Katō Takaaki | |
---|---|
加藤高明 | |
Japanin pääministeri | |
Monarkki |
Yoshihito Hirohito |
Edeltäjä | Kiyoura Keigo |
Seuraaja | Wakatsuki Reijirō |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. tammikuuta 1860 Nagoya, Japani |
Kuollut | 28. tammikuuta 1926 (66 vuotta) Tokio |
Puoliso | Haruji Katō |
Tiedot | |
Puolue | Kenseikai |
Nimikirjoitus |
|
Katō Takaaki (jap. 加藤高明, 25. tammikuuta 1860 Nagoya – 28. tammikuuta 1926 Tokio)[1] oli japanilainen poliitikko ja Japanin 24. pääministeri 11. kesäkuuta 1924 – 28. tammikuuta 1926.
Hän syntyi Owarin provinssissa vuonna 1860 ja hänet adoptoi Katō Bunhei hänen ollessaan 13-vuotias. Hän opiskeli lakia Tokiossa ja työskenteli sen jälkeen Mitsubishilla, jossa hänestä tuli apulaisjohtaja vuonna 1885. Vuonna 1887 Katō nousi silloisen ulkoministerin Ōkuma Shigenobun yksityissihteeriksi ja työskenteli hänen kanssaan epätasa-arvoisten sopimusten muuttamiseksi. Vuosina 1894–1899 hän toimi Japanin suurlähettiläänä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja vuonna 1900 hänestä tuli Itō Hirobumin lyhytaikaisen neljännen hallituksen ulkoministeri[1]. Tänä aikana hän loi perusteet Japanin ja Yhdistyneen kuningaskunnan liitolle, joka solmittiin vuonna 1902. Samana vuonna hänet valittiin Japanin alahuoneeseen Kōchin prefektuurista.
1900-luvun alkupuolella hän toimi jälleen ulkoministerinä useissa hallituksissa, myös ensimmäisen maailmansodan alkaessa, johon Japani liittyi hänen johdollaan. Lisäksi vuonna 1915 Katō oli luomassa Kiinalle 21:tä vaatimusta, mikä sai aikaan merkittävän diplomaattisen kriisin ja vastustusta kotimaassa. Samana vuonna hänet nimitettiin ylähuoneeseen. Hänestä tuli vuonna 1916 konservatiivisen keiseikai-puolueen puheenjohtaja ja hän vaikutti sen politiikkaan huomattavasti vastustaessaan genrō-neuvoston vaikutusvaltaa ja kannattaessaan perustuslakia sekä äänioikeuden laajentamista.
Vuonna 1924 Katō nimitettiin Japanin pääministeriksi, jona hän toimi kuolemaansa saakka vuoden 1926 alussa. Hänen hallituksensa kykeni koalitioluonteestaan huolimatta ajamaan läpi merkittävää lainsäädäntöä, kuten yleisen vaalilain, joka laajensi äänioikeuden kaikkiin yli 25-vuotiaisiin miehiin, vuonna 1925 ja "rauhansäilytyslain", jonka tarkoitus oli vaimentaa radikaaliset poliittiset järjestöt – sosialistit, kommunistit ja anarkistit. Hän käynnisti myös yleisen asevelvollisuuden. Katō halusi rajoittaa hallinnon rahankäyttöä, mutta häntä myös kritisoitiin huomattavasti perhesiteistään Mitsubishiin.