Kääriäisvenhokas

Kääriäisvenhokas
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Venhokkaat Nolidae
Alaheimo: Kääriäisyökköset Eariadinae
Suku: Earias
Laji: clorana
Kaksiosainen nimi

Earias clorana
(Linnaeus, 1761)

Katso myös

  Kääriäisvenhokas Commonsissa

Kääriäisvenhokas[2], aikaisemmalta nimeltään kääriäisyökkönen, (Earias clorana) on melko pieni, valkovihreä perhoslaji. Vanhassa kirjallisuudessa se tunnetaan viherkehrääjänä.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etusiivet ovat vihreät ja ainoastaan etureunastaan leveästi valkeat, joskin vihreän sävy vaihtelee hieman yksilöittäin. Muuta kuviointia etusiivissä ei ole. Takasiivet ovat valkeat, kärkiosastaan yleensä vihertävät. Pää on valkoinen, keskiruumis vihreä ja takaruumis harmahtava. Tuntosarvet ovat ruosteenruskeat. Siipiväli on 19–23 mm.[3][4][5][6]

Kääriäisvenhokkaan voi sekoittaa lähinnä tammikääriäiseen (Tortrix viridana).

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääriäisvenhokas on enimmäkseen eurooppalainen laji, jonka elinalue ulottuu Pohjois-Afrikasta ja Espanjasta Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja edelleen Länsi-Siperiaan.[5] Suomessa levinneisyys rajoittuu etelä- ja lounaisrannikolle, joskin jopa Vaasan korkeudelta tunnetaan vanhoja havaintoja. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena toukokuun lopulta heinäkuun alkuun.[7]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääriäisvenhokas on kosteiden ja pensaikkoisten metsänreunojen, soiden, rantojen ja kulttuuriympäristöjen asukki. Se on tyypillisesti laji, jonka tapaa helpommin toukkana kuin aikuisena, eikä sitä yleensä tavata varsinaisen elinympäristön ulkopuolella. Perhoset ovat lennossa muutamien tuntien ajan alkuillasta, etelämpänä usein jo iltapäivällä. Molemmat sukupuolet lentävät valolle, mutta harvakseltaan ja yleensä valolle tulee vain yksittäisiä yksilöitä ja naaraat tulevat koiraita harvemmin. Sen sijaan kääriäisvenhokas tulee mielellään makealle syötille. Saattaa olla, että perhoset syövät kirvojen erittämää mesikastetta kasvien lehdiltä.[5]

Naaras munii usean päivän aikana 80–100 munaa, jotka se asettelee lehtien alapinnoille pensaiden latvuksiin. Toukat elävät erakkoina tai parin yksilön ryhminä ja piilottelevat yhteensitomiensa lehtien muodostamassa suojassa. Toukat ovat täysikasvuisia heinä-elokuun taitteessa ja rakentavat vaalean, venemäisen, noin 15 mm pitkän kotelokopan oksan sivuun. Kotelo talvehtii.[5]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka syö eri pajulajien lehtiä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Kääriäisvenhokas – Earias clorana Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/earias_clorana.html
  4. ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=3309
  5. ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 323–325
  6. ↑ http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/nolidae/clorana.html
  7. ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]