Kemi Badenoch

Kemi Badenoch
Virallinen muotokuva vuodelta 2024.
Virallinen muotokuva vuodelta 2024.
Oppositiojohtaja
2. marraskuuta 2024–
Monarkki Charles III
Pääministeri Keir Starmer
Edeltäjä Rishi Sunak
Konservatiivien puheenjohtaja
2. marraskuuta 2024–
Edeltäjä Rishi Sunak
Kansainvälisen kaupan ministeri
Board of Traden puheenjohtaja
6. syyskuuta 2022–7. helmikuuta 2023
Edeltäjä Anne-Marie Trevelyan
Seuraaja Tehtävä lakkautettiin
Kansanedustaja
8. kesäkuuta 2017–
Ryhmä/puolue Konservatiivipuolue
Vaalipiiri Saffron Walden
Henkilötiedot
Syntynyt2. tammikuuta 1980 (ikä 44)
Wimbledon, Lontoo
Kansalaisuus britti
ArvonimiThe Right Honourable
Puoliso Hamish Badenoch
Lapset 3
Tiedot
Puolue Konservatiivipuolue
Aiheesta muualla
kemibadenoch.org.uk

Olukemi Olufunto ”Kemi” Badenoch (os. Adegoke; s. 2. tammikuuta 1980) on brittiläinen poliitikko, joka toiminut konservatiivipuolueen puheenjohtajana vuodesta 2024 lähtien. Hän on ollut Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen jäsen vuodesta 2017 lähtien sekä kansainvälisen kaupan ministeri sekä nais- ja tasa-arvoasiain ministeri vuosina 2022–2024. Vuosina 2021–2022 hän toimi paikallishallintoasiain apulaisministerinä ja tasa-arvoasiain apulaisministerinä. Badenoch valittiin 2. marraskuuta 2024 konservatiivipuolueen puheenjohtajaksi.[1]

Ura ja elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Badenoch syntyi Lontoon Wimbledonissa nigerialaisille jorubavanhemmille. Hänen isänsä on lääkäri ja hänen äitinsä fysiologian professori. Badenoch vietti nuoruutensa Nigeriassa ja palasi Britanniaan 16-vuotiaana suorittaakseen A-Level-tutkinnon.[2] Hän opiskeli tietojärjestelmätekniikkaa Sussexin yliopistossa ja valmistui 2003. Myöhemmin hän suoritti oikeustieteen tutkinnon Birkbeckissä. Hän työskenteli järjestelmäanalyytikkona Coutts-pankissa yhdeksän vuotta ja myöhemmin digitaalipalvelujohtajana The Spectator -aikakauslehdellä.[3]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Badenoch liittyi konservatiivipuolueeseen vuonna 2005.[4] Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa hän oli ehdolla Dulwich and West Norwoodin vaalipiirissä ja tuli 22,2 prosentin ääniosuudella kolmanneksi.[5] Vuonna 2012 hän oli ehdolla Lontoon kaupunginvaltuustoon viidentenä konservatiivipuolueen listalla,[6] muttei tullut valituksi.[7] Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa listalta kolmantena valittu Victoria Borwick valittiin alahuoneeseen, minkä myötä hän erosi valtuustosta; listalla neljäntenä ollut Suella Fernandes valittiin myös alahuoneeseen, joten Badenoch nousi valtuustoon Borwickin tilalle.[8] Vuoden 2016 vaaleissa hän säilytti paikkansa.[9] Vuoden 2016 EU-kansanäänestyksessä Badenoch kannatti Yhdistyneen kuningaskunnan eroa Euroopan unionista.[10]

Vuoden 2017 parlamenttivaaleissa Badenoch valittiin alahuoneeseen Saffron Waldenin vaalipiiristä 61,8 prosentin ääniosuudella.[11] Samana vuonna hänet valittiin konservatiivipuolueen rivikansanedustajia edustavan 1922-komitean hallitukseen[12] sekä alahuoneen lakiasiainvaliokuntaan.[13] Vuonna 2018 Badenoch valittiin konservatiivipuolueen ehdokasvalinnoista vastaavaksi puoluehallituksen varapuheenjohtajaksi.[14] Heinäkuussa 2019 Badenoch nimitettiin pääministeri Boris Johnsonin hallitukseen lapsi- ja perheasiain parlamentaariseksi alivaltiosihteeriksi. Helmikuussa 2020 hänet nimitettiin apulaisministeriksi valtiovarainministeriöön sekä tasa-arvoasiain apulaisministeriksi. Syyskuussa 2021 hänet nimitettiin apulaisministeriksi ulkoministeriöön.[13] Hän erosi hallituksesta heinäkuussa 2022 vastalauseena Johnsonin toiminnalle.[15]

Boris Johnsonin erottua Badenoch ilmoitti asettuvansa ehdolle konservatiivipuolueen puheenjohtajavaaliin.[16] Hän karsiutui pois vaalin neljännellä kierroksella saatuaan 59 ääntä, vähemmän kuin Rishi Sunak, Penny Mordaunt ja Liz Truss.[17] Trussin tultua valituksi pääministeriksi hän nimitti Badenochin kansainvälisen kaupan ministeriksi.[13] Trussin erottua pääministerin virasta syksyllä Badenoch asettui tukemaan Rishi Sunakia[18]; Sunakin tultua valituksi pääministeriksi Badenoch jatkoi kansainvälisen kaupan ministerinä, minkä lisäksi hänet nimitettiin myös nais- ja tasa-arvoasiain apulaisministeriksi.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Britannian konservatiivipuolue valitsi tänään uudeksi puheenjohtajakseen Kemi Badenochin. Kauppalehti. 2.11.2024. Viitattu 2.11.2024.
  2. ↑ Kemi Badenoch: Anti-woke 'darling of the right' BBC News. 21.10.2022. Arkistoitu 2.12.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Pagano, Maggie: A View from the Top: Kemi Badenoch, the ‘Nigerian oil boom baby’ and Tory MP who sees Brexit as a golden opportunity The Independent. 31.8.2017. Arkistoitu 10.11.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Quinn, Ben: Westminster’s new intake – with some notable firsts The Guardian. 10.6.2017. Arkistoitu 10.11.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Dulwich & West Norwood Election 2010. BBC. Arkistoitu 23.12.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Every candidate in the London Assembly and London mayoral elections: get the data The Guardian. 1.5.2012. Arkistoitu 14.7.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  7. ↑ London Assembly Results Vote 2012. BBC. Arkistoitu 13.12.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  8. ↑ New Assembly Member appointed london.gov.uk. 16.9.2015. Arkistoitu 12.11.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Results 2016 London Elects. Arkistoitu 10.11.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Urwin, Rosamund: Kemi Badenoch: I’m black but I’m also a woman, a mum and an MP Evening Standard. 14.6.2017. Arkistoitu 10.11.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Saffron Walde Election 2019. BBC. Arkistoitu 10.11.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Wallace, Mark: 1922 Executive Committee election results announced. Two new MPs join it – Badenoch and Lamont. ConservativeHome. 18.7.2017. Arkistoitu 23.12.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Parliamentary career for Kemi Badenoch MPs and Lords. UK Parliament. Arkistoitu 23.12.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Hope, Christopher: Novice Tory MP Kemi Badenoch put in charge of selecting Conservative candidates for 2022 general election The Telegraph. 8.1.2018. Arkistoitu 25.9.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Brown, Faye: Boris Johnson’s government crumbles after eight more ministers quit in one go Metro. 6.7.2022. Arkistoitu 10.11.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  16. ↑ McFadden, Brendan: Former equalities minister Kemi Badenoch announces Tory leadership bid i. 8.7.2022. Arkistoitu 7.11.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Three remain in Tory leadership race after Kemi Badenoch eliminated ITV News. 19.7.2022. Arkistoitu 17.11.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Tory leadership: Kemi Badenoch backs Rishi Sunak to be the next PM BBC News. 22.10.2022. Arkistoitu 7.11.2022. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]