Kiai (jap. 気合, 気合い, kiai, kor. 기합) on japanilainen taisteluhuuto, jota käytetään hyvin yleisesti budolajeissa. Japanilainen sana ki (jap. 気) tarkoittaa mieltä tai henkeä, ai (jap. 合, 合い) taas tarkoittaa ”yhdessä”; sananmukaisesti ”kiai” merkitsee ”hengen kanssa”. Kamppailulajeissa tämä purkautuu huutona ja uloshengityksenä, jotka tapahtuvat tekniikkaa suoritettaessa tai ennen sitä.
Termejä kiai ja aiki käytetään budolajeissa kuten aikidossa ilmentämään fyysisen voiman, henkisen vahvuuden ja valppauden saumatonta yhteiseloa [1]. Termit kirjoitetaan samoilla kanji-merkeillä, joiden järjestys vain on niissä päinvastainen. Tämän takia aikin voidaan katsoa olevan sisäinen, kiain taas ulkoinen ilmentymä samasta daitōryū-periaatteesta.[2] Kendossa kiain käyttö on tarkoituksellista ja kuuluvaa. Sillä paitsi kohdistetaan omat voimavarat lyöntiin, myös osoitetaan ulkopuolisille oma energia ja keskittyminen.
Kiai muodostetaan aina uloshengityksellä. Siihen liittyy aktiivinen voiman käyttö ja sillä on yleensä aina kohdistumissuunta. Välttämättä kiaihin ei tarvitse liittyä suurta ääntä.
Budolajeissa on kiaille usein määrätty muoto, joka vaihtelee lajien kesken. Toisin kuin usein luullaan, harvoin kiaissa äännetään juuri sana ”kiai”. Kiain pituus ja elävyys vaihtelee. Esimerkiksi miekan tai jonkin muun aseen piston yhteydessä kiai on lyhyempi kuin laajassa leikkaavassa lyönnissä.[3] [4]
Atemi | Budō | Bujutsu | Chiburi | Dan-arvo | Dōjō | Gi | Hara | Kamae | Kata | Ki | Kiai | Kigurai | Kihon | Kirioroshi | Koryū | Kyū | Ma-ai | Nōtō | Nukitsuke | Menkyō kaiden | Metsuke | Mokuso | Musha shūgyō | Ryū | Ryūha | Ryūgi | Seme | Sensei | Shihanke | Shisei | Shōgō-arvo | Shu-ha-ri | Sōke | Suki | Sutemi | Tai | Uchidachi | Yudansha | Zanshin |