Kansojen taulu
Kansojen taulu, myös Kansaintaulu[1] tai kansojen luettelo,[2] on Raamatun ensimmäisen Mooseksen kirjan 10. luvussa oleva luettelo Nooan jälkeläisistä ja siitä, minkä kansojen olettiin polveutuvan kenestäkin Nooan pojista.[3] Luettelo esiintyy hieman lyhennettynä myös Ensimmäisen aikakirjan alussa.[4]
Historiallisuus ja kattavuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raamatun kansojentaulu on sikäli ainoalaatuinen vanhan ajan kirjallisuudessa, että missään muualla ei tuohon aikaan ollut yritettykään laatia vastaavaa yhteenvetoa koko maailman kansojen alkuperästä.[2][5] Taulun katsotaan kuvastavan muinaisten israelilaisten ja juutalaisten maantieteellistä tietämystä vuoden 600 eaa. aikoihin[1], vähän ennen Babylonin vankeutta. Heidän tuntemansa osa maailmasta ulottui tuolloin pohjoisessa Mustaanmereen ja Kaspianmereen, etelässä Arabian niemimaan eteläosiin ja Etiopiaan, idässä Elamiin nykyisessä Iranissa ja lännessä ainakin Jooniaan tai Kreikkaan saakka.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Nooa oli koko nykyisen ihmiskunnan esi-isänä erityisen merkittävä, koska hänen aikanaan kaikki ihmiset koko maailmassa hukkuivat vedenpaisumuksessa lukuun ottamatta niitä kahdeksaa, jotka selvisivät hengissä Nooan arkissa. Nämä olivat Nooa itse, hänen vaimonsa, hänen kolme poikaansa Seem, Haam ja Jaafet ja näiden vaimot,[6] joista Raamatun mukaan polveutuvat kaikki myöhemmin eläneet ihmiset koko maailmassa.[7] Luettelon laatijan käsityksen mukaan ihmiskunnan ykseys on luonteeltaan enemmänkin teologista kuin biologista laatua, sillä kaikki kansat ovat Jumalan pelastaman Nooan jälkeläisiä, joskin valitulla kansalla on näiden joukossa erikoisasema.[2]
Luettelo ei tietenkään vastaa nykyisen tieteellisen etnologian käsityksiä, mutta perustuu silti epäilemättä päätelmiin, joita on sen kirjoittamisen aikaisen tietämyksen valossa pidettävä järkevinä.[1] Yleensä on maantieteellisesti lähimpänä toisiaan asuvat kansat katsottu toistensa lähimmiksi sukulaisiksi[2], mutta tästä on eräitä poikkeuksia, joihin on selvästi tunnistettavissa olevat historialliset syyt. Niinpä kanaanilaiset ja foinikialaiset on lueteltu haamilaisiin eikä seemiläisiin kuuluviksi ilmeisesti siitä syystä, että nämä kansat ovat vanhoina aikoina olleet vahvasti Egyptin vaikutusvallan alaisina, ajoittain Egyptin hallinnassakin.[1][2] Samoin Elam luetaan tässä seemiläisiin, vaikka elamin kieli ei ole seemiläinen, mutta Elamilla oli kiinteät kulttuuriset siteet Mesopotamiaan.
Nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan Raamatussa kerrotun kaltaista maailmanlaajuista vedenpaisumusta ei ole tapahtunut. Vielä uuden ajan alussa sitä kuitenkin yleisesti pidettiin totena, ja kansojen taulun pohjalta esitettiin monia teorioita sellaistenkin kansojen alkuperästä, joita siinä ei suoranaisesti mainita. Jossakin määrin se vastaa nykyistäkin käsitystä kielten sukulaisuudesta, ja siitä ovat saaneet alkunsa nykyisinkin käytössä olevat termit seemiläiset ja haamilaiset kielet.
Kansojen taulu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Ensimmäisen Mooseksen kirjan 10. luvun mukaan Nooalla oli kolme poikaa:
- Seem, jonka jälkeläisinä on pidetty Lähi-idän seemiläisiä kansoja
- Haam, jonka jälkeläisinä on pidetty Pohjois- ja Itä-Afrikan haamilaisia kansoja
- Jaafet, jonka jälkeläisinä, jaafetilaisina, on pidetty useimpia Euraasian kansoja.
Näiden poikien nimien on ajateltu perustuvan seemiläisiin kieliin. Shen (Seem) merkitsee "nimeä" tai "tunnettua", "menestystä[8], Haam "lämmintä" [9] ja Jaafet "avointa".[10]
Raamatussa luetellaan heidän jälkeläisensä kolmessa ryhmässä, ei kuitenkaan Nooan poikien syntymäjärjestykessä vaan siinä järjestyksessä, jossa heidän oletettiin saaneen poikia vedenpaisumuksen jälkeen. Esimerkiksi Seemin ensimmäinen poika syntyi Raamatun mukaan vasta kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.[11] Mihin kansoihin heidän ensimmäisen polven jälkeläisensä viittaavat, on monessa tapauksessa pääteltävissä seuraavasta sukupolvesta, mutta monet nimet on vaikeasti tunnistettavissa. Luettelo toistetaan suurelta osin myös Ensimmäisen aikakirjan ensimmäisessä luvussa[12], jossa eräiden nimien kirjoitusasu kuitenkin poikkeaa alkuperäisestä. Osa kansojen nimistä esiintyy monikkomuodossa, jonka pääte hepreassa on -im.[13] Tällöin luettelossa ei kerrota, onko kunkin kansan oletetusta kantaisästä käytetty vastaavaa yksikkömuotoa.
Jaafetin jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suluissa olevat, kursivoidut nimien kirjoitusasut ovat vuoden 1938 raamatunsuomennoksen mukaiset.
Raamatun mukaan Jaafetin pojat ja pojanpojat olivat:[14]
- Gomer (Goomer), Jaafetin poika. Yleensä häntä on pidetty assyrialaisissa lähteissä mainittujen kimmeriläisten kantaisänä.[15] Flavius Josephuksen mukaan hänestä polveutuivat gallialaiset.[16]
- Askenas, Gomerin poika. On arveltu, että nimi tässä muodossa on virheellinen ja on alkujaan kuulunut Askuz, mutta heprealainen kirjain nun olisi virheellisesti tulkittu wawiksi. Ashkuz ja Izhkuz olivat assyrialaisten skyyteistä käyttämiä nimiä. Keskiaikaisessa hepreassa Saksasta käytettiin nimeä Ashkenaz, josta johtuu myös Keski- ja Itä-Euroopan juutalaisista käytetty nimitys aškenasijuutalaiset.
- Rifat (Riifat), Gomerin poika, 1. aikakirjassa Difat (Diifat). Josephus samasti Rifatin myöhäisantiikin paflagonialaisiin[16], mutta useimmiten nimen on tulkittu viittaavan Rifean vuoriin tai Uraliin.[2]
- Togarma (Toogarma), Gomerin poika. Nimi viittaa mahdollisesti Tegaramaan, joka sijaitsi Karkemiin ja Harranin välissä.[2] Armenialaiset ja georgialaiset ovat perinteisesti pitäneet itseään Togarman jälkeläisinä, mutta myös turkkilaisten kansojen on toisinaan uskottu polveutuneen hänestä.
- Magog (Maagog), Jaafetin poika. Nimi esiintyy assyrialaisissa lähteissä muodossa mat gugu, Gugun maa, joka tarkoittaa Lyydiaa. Kreikkalaisissa lähteissä mainitaan Gyges Lyydian kuninkaana, joka perusti noin vuosina 716–678 hallinneen Mermnad-dynastian. Tavallisimmin Magogin on kuitenkin tulkittu viittaavan Mustanmeren pohjoispuoliseen alueeseen[15]. Flavius Josephuksen[16], Hieronymuksen ja Nenniuksen mukaan hänestä polveutuivat skyytit, mutta hänen jälkeläisinään on pidetty skyyttien lisäksi muitakin pohjoisia barbaarikansoja.[5] Johannes Magnuksen mukaan Magogin jälkeläisiä ovat ennen kaikkea ruotsalaiset.[17]
- Madai (Maadai), Jaafetin poika. Hänen jälkeläisinään pidettiin meedialaisia.[2][15]
- Javan (Jaavan), Jaafetin poika. Viimeistään Josephuksen ajoista lähtien nimi on yhdistetty joonialaisiin,[2] jotka olivat yksi alkuperäisistä kreikkalaisista heimoista, mutta häntä on pidetty kaikkienkin kreikkalaisten esi-isänä.[16].
- Elisa, Javanin poika. Nimi on yhdistetty useisiinkin Aigeianmeren läheisyydessä asuneisiin kansoihin kuten Elisiin Peloponnesoksen luoteisosassa, aiolialaisiin[16] tai Fthian Ellisiin.
- Tarsis, Jaganin poika. Nimi on yhdistetty toisinaan Tarsoksen kaupunkiin Kilikiassa, Anatoliassa[16], toisinaan Tartessokseen etelä-Espanjassa.[5]
- kittiläiset, Javanin jälkeläisiä. Nimen on yleensä tulkittu tarkoittavan Kyproksen kitionilaisia,[5] mutta sille on esitetty muitakin tulkintoja.
- rodanilaiset (dodanilaiset), Javanin jälkeläisiä. Nimen on yleensä tulkittu tarkoittavan joko Ródoksen asukkaita tai Troijan seudulla asuieita dardaneja[5]
Huomautus: kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä (LXX) mainitaan Javanin ja Tubalin välissä myös Elisa-niminen Jaafetin poika, jota kuitenkaan ei mainita missään muussa antiikin aikaisessa lähteessä, ei myöskään Ensimmäisessä aikakirjassa. Nimen esiintymistä tässä kohdassa on lähes yksimielisesti pidetty Javanin pojan Elisan nimen virheellisenä toistona väärässä kohdassa. Kuitenkin Elisan, samoin kuin jäljempänä mainitun Arpaksadinkin, esiintyminen kreikkalaisessa Raamatussa sopii yhteen sen varhaiskristillisten kirjoittajien käsityksen kanssa, että olisi 72 sukua ja kieltä, jotka mainittaisiin nimeltä tässä luettelossa, kun taas juutalaisen käsityksen mukaan nimiä, sukuja ja kieliä oli 70.
- Tubal (Tuubal), Jaafetin poika. Nimi on yhdistetty Tabaliin, Anatoliassa sijainneeseen kuningaskuntaan sekä muinaisten tibarenien heimon välityksellä sekä Kaukasuksen iberialaisiin että nykyisen Espanjan ja Portugalin iberialaisiin.[16] Toisinaan häntä on pidetty myös illyrialaisten ja itaalisten kansojen esi-isänä. Riemuvuosien kirjassa hänestä katsotaan periytyvän kolme eurooppalaista kieltä.[18]
- Mesek, Jaafetin poika. Nimen on katsottu viittaavan Mushki-heimoon Anatoliassa. Mushkeja on toisinaan pidetty nykyisten georgialaisten esi-isinä, mutta heidät on yhdistetty myös Välimerellä rosvonneisiin merikansoihin.
- Tiras (Tiiras), Jaafetin poika. Nimi on yleensä yhdistetty traakialaisiin,[16] mutta myös joihinkin merikansoista kuten Turshaan ja tyrrheeneihin, Dnestr- eli Tiras-jokeen tai Troaksen alueeseen Anatoliassa. Nimen on myös tulkittu tarkoittavan etruskeja.[15] Talmudin traktaatissa Yoma Tiras samastetaan Persiaan.
Jaafetia on perinteisesti pidetty eurooppalaisten, mutta myös muutamien itämaisten kansojen esi-isänä. Tämän vuoksi "jaafetilaisia" on toisinaan käytetty kaukasialaisen rodun synonyyminä. Termi kaukasialainen johtuu sekin käsityksestä, että Jaafetin heimon rotuominaisuudet kehittyivät Kaukasuksen alueella, jossa Araratkin sijaitsee. Termiä jaafetilaiset kielet ovat myös entisajan kielitieteilijät kuten Grimmin veljekset, William Jones ja Rasmus Rask käyttäneet niistä, mitä myöhemmin alettiin nimittää indoeurooppalaisiksi kieliksi, sillä he olettivat, että jos eurooppalaiset ja Kaukasian asukkaat ovat Jaafetin jälkeläisiä, täytyy Euroopan kielilläkin olla yhteinen alkuperä, kuten niistä useimpien laita todella onkin, uralilaisia, kartvelilaisia, luoteiskaukasialaisia ja koilliskaukasialaisia kieliä sekä baskia lukuun ottamatta. Toisaalta termiä käytti toisessa merkityksessä myös Nikolai Marr jaafetilaisessa teoriassa, jonka mukaan Kaukasuksen kielet ovat jäänne muinaisesta kielikunnasta, johon kuuluneita kieliä olisi puhuttu paljon laajemmalla alueella ennen indoeurooppalaisten kielten levittäytymistä.
Haamin jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suluissa olevat, kursivoidut nimien kirjoitusasut ovat vuoden 1938 raamatunsuomennoksen mukaiset.
- Kus (Kuus), Haamin poika. Nimi Kuš tarkoitti vanhalla ajalla tavallisesti Nubiaa,[5][15] mutta se sitä käytettiin myös Mesopotamian kassilaisista.[2][5] On epäilty, että viimeksi mainitut on luettu haamilaisiin vain, koska nimien yhtäläisyys aiheutti sekaannusta.[2]
- Misraim, Haamin poika. Nimi tarkoittaa Egyptiä.[15] Nykyäänkin Egyptin nimi on arabiaksi Miṣr.
- ludilaiset (luudilaiset), Misraimin jälkeläisiä
- anamilaiset, Misraimin jälkeläisiä
- lehabilaiset, Misraimin jälkeläisiä
- naftuhilaiset, Misraimin jälkeläisiä
- patrosilaiset (patrokselaiset), Misraimin jälkeläisiä
- kasluhilaiset, joista kansojen taulun mukaan myös filistealaiset polveutuivat.[20][21], joskin eräiden muiden Raamatun kohtien mukaan he olisivat lähteneet Kaftorista.[22][23]
- kaftorilaiset, Misraimin jälkeläisiä. Nimen Kaftor on tulkittu tarkoittavan Kreetaa.[5]
- Put (Puut), Haamin poika. Nimen on jo vanhalla ajalla lähes yksimielisesti tulkittu tarkoittavan libyalaisia.[15][16].
- Kanaan, Haamin poika. Hänen jälkeläisinään pidettiin Kanaanin maassa ennen israelilaisia asuneita kanaanilaisia.
- Sidon (Siidon), Kanaanin vanhin poika. Vanhalla ajalla Sidon oli toinen Foinikian suurimmista kaupungeista.
- Het (Heet), Kanaanin poika. Raamatussa mainitaan useita kertoja heettiläisiksi kutsuttu kansa, jonka esi-isänä Hetiä pidettiin. Raamatussa heettiläisillä lienee kuitenkin tarkoitettu hattilaisia, joista heettiläisten nykyinen nimitys johtuu; nykyisin heettiläisiksi kutsutun kansan omakielinen nimi oli Nasil.[24] Hatin kieli oli nykyisen käsityksen mukaan isolaattikieli, kun taas heettiläisten kieli kuului indoeurooppalaiseen kielikuntaan.[24]
- jebusilaiset, Kanaanin jälkeläisiä, kanaanilainen heimo, joka asui Jerusalemin seudulla
- amorilaiset, kanaanilainen heimo
- girgasilaiset, kanaanilainen heimo
- hivviläiset, kanaanilainen heimo
- arkilaiset, kanaanilainen heimo
- siniläiset (siiniläiset), kanaanilainen heimo
- arvadilaiset, kanaanilaiset heimo
- semeriläiset, kanaanilainen heimo
- hamatilaiset, kanaanilainen heimo.
Seemin jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suluissa olevat, kursivoidut nimien kirjoitusasut ovat vuoden 1938 raamatunsuomennoksen mukaiset.
Käsite seemiläiset kansat johtuu Raamatun kansojen taulun ilmentämästä muinaisten heprealaisten käsityksestä heidän tuntemiensa kansojen ja kulttuurien alkuperästä. Yrittäessään ryhmitellä tuntemansa kansat he luokittelivat Seemin jälkeläisiksi ne jotka olivat kielellisesti ja kulttuurisesti heille lähintä sukua.
Raamatun mukaan Seem oli Aramin, Assurin ja Arpaksadin isä, josta polveutuivat muun muassa arabit, aramealaiset, assyrialaiset, babylonialaiset, kaldealaiset, sabalaiset ja heprealaiset. Kaikki nämä kansat puhuivat toisilleen lähisukuisia kieliä, joita nykyäänkin nimitetään seemiläisiksi kieliksi.
Seemiläisiä kieliä puhuivat kuitenkin myös kanaanilaiset[25], vaikka heidät Raamatussa onkin luettu Haamin jälkeläisten joukkoon. Toisaalta Raamatussa on lueteltu Seemin jälkeläisiin myös lyydialaiset ja elamilaiset, jotka eivät puhuneet seemiläisiä kieliä. Raamatussa ei tosin väitetäkään, että kaikki Seemin jälkeläiset olisivat puhuneet toisilleen lähisukuisia kieliä; sen sijaan siellä kerrotaan kansojen kielten sekaantuneen toisiinsa Baabelin tornin rakentamisen aikana.[26]
Raamatun mukaan Seemin poikia ja pojanpoikia olivat:
- Elam (Eelam), Seemin poika. Elam oli mahtava valtakunta, joka sijaitsi nykyisen Iranin länsiosissa ennen iranilaisten saapumista. Sen mukaan on saanut nimensä Iranin nykyinenkin Ilāmin maakunta.[27]. Elamin kieli ei kuitenkaan ole seemiläinen.[2]
- Assur, Seemin poika.
- Arpaksad, Seemin poika, josta israelilaiset itsekin katsoivat polveutuvansa.
- Lud (Lud), Seemin poika.
- Aram, Seemin poika. Nimi viittaa Syyrian aramealaisiin.[15]
- Us (Uus), Aramin poika
- Hul (Huul), Aramin poika.
- Geter, Aramin poika
- Mas, Aramin poika.
Arpaksadin jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arpaksadin jälkeläisistä mainitaan Kansojen taulussa edelleen seuraavat:
- Selah, Arpaksadin poika
- Eber (Eeber), Selahin poika.
- Peleg, Eberin poika, jonka aikana ihmissuku hajaantui eri puolille maailmaa.
- Joktan, Eberin poika. Hänen poikiaan olivat:
- Almodad
- Selef
- Hasarmavet
- Jerat
- Hadoram
- Usal
- Dikla
- Obal
- Abimael
- Saba
- Ofir
- Havila
- Jobab.
- Eber (Eeber), Selahin poika.
Raamatun mukaan Pelegin jälkeläisiin kuului viidennessä polvessa myös Abram eli Abraham,[4][28][29] Abrahamia pidettiin juutalaisten, mutta poikansa Ismaelin kautta myös ismaelilaisten, pohjoisarabialaisten paimentolaisheimojen, tai jopa kaikkien arabien, sekä pojanpoikansa Eesaun kautta lisäksi edomilaisten kantaisänä.[30][31] Toisaalta myös Joktania poikineen on pidetty eräiden arabiheimojen kantaisänä.[5]
Varhaisten historioitsijoiden tulkintoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Flavius Josephus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Flavius Josephus oli yksi ensimmäisistä, joka yritti samastaa ensimmäisen Mooseksen kirjan 10. luvussa mainitut nimet muista yhteyksistä tunnettuihin kansoihin. Hän käsitteli asiaa teoksensa Antiquitas ensimmäisen kirjan 6. luvussa,[16] ja hänen samastuksensa muodostivat perusteen useimmille myöhempien kirjoittajien tulkinnoille. Hänen mukaansa Kansojen taulun eri henkilöistä polveutuvat seuraavat kansat:
- Jaafetin jälkeläiset
- Gomer: galatialaiset, gallialaiset
- Rifat: paflagonialaiset
- Togarma: fryygialaiset
- Magog: skyytit
- Madai: meedialaiset
- Javan: joonialaiset ja kaikki kreikkalaiset
- Elisa: aiolialaiset
- Tarsus: kilikialaiset
- kittiläiset: Kyproksen asukkaat
- Tubal: iberit
- Mesek: kappadokialaiset
- Tiras: traakialaiset
- Haamin jälkeläiset
- Kus: etiopialaiset
- Seba: sabalaiset
- Misraim: egyptiläiset
- Put: libyalaiset
- Kanaan: kanaanilaiset
- Seemin jälkeläiset
- Elam: elamilaiset, joita Josefus piti myös persialaisten esi-isinä
- Assur: assyrialaiset
- Arpaksad: kaldealaiset
- Selah
- Eber: erityisesti heprealaiset, joiksi juutalaisia alun perin kutsuttiin
- Selah
- Aram: aramealaiset, syyrialaiset
- Us: trakonialaiset, jotka asuivat Palestiinan ja Celesyrian välisellä alueella; Us perusti Josephuksen mukaan Damaskoksen.
- Ul: armenialaiset
- Geter: baktrialaiset
- Mesa: Charax Spasini
- Lud: lyydialaiset
Hippolytos Roomalainen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hippolytos Roomalainen (k. n. 234), jonka aikakirja on säilynyt useina latinalaisina ja kreikkalaisina jäljennöksinä [32], teki oman yrityksensä samastaa 1. Mooseksen 10. kirjassa mainitut nimet tuntemiinsa kansoihin. Osittain hänen käsityksensä oli yhtäpitävä Josephuksen kanssa, mutta poikkesi siitä seuraavien osalta:
- Gomer – kappadokialaiset
- Askenas – sarmatialaiset
- Rifat – sauromatialaiset
- Togarma – armenialaiset
- Magog – Galatialaiset, keltit
- Javan
- Elisa – sikulit, troijalaiset ja fryygialaiset
- Tarsis – iberit, tyrrheenit
- kittiläiset – makedonialaiset, roomalaiset ja latinalaiset
- Tubal – "Hettali" (?)
- Mesek: illyrialaiset
- Misraim
- luudilaiset – lyydialaiset
- anamilaiset – pamfylialaiset
- patrusilaiset – lyykialaiset tai kreetalaiset
- kaftorilaiset – kilikialaiset
- Put – troglodyytit
- Kanaan – afri-kansat ja foinikialaiset
- arkilaiset: tripolitanialaiset
- Lud – halitsonialaiset
- Arpkasad
- Kainan: – sarmatialaisten itäpuolella asuvat kansat
- Joktan:
- Elmodad – intialaiset
- Salef – baktrialaiset
- Hazamaveth – shebalaiset, arabit
- Adoram – karmanialaiset
- Usal – Arialaiset tai parthialaiset
- Abimael – hyrkanialaiset
- Obal – skyytit
- Ofir – armenialaiset
- Deklah – gedrosialaiset
- Joktan:
- Kainan: – sarmatialaisten itäpuolella asuvat kansat
- Aram
- Hul – lyydialaiset tai toisen version mukaan kolkhislaiset
Hippolytoksen käsityksiä seurasivat monet myöhemmät kirjoittajat kuten Valentinus teoksessaan Vuoden 354 aikakirja, Epifanios teoksessaan Panarion noin vuodelta 375, Chronicon Paschale noin vuodelta 627, georgialainen Movses Kaghankatvatsi 600-luvulla teoksessaan Albanian historia ja Johannes Skylitzes noin vuonna 1057 teoksessaan Historian synopsit.
Hieronymus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hieronymus laati Josephuksen samastuksista parannellun laitoksen noin vuonna 390 teoksessaan Heprealaisia kysymyksiä Genesiksestä. Hänen luettelonsa on muutoin lähes yhtäpitävä Josephuksen kanssa, mutta eroaa siitä seuraavissa kohdin:
- Tubalin, Jaafetin pojan jälkeläiset: "iberit, joita ovat myös keltibereistä polveutuvat espanjalaiset, joskin jotkut henkilöt arvelevat italialaisia Tubalin jälkeläisiksi."
- Geterin, Aramin pojan jälkeläiset: akarnanialaiset tai kaarialaiset
- Masin, Aramin pojan jälkeläiset: maeonialaiset
Isidorus Sevillalainen ja myöhemmät kirjoittajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isidorus Sevillalainen hyväksyi teoksessaan Etymologiae useimmat Hieronymuksen samastukset, kuitenkin seuraavin muutoksin:[33][34]
- Joktanin, Eberin pojan jälkeläiset: intialaiset
- Salefin, Joktanin pojan jälkeläiset: baktrialaiset
- Askenasin, Gomerin pojan jälkeläiset "sarmatialaiset, joita kreikkalaiset kutsuvat reginialaisiksi".
Isidoruksen Jaafetin pojille esittämän samastuksen toisti Nennius teoksessaan Historia Britonum. Myös monet myöhäiskeskiajan oppineet omamsuivat Isidoruksen käsitykset siihen saakka, kunnes suuret löytöretket antoivat aihetta uusiin teorioihin. Esimerkiksi vuonna 1571 Benito Arias Montano yhdisti Mesekin Moskovaan ja Ofirin Peruun.
Käsitykset Itä-Aasian kansojen alkuperästä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikoinaan jotkut eurooppalaiset oppineet, esimerkiksi John Webb (1611–1672), pitivät myös Kiinan ja Intian kansoja Seemin jälkeläisinä.[35] Sekä Webb että ranskalaiset, figuristiseen koulukuntaan kuuluneet jesuiitat 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa menivät pidemmällekin ja samastivat keisari Yaon, yhden Kiinan myyttisistä muinaisista hallitsijoista itseensä Raamatun Nooaan.[35]
Sitä vastoin jesuiitta Athanasius Kircher arveli 1600-luvulla, että kiinalaiset polveutuisivat muinaisista egyptiläisistä ja olisivat näin ollen Haamin jälkeläisiä.[35]
Käsitykset afrikkalaisten haamilaisesta alkuperästä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikkalaisia on vanhastaan pidetty Haamin jälkeläisinä, suurinta osaa heistä hänen poikansa Kusin kautta. Monet itäafrikkalaiset kansat ja jorubat pitävät nykyäänkin itseään Haamin jälkeläisinä. Jo 800-luvulla juutalainen kielitieteilijä Judah ibn Quraysh piti seemiläisiä ja Kuušilaisia kieliä toistensa sukulaisina. Nykyajan kielitieteilijät yhdistävät nämä kaksi kieliryhmää sekä egyptin kielen, berberikielet, omoottiset ja tšadilaiset kielet afroaasialaiseksi eli "seemiläis-haamilaiseksi" kielikunnaksi, jonka muista alaryhmistä kuin seemiläisistä käytetään vanhastaan yhteisnimitystä haamilaiset kielet.[36]
Afrikan keski- ja eteläosien kielet sitä vastoin kuuluvat muihin kielikuntiin. Aikoinaan laajalti kannatetun mutta nyttemmin hylätyn haamilaisen teorian mukaan ne sivistykseen viittaavat piirteet, joita eteläisenkin Afrikan kansoilla oli todettavissa, olisivat kulkeutuneet alueelle Pohjois- ja Itä-Afrikan haamilaisten kansojen välityksellä.[37] Tällaisiin, yleensä selvästi rasistisiin teorioihin kuuluu myös Speken 1800-luvulla esittämä väite, että tutsit olisivat haamilaisia ja siten synnynnäisesti korkeammalla tasolla kuin alueen muut kansat.[38]
Teoriat ruotsalaisten alkuperästä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Goottilainen historiankirjoitus
Ruotsalainen piispa ja historioitsija Johannes Magnus väitti 1500-luvulla, että Magog, Jaafetin poika, muutti 88 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen Ruotsiin, ja yksi hänen pojistaan olisi ollut Ruotsin ensimmäinen kuningas.[17] Hänen teoriansa Ruotsin muinaishistoriasta hyväksyttiin Ruotsissa aikoinaan yleisesti, ja se on vaikuttanut Ruotsin kuninkaiden järjestysnumeroihinkin.
Vielä pidemmälle meni 1600-luvun lopulla Olof Rudbeckus vanhempi teoksessaan Atlantica. Hän samasti Ruotsin Platonin mainitsemaan Atlantikseen ja väitti sitä sivistyksen kehdoksi ja monien kansojen alkukodiksi, jossa Jaafetin jälkeläiset olisivat muinaisina aikoinaan asuneet ja josta muut Euroopan ja vieläpä muutamat Pohjois-Afrikankin kansat olisivat lähtöisin.[39]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- A. Dillmann: Genesis: Critically and Exevetically Expounded, vol. 1, s. 314. Edinburgh: T and T. Clark, 1897.
- E. F. Kautzsch: The Fundamentals, osa 1. Los Angeles: Biola Press, 1917.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Svend Holm-Nielsen, Bent Noack, Sven Tito Achen: Raamattu ja sen kulttuurihistoria, 1. osa (Vanha testamentti, Maailman luominen ja vaellusaika), s. 118-119. Suomentanut Markku Sinnemäki, Aarre Lauha, Aimo T. Nikolainen, Antero Sinisalo. Otava, 1970. ISBN 951-1-03199-6
- ↑ a b c d e f g h i j k l Heikki Palva: ”Kansojen luettelo”, Raamatun tietosanasto, s. 495. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20131-6
- ↑ 1. Moos. 10:1–32
- ↑ a b 1. Aik. 1:1–27
- ↑ a b c d e f g h i j k Merril F. Unger: Raamatun lukijan käsikirja, s. 39-43. Määritä julkaisija! ISBN 951-605-971-6
- ↑ 1. Moos. 7:1–34
- ↑ 1. Moos. 10:22
- ↑ Lexicon Results for Shem (Strong's 08035)
- ↑ Lexicon Results for Cham (Strong's 02526)
- ↑ Lexicon Results for Yepheth (Strong's 03315)
- ↑ 1. Moos. 11:10
- ↑ 1. Aik. 1
- ↑ Suomalaisessa Raamatussa käytetään tällaisissa tapauksessa päätettä -laiset tai läiset.
- ↑ 1. Moos. 10:1–5
- ↑ a b c d e f g h i Vuoden 1992 raamatunsuomennoksessa 1. Moos. 10:n kohdalle merkityt alaviitteet
- ↑ a b c d e f g h i j Flavius Josephus: ”6, How Every Nation was Demominated from their First Inhabitants”, Antiquites of the Jews. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Johannes Magnus: Historia de omnibus Gothorum Sveonumque regibus. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio. (latina)
- ↑ Riemuvuosien kirja, 9:11
- ↑ 1. Moos. 10:8–12
- ↑ 1. Moos. 10:14
- ↑ 1. Aik. 1:12
- ↑ Jer. 47:4
- ↑ Aam. 9:7
- ↑ a b Jaakko Anhava: ”Isolaattikieliä, Vähä-Aasia”, Maailman kielet ja kielikunnat, s. 90, 106. Gaudeamus, 2005. 951-662-734-X
- ↑ Anhava, s. 114
- ↑ 1. Moos. 11:1–9
- ↑ Jaakko Anhava: ”Euroopan ja Lähi-idän isolaatteja”, Maailman kielet ja kielikunnat, s. 107. Gaudeamus, 2005. 951-662-734-X
- ↑ 1. Moos. 11:18–26
- ↑ 1. Moos. 17:5
- ↑ Otavan iso Fokus, 1. osa (A-El), s. 17, art. Aabraham; 578, art. Eesau. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-2
- ↑ Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp), s. 1337, art. Ismael. Otava, 1973. 951-1-00051-9
- ↑ Die Chronik des Hippolytus
- ↑ Isidorus Sevillalainen: Etymologiae (englanninkielinen käännös), s. 192-193. Cambridge University Press. ISBN 9781139456166 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Etymologiae, s. 193
- ↑ a b c David E. Mungello: Jesuit accomodation and the origins of Sinology, s. 179, 336–337. University of Hawaii Press, 1979. 0-8248-1219-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Jaakko Anhava: ”Seemiläis-haamilaiset (afroaasialaiset) kielet”, Maailman kielet ja kielikunnat, s. 112-123. Gaudeamus, 2005. 951-662-734-X
- ↑ Mari Lyytikäinen: ”Luonnonkansat ja sivistyskansat”, Tuntematon Musta Afrikka, "neekerit" kansakoulujen maantiedon oppikirjoissa 1920-luvulla, s. 46-47. Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos, 2003.
- ↑ David Moshman: ”Theories of Self and Theories of Selves”, Changing Conceptions of Psychological Life, s. 186. Psychology Press, 2005. ISBN 978-0805843361
- ↑ Salme Vehvilä, Matti J. Castren: Suomen historia lukioluokkia varten, s. 102. WSOY, 1975. ISBN 951-0-00593-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Genealogy”, Jewish Encyclopedia. Funk and Wagnalls, 1906. Teoksen verkkoversio.
- Antedeluviaaninen kadonnut maailma, Kansojen taulu - Genesis 10 helsinki.fi. Viitattu 1.4.2014.