Kārlis Goppers | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. huhtikuuta 1876 Plāņu, Venäjän keisarikunta[1] |
Kuollut | kesäkuu 1941 Riika, Latvian SNT[1] |
Sotilashenkilö | |
Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota Venäjän sisällissota |
Sotilasarvo |
Eversti vuodesta 1915 Kenraali vuodesta 1920 |
Kārlis Goppers (2. huhtikuuta 1876 Plāņu – kesäkuu 1941 Riika) oli latvialainen kenraali. Ennen uraansa Latvian armeijassa hän toimi Venäjän keisarikunnan armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana ja sittemmin valkoisten puolella Venäjän sisällissodassa. NKVD pidätti Goppersin Neuvostoliiton miehitettyä Latvian ja hänet teloitettiin vankeudessa vuonna 1941.
Goppers syntyi Plāņussa lähellä Valkaa vuonna 1876. Hän opiskeli upseerikoulussa Vilnassa ja valmistui vuonna 1896, jonka jälkeen hän palveli Venäjän armeijassa. Hän yleni kapteeniksi vuonna 1912. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän komensi pataljoonaa ja yleni vuoteen 1915 mennessä everstiksi komentaen rykmenttiä. Vuonna 1917 hänestä tuli latvialaisten kiväärimiesten ensimmäisen prikaatin johtaja. Goppers otti osaa Venäjän sisällissotaan sen jälkeen, kun hänet oli siirretty Venäjän sisäosiin joulukuussa 1917. Hän komensi ensin valkoisten sotilasosastoja Samaran alueella ja myöhemmin hän nousi 21. jalkaväkidivisioonan komentajaksi Siperiassa.[1]
Goppers palasi Latviaan kesäkuussa 1920, ja yleni siellä kenraaliksi 13. elokuuta samana vuonna. Vuodesta 1924 lähtien hän toimi jalkaväkidivisioonan johdossa. Sotilasuransa ohella hän julkaisi useita teoksia sotilastieteiden historiasta ja teoriasta, sekä toimi partioliikkeen perustamisessa Latviassa. Neuvostoliitto miehitti sittemmin Latvian ja NKVD pidätti Goppersin syyskuussa 1940. Häntä pidettiin vankilassa Riiassa, jossa hänet teloitettiin kesäkuussa 1941. Hänen ruumiinsa tunnistettiin vasta vuonna 1944 muiden NKVD:n surmaamien uhrien joukosta.[1]