Kivun konflikti

Kivun konflikti
M23-liikkeen sotilaita vetäytymässä Gomasta
M23-liikkeen sotilaita vetäytymässä Gomasta
Päivämäärä:

2007 –

Paikka:

Pohjois- ja Etelä-Kivu

Lopputulos:

meneillään

Osapuolet

 Kongon demokraattinen tasavalta
Yhdistyneet kansakunnat MONUC

CNDP
FDLR
M23

Komentajat

Kongon demokraattinen tasavalta Joseph Kabila
Yhdistyneet kansakunnat Babacar Gaye
Yhdistyneet kansakunnat Carlos Alberto dos Santos Cruz

Laurent Nkunda (CNDP)
Ignace Murwanashyaka (FDLR)
Bosco Ntaganda (M23)

Kivun konflikti on aseellinen kapina Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa Pohjois- ja Etelä-Kivun maakunnissa Ruandan vastaisella rajalla. Kapina on jatkoa Kongon sodan väkivaltaisuuksille.

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2007–2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konflikti käynnistyi vuonna 2007, kun Kongon armeijan kenraali Laurent Nkunda perusti oman CNDP-armeijan vastustamaan hallitusta. Nkunda syytti YK:n vuonna 2005 aloittamaa MONUC-rauhanturvaoperaatiota sotarikoksista ja kyvyttömyydestä hillitä Kivun alueen levottomuuksia. Alueella toimi myös muita kapinallisryhmiä, jotka liikkuivat myös Ruandan puolella.[1][2]

CNDP taisteli rauhanturvaajia ja Kongon armeijaa vastaan kaksi vuotta. Vuoden 2008 rauhansopimus ei vaikuttanut taisteluihin, mutta tammikuussa 2009 Nkunda saatiin kiinni ja CNDP:n uusi johtaja Bosco Ntaganda suostui rauhanehtoihin joissa CNDP sulautettiin Kongon armeijaan. Kongo ja Ruanda aloittivat yhdessä sotilasoperaation keväällä 2009 FDLR-sissiryhmää vastaan, mikä kuitenkin epäonnistui. Hyökkäyksiä laajennettiin seuraavana vuonna myös Ugandan puolelle LRA:n ja ADF:n asemiin.[1][2]

Vuotta 2010 seurasi rauhallisempi mutta edelleen levoton vaihe konfliktissa. Konflikti kiihtyi uudelleen vuonna 2012 kun Kongon armeijasta irtautui M23-ryhmittymä Bosco Ntagandan johdolla. M23 menestyi taistelussa Kongon armeijaa ja rauhanturvaajia vastaan; se valloitti muun muassa merkittävän Goman kaupungin 11 päivän ajaksi. Alkuvuodesta 2013 Uganda järjesti Kivun alueen rauhankonferenssin, joka ei kuitenkaan tuonut konkreettisia ratkaisuja konfliktiin.[2][3]

Vuoden 2013 aikana Ntaganda yllättäen antautui, ja M23 alkoi kärsiä tappioita taisteluissa. Järjestö menetti viimeisen tukikohtansa lokakuussa ja antautui hallituksen joukoille. YK arvioi että M23:n jälkeenkin alueella vaikutti vielä noin 30 pienempää kapinallisryhmää.[2] Tammikuussa 2015 Kongon armeija aloitti rauhanturvajoukkojen tuella laajan sotilasoperaation FDLR-ryhmittymän lyömiseksi. Sama ryhmittymä oli laajentanut toimintaansa jo Burundin puolelle.[4]

YK:n asiantuntijat ovat syyttäneet naapurimaa Ruandaa vuodesta 2012 lähtien aseiden, logistisen tuen ja jopa kapinallisten komentamisesta. Tämän ovat tunnistaneet myös Kongon demokraattisen tasavallan hallitus, sekä Yhdysvallat ja Ranska.[5]

2013 alkaen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aseellisten ryhmien jakautuminen Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa maaliskuussa 2024.

Vuonna 2021 M23 tarttui jälleen aseisiin sanoen, että lupaukset oli rikottu. YK:n asiantuntijaraportin mukaan jopa 4 000 ruandalaista sotilasta taisteli vuonna 2024 M23:n rinnalla. Angolan välittämään rauhanprosessiin osallistuivat Ruanda ja Kongon demokraattinen tasavalta ja se johti tulitaukosopimukseen vuonna 2024, mutta se hajosi pian ja taistelut jatkuivat.[5]

Tammikuussa 2025 uutisoitiin, että M23-kapinalliset olivat saapuneet jälleen Gomaan. Kaupunki on tärkeä kaupan ja liikenteen solmukohta kaivoskaupunkien ulottuvilla ja Ruandan rajalla. Kaivoksista saadaan erittäin kysyttyjä metalleja ja mineraaleja, kuten kultaa, tinaa ja koltaania, mobiililaitteisiin ja sähköautoihin. Kapinalliset sanoivat hallitsevansa kaupunkia, mutta Kongon hallituksen mukaan sen joukoilla oli edelleen tärkeitä asemia.[5]

Avustusjärjestöjen mukaan Gomassa ryöstettiin elintarvike- ja lääkevarastoja. YK:n mukaan M23-kapinallisten ja Kongon armeijan ja sen liittolaisten välisten yhteenottojen jälkeen sairaaloissa oli uhreja ja kaduilla ruumiita. Kasvava viha kapinallisten hyökkäyksen takia johti siihen, että mielenosoittajat hyökkäsivät ulkomaiden suurlähetystöihin Kinshasassa ja vaatimukset rauhanneuvotteluista taistelujen lopettamiseksi lisääntyvät.[6]

Kongon demokraattisen tasavallan hallitus, YK:n viranomaiset ja monet maat, kuten Yhdysvallat, syyttivät Ruandaa konfliktin ruokkimisesta ja siitä, että se on lähettänyt tuhansia sotilaitaan ja raskaita aseita Kongoon kapinallisryhmä M23:n tueksi. Britannian ulkoministeri David Lammy sanoi, että Ruanda vaarantaa miljardin dollarin maailmanlaajuisen avun osallistumalla hyökkäykseen Kongon demokraattista tasavaltaa vastaan. Hän osoitti suoran varoituksen presidentti Paul Kagamelle puhuttuaan kriisistä myös Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubion kanssa. Lammyn mukaan Ruanda on saanut vuosittain yli miljardi dollaria maailmanlaajuista apua, mukaan lukien noin 32 miljoonaa puntaa kahdenvälistä apua Yhdistyneestä kuningaskunnasta.[7]

Helmikuun 3. 2025 Ruandan tukema M23 ilmoitti yksipuolisesta humanitaarisesta tulitauosta Kongon demokraattisen tasavallan räjähdysherkässä itäosassa. YK:n terveysviraston mukaan ainakin 900 ihmistä kuoli edellisellä viikolla Gomassa kapinallisten ja Kongon joukkojen välillä. M23 ilmoitti, että sillä "ei ollut aikomusta ottaa hallintaansa Bukavua tai muita paikkakuntia", vaikka edellisellä viikolla järjestö sanoi haluavansa jatkaa marssia Kongon pääkaupunkiin Kinshasaan.[8] BBC:n uutisessa todettiin, että YK:n mukaan ainakin 900 ihmistä on kuollut ja 2 880 loukkaantunut.[9]

Tilanne 2025 alussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tansaniassa pidetyssä kriisihuippukokouksessa helmikuun 8. 2025 Itä- ja Etelä-Afrikan johtajat vaativat välitöntä ja ehdotonta tulitaukoa Kongon demokraattisen tasavallan kuolettavien taistelujen lopettamiseksi. Etelä-Afrikan kehitysyhteisö ja Itä-Afrikan yhteisö kehottivat kaikkia taistelevia osapuolia käymään rauhanneuvottelut viiden päivän kuluessa, mukaan lukien Ruandan tukemien M23-kapinallisten kanssa.[10]

Konfliktin tärkein osapuoli on Kongon demokraattisen tasavallan presidentti Félix Tshisekedi, joka haluaa saada takaisin kapinallisille menetetyn alueen, kuten maan itäosan suurimman Goman kaupungin ja estää kapinallisia valtaamasta lisää. Tshisekedi syyttää Ruandan johtajaa Paul Kagamea M23:n tukemisesta aseilla ja joukkoilla ja sanoo Kagamen joukkojen tunkeutuvan Kongon alueelle ryöstääkseen maan mineraalivarallisuutta ja muuttakseen sen hallintoa.[11]

Väite siitä, että Ruanda tukee M23:n hyökkäystä perustuu YK:n raportissa esitettyihin todisteisiin, jonka monet Afrikan ja länsimaiden hallitukset ovat yleisesti hyväksyneet ja vaatineet Kagamea vetämään joukkonsa.[11]

Kongon vaatimuksiin pakotteiden ja muiden kovien toimenpiteiden käyttöönotosta ei kuitenkaan ole vastattu. Tshisekedi on myös huolissaan paikkansa säilyttämisestä. Entinen YK:n tutkija arvelee, että vaakalaudalla on hänen hallituksensa poliittinen selviytyminen. Hän oli huolestunut siitä, että M23:n sotaretki saattaa rohkaista Kongon sisäisiä oppositiovoimia tai laukaista vallankaappauksen sen armeijassa, jolla on pirstoutuneen ja korruption horjuttaman maine.[11]

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivun alueen humanitäärinen tilanne oli todella huono jo ennen konfliktin alkua. Konfliktin myötä vajaa miljoona ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Yhteensä alueella arvellaan olevan noin 2,6 miljoonaa pakolaista ja 6,4 miljoonaa hätäavun tarpeessa olevaa.[2]

YK:n arvion mukaan jopa 70 prosenttia Kivun maakuntien väestöstä kärsii aliravitsemuksesta. Konfliktin erityispiirre ovat laajat raiskaukset, joiden kohteeksi joutuvat sekä naiset että miehet. YK arvioi, että pelkästään vuonna 2011 olisi raiskattu noin 11 000 ihmistä, mutta luvut ovat todennäköisesti huomattavasti suuremmat. Alueella on tapahtunut useita joukkoraiskauksia, eivätkä rauhanturvaajat ole kyenneet suojelemaan siviiliväestöä.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kongon demokraattinen tasavalta Globalis. Arkistoitu 20.1.2015. Viitattu 20.1.2015.
  2. ↑ a b c d e f Väkivaltaisuudet riivaavat Kongoa global.finland: Ulkoministeriö. Arkistoitu 20.1.2015. Viitattu 20.1.2015.
  3. ↑ Peik Johansson: Jotain järkeä Kongon konfliktiin Kansan Uutiset. Viitattu 20.1.2015.
  4. ↑ UN, Congo Prepare Offensive Against FDLR Rebels Voice of America. Viitattu 20.1.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b c DR Congo conflict: What is the fighting in Goma about? www.bbc.com. 27.1.2025. Viitattu 28.1.2025. (englanniksi)
  6. ↑ DR Congo conflict: Rebels edging closer to taking control of Goma www.bbc.com. 28.1.2025. Viitattu 28.1.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Patrick Wintour: Lammy tells Rwanda it is putting $1bn in aid ‘under threat’ in DRC invasion The Guardian. 29.1.2025. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  8. ↑ M23 rebels declare unilateral ceasefire in DR Congo’s war-torn east France 24. 4.2.2025. Viitattu 4.2.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Rebels declare ceasefire in DR Congo for 'humanitarian reasons' www.bbc.com. 3.2.2025. Viitattu 4.2.2025. (englanniksi)
  10. ↑ DR Congo: East and southern African leaders urge immediate ceasefire after summit www.bbc.com. 8.2.2025. Viitattu 8.2.2025. (englanniksi)
  11. ↑ a b c DR Congo crisis: What roles are Rwanda, Burundi, Uganda playing? www.bbc.com. 8.2.2025. Viitattu 8.2.2025. (englanniksi)