Kylmäkoski

Tämä artikkeli käsittelee kuntaa. Kaivoksesta katso Kylmäkosken kaivos ja samannimisestä yrityksestä katso Kylmäkoski.
Kylmäkoski
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Akaa

vaakuna

sijainti

Kylmäkosken kirkko.
Kylmäkosken kirkko.
Sijainti 61°09′05″N, 023°41′20″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Etelä-Pirkanmaan seutukunta
Kihlakunta Tammela
Kuntanumero 310
Hallinnollinen keskus Kylmäkosken kirkonseutu
Perustettu 1895
Liitetty 2011
– kuntaan Akaa
Pinta-ala 199,73 km² [1]
(1.1.2010)
– maa 190,96 km²
– sisävesi 8,77 km²
Väkiluku 2 608  [2]
(31.12.2010)
– väestötiheys 13,66 as./km² (31.12.2010)

Kylmäkoski on Pirkanmaan maakunnassa sijaitseva entinen Suomen kunta. Kylmäkosken naapurikunnat olivat Akaa, Hämeenlinna, Urjala ja Vesilahti. Aikaisempia naapurikuntia olivat Kalvola, joka liitettiin Hämeenlinnaan vuoden 2009 alussa, sekä Toijala ja Viiala, jotka yhdistettiin Akaan kaupungiksi vuoden 2007 alussa.

Kylmäkosken kunta perustettiin vuonna 1895 erottamalla se Akaasta. Maaliskuussa 2010 Kylmäkoski päätti liittyä Akaan kaupunkiin vuoden 2011 alusta.[3]

Kylmäkosken vaakunan on suunnitellut Kaj Kajander, ja se on vahvistettu vuonna 1965.[4]

Kylmäkosken halki virtaa Urjalan puolelta tuleva ja Akaan puolella Vanajaveteen laskeva Tarpianjoki. Merkittävin järvi on Jalanti, muita ovat Lumijärvi ja Vähäjärvi.

Kylmäkosken kautta kulkevat Tampereen ja Turun välinen rautatie ja valtatie 9.

Arkkitehti H. R. Helinin suunnittelema tiilirakenteinen Kylmäkosken kirkko on rakennettu vuonna 1900. Kylmäkosken seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan. Seurakunta oli alkujaan rukoushuonekunta, josta se vaihtui kappeliksi vuonna 1892 ja itsenäistyi 1897.[5] Nykyisin Kylmäkoski on Akaan kappeliseurakunta; seurakunnallisesti Kylmäkoski liittyi Akaaseen jo vuonna 2007.

Kylmäkoskella sijaitsevia kartanoita ovat Arola, Haavisto (Jokihaaviston Tila Oy)[6] sekä Uusi ja Vanha hautaa.[5] Haaviston kartanosta muodostettiin talvisodan jälkeen pika-asutuslain nojalla 17 asutustilaa Muolaan Keskikylästä, Viholasta ja Lavolasta siirtyneille kotitalouksille.[7]

Suurimpia yrityksiä ja työllistäjiä ovat Kumera, Tuomo Halonen Oy,[8] Tokmanni ja Kylmäkosken vankila.

Kylmäkosken pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla uunikuha ja piparjuurikastike.[9] Sotkiantien varrella sijaitsee linnavuoreksi oletettu Eskolanvuori.

Maarekisterikylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alpila, Haanoja, Hautaa, Jokihaavisto, Järvihaavisto, Järviö, Kaulo, Kuhavuori, Kurisjärvi, Kuusjoki, Kylmäkoski, Käyrälä, Lontila, Mellola, Mustue, Nauli, Onnia, Pappila, Poutala, Raidisto, Riisikkala, Savikoski, Saviniemi, Sontula, Sotkia, Taipale, Tipuri (Kurisniemi), Tiura ja Vuoltee.

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kirkonkylä
  • Asemakylä
  • Mellola
  • Taipale
  • Savikoski
  • Tipuri
  • Sontula
  • Sotkia
  • Kurisjärvi

Kylmäkosken kirkonseudun taajamassa on 674 asukasta (31.12.2011).[10]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmäkosken alueella puhutun kielen perustana on perihämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Perihämäläinen murrealue on hämäläismurteiden keskeisin alue. Perihämäläisellä murteella on 19 tyypillistä hämäläistä murrepiirrettä.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2010 1.1.2010. Maanmittauslaitos. Viitattu 5.3.2010.
  2. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot kuukausittain 31.12.2010. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.1.2011.
  3. ↑ http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kylm%C3%A4koski+liittyy+Akaan+kaupunkiin/1135253578187 (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 163. Otava 1979, Helsinki.
  5. ↑ a b ”Kylmäkoski”, Otavan Iso Tietosanakirja 5, s. palsta 46. Helsinki: Otava, 1963.
  6. ↑ ”Jokihaavisto”, Suomen maatilat osa II. (tunnus 12327) Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 15.10.2015).
  7. ↑ ”Talvi- ja Jatkosota Muolaan Lavolassa”, Sintoset karjalassa, s. 338. (Sota loppuu) Vaajakoski: Sukuseura Sintonen ry, 2007. ISBN 978-952-92-2512-5
  8. ↑ ”Kylmäkoski”, Mitä Missä Milloin Tietosanakirja, s. 458. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11669-X
  9. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 68. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  10. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.[vanhentunut linkki]
  11. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 228. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]