolisoineen Porin Pormestarinluodossa.[4]

Kangasniemi on kertonut käyttäneensä anabolisia steroideja parantaakseen suorituskykyään. 1960-luvulla ne eivät olleet vielä kiellettyjä ja käyttö oli melko yleistä. Steroidien käytöllä oli myös vaikutuksensa hänen myöhempiin terveysongelmiinsa. Kangasniemen mielestä dopingaineiden käytön pitäisi olla urheilussa sallittua lääkärien valvonnassa.[4]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen vuoden 1968 urheilijoiksi palkitut, Jorma Kinnunen, Kaija Mustonen ja Kaarlo Kangasniemi.

Kangasniemi on valittu Kansainvälisen painonnostoliiton Hall of Fameen. Vuoden urheilijaksi Kangasniemi valittiin 1968 ja 1969 sekä Porin Vuoden urheilijaksi 1964, 1966–1969 ja 1971. Hän voitti myös Suosituin suomalainen -äänestyksen vuosina 1968 ja 1969.[2][7]

Vuonna 2002 Kangasniemi sai opetusministeriön jakaman Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon ja 2015 hänelle myönnettiin puolikas urheilijaeläke.[8]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangasniemi-museo Leineperin ruukissa.

Kaarlo Kangasniemen veli oli painonnoston viisinkertainen ME-mies Kauko Kangasniemi.[9]

Leineperin ruukissa sijaitsevassa Kaarlo Kangasniemen synnyinkodissa toimii kotimuseo, jossa on esillä muun muassa hänen olympiakultamitalinsa.[10]

Maailmanennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nostomuoto Tulos Paikka Huom.
punnerrus 131,0 kg Oslo, Norja nuorten ME
tempaus 155,5 kg Eräjärvi
yhteistulos 512,5 kg Eräjärvi
punnerrus 175,5 kg Pori
yhteistulos 515,0 kg Pori
tempaus 157,5 kg Helsinki
yhteistulos 522,5 kg Helsinki
tempaus 158,0 kg México
punnerrus 176,5 kg Riihimäki
tempaus 158,5 kg Riihimäki
punnerrus 177,5 kg Pori
tempaus 160,5 kg Pori
yhteistulos 527,5 kg Pori
punnerrus 180,0 kg Lahti
yhteistulos 530,0 kg Lahti
tempaus 161,0 kg Kiiruna, Ruotsi
tempaus 162,0 kg Pori
tempaus 155,5 kg Pori
työntö 136,0 kg Collinwood, Kanada ikämiesten ME
Maailmanennätykset on tehty 82,5 kg, 84,0 kg, 90,0 kg ja 110 kg sarjoissa

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Soukola, Timo: Kangasniemi, Kaarlo (1941–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 11.8.2011.
  2. ↑ a b Kaarlo Kangasniemi (s. 4.2.1941) Urheilumuseo. Arkistoitu 27.2.2021. Viitattu 31.1.2021.
  3. ↑ a b Luotonen, Mervi: Kuuluisa lonkkaluunpää eniten tarjoavalle 27.11.2004. Turun Sanomat. Viitattu 31.1.2021.
  4. ↑ a b c Hartikainen, Ville: Doping pitäisi sallia, sanoo olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemi: ”Ei olisi tätä nykyistä pimeää touhua ollenkaan” 31.1.2021. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.1.2021.
  5. ↑ Neva, Tapio: Tenu : Jarmo Alatensiön elämäkerta, s. 34. Pori: Satakunnan Kansa, 2014. ISBN 978-951-98753-8-5
  6. ↑ Olympiavoittaja ”Kulta-Kalle” tv-kommentaattoriksi 3.4.2009. Iltalehti. Viitattu 31.1.2021.
  7. ↑ Majasaari, Matti: Porin vuoden urheilijat – Kangasniemestä Mattssoniin. Satakunnan Kansa, 11.1.2014, s. 30–31. Viitattu 31.1.2021.
  8. ↑ 77-vuotias Kulta-Kalle kertoo rahapulastaan – yritti myydä olympiakultamitaliaan: "Ei se naurata" 17.10.2018. Iltalehti. Viitattu 17.10.2018.
  9. ↑ Marttinen, Mikko: Kauko Kangasniemi on kuollut 17.4.2013. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 20.4.2013. Viitattu 18.4.2013.
  10. ↑ Kangasniemi-museo Aikamatka Satakunnassa. Viitattu 31.1.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lounasheimo, Ilmo: Kaarlo Kangasniemi : Kulta Kalle kertoo. Helsinki: Otava, 1970.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]