Karhunruoho | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Alismatales |
Heimo: | Karhunruohokasvit Tofieldiaceae |
Suku: | Karhunruohot Tofieldia |
Laji: | pusilla |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Karhunruoho eli pohjankarhunruoho (Tofieldia pusilla) on Alismatales-lahkoon ja karhunruohojen sukuun kuuluva monivuotinen, mätästävä ruoho.[1]
Karhunruoho kasvaa 8–20 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on pysty ja vaaleanvihreä väriltään. Kasvin juurakko on suikertava, suomuinen ja lyhyt. Karhunruohon lehdet ovat 1–8 millimetriä pitkiä, 2–3 millimetriä leveitä, 3–7-suonisia, miekkamaisia ja jäykkiä. Lehdet kasvavat litteänä tyviruusukkeena. Karhunruoholla on enintään 1–2 pientä varsilehteä.[1]
Karhunruohon kukat ovat kaksineuvoisia ja aluksi vähän nuokkuvia. Kukinnolla on pituutta 3–20 millimetriä, ja se on pieni- ja tiheäkukkainen ja tähkämäinen latvaterttu. Karhunruoholla on viidestä kymmeneen kukkaa. Kehä on kaksikiehkurainen ja kiehkurat ovat keskenään samanlaisia ja kolmilehtisiä. Kehälehtien väri on vihertävä tai kellanvalkoinen. Karhunruoho kukkii vyöhykkeillä VI–VIII keski- ja loppukesällä.[1]
Karhunruohon hedelmä on pysty, soikeahko ja väriltään harmahtava kota.[1]
Suomessa kasvi on yleinen maan pohjoisosassa. Lisäksi sitä tavataan harvinaisena Itä-Suomessa ja Pohjanlahden rannikolla Vaasan korkeudelle saakka.[1] Karhunruohoa tavataan lisäksi muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä, Alppien alueella, Islannissa, Britanniassa, Färsaarilla, Grönlannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.[2]
Karhunruoho kasvaa purojen ja jokien varsilla, lähteiköillä, lettosoilla, ravinteikkailla tunturikankailla sekä sammaleisilla kallioilla. Kasvi suosii kalkkia.[1]
|