Kahdet kasvot (vuoden 1992 elokuva)

Hakusana ”Raising Cain” ohjaa tänne. Johnny Winterin musiikkialbumi on nimeltään Raisin’ Cain.
Kahdet kasvot
Raising Cain
Ohjaaja Brian De Palma
Käsikirjoittaja Brian De Palma
Tuottaja Gale Anne Hurd
Säveltäjä Stephen H. Burum
Kuvaaja Pino Donaggio
Frank Fitzpatrick
Leikkaaja Robert Dalva
Paul Hirsch
Bonnie Koehler
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Levittäjä Universal Studios
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 7. elokuuta 1992
Suomi 23. lokakuuta 1992
Kesto 91 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 12 000 000 dollaria
Tuotto 37 170 057 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kahdet kasvot (Raising Cain) on 1992 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen psykologinen jännityselokuva, jonka on ohjannut Brian De Palma. Elokuvan pääosaa, sivupersoonista kärsivää lapsipsykologia, esittää John Lithgow, ja muita näyttelijöitä ovat Lolita Davidovich, Steven Bauer, Frances Sternhagen ja Gregg Henry.

Rooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 John Lithgow … Carter Nix/Cain/Nix Sr/Josh/Margo  
 Lolita Davidovich … Jenny  
 Steven Bauer … Jack Dante  
 Frances Sternhagen … Lynn Waldheim  
 Gregg Henry … Terri  
 Tom Bower … Cully  
 Mel Harris … Sarah  
 Teri Austin … Karen  
 Gabrielle Carteris … Nan  
 Barton Heyman … Mack  
 Amanda Pombo … Amy  
 Kathleen Callan … Emma  

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien ensi-ilta-arvostelussa Mikael Fränti näkee elokuvan esikuvana selvästi Hitchcockin Norman Bates -hahmon, mutta sanoo De Palman tällä kertaa välttävän liian suoran kopioinnin. Häntä kiehtovat elokuvan monet arvaamattomat käänteet, ja hänestä Kahdet kasvot on ”sisäkkäisten minuuksien tuima harhautusleikki, jossa ihminen on lopulta itsensä viimeinen todistaja”.[1]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano sanoo De Palman tekevän ”uhkarohkean oudosta” filmistään liian monimutkaisen. Lithgow’n roolityötä hän kuvaa maaniseksi ja antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2] Kaksi tähteä antaa myös VideoHound’s Golden Movie Retriever.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Fränti, Mikael: Veljensä vartija. (Elokuvan arvostelu.) Helsingin Sanomat, 24.10.1992, s. D6.
  2. ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
  3. ↑ Raising Cain (Arkistoitu – Internet Archive), VideoHound’s Golden Movie Retriever, Gale 2008. Vaatii HighBeam-tilauksen.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.