Lamine Guèye

Lamine Guèye (keskellä) ranskankielisten parlamentaarikkojen kokouksessa vuonna 1967.

Lamine Amadou Guèye (20. syyskuuta 1891 Médine – 10. kesäkuuta 1968 Dakar) oli senegalilainen juristi ja poliitikko.

Lamine Guèye syntyi kauppiaan perheeseen Ranskan Sudanissa. Hän vietti lapsuutensa Ranskan Länsi-Afrikan pääkaupungissa Saint-Louisissa, josta hänen isänsä oli kotoisin. Koulun jälkeen Guèye työskenteli vuodesta 1908 lähtien opettajana ja siirtyi vuonna 1916 Ranskaan, jossa hän suoritti ylioppilastutkinnon. Palveltuaan välillä armeijassa Guèye jatkoi opintojaan ja valmistui ensimmäisenä afrikkalaisena juristiksi Pariisissa vuonna 1921.[1]

Guèye työskenteli asianajajana Ranskan eri siirtomaissa, osallistui Blaise Diagnen kannattajana politiikkaan ja liittyi vuonna 1923 Ranskan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen SFIO:on. Hän toimi Saint-Louisin kaupunginjohtajana vuosina 1925–1927.[1]

Vuonna 1934 Guèye muodosti Senegalin sosialistipuolueen, joka solmi sittemmin liittosuhteen SFIO:n kanssa[2]. Hän asettui ehdokkaaksi Ranskan kansalliskokoukseen vuosina 1934 ja 1936, mutta hävisi molemmilla kerroilla entiselle liittolaiselleen Galandou Dioufille. Vuonna 1940 Guèye nimitettiin siirtomaaministeri Georges Mandelin kabinettiin, mutta hän erosi Philippe Pétainin tultua valtaan. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli juristina Senegalissa.[1]

Guèye valittiin Dakarin kaupunginjohtajaksi vuonna 1945. Hän toimi tässä virassa vuoteen 1961 saakka. Hänet valittiin myös Ranskan ensimmäiseen ja toiseen perustuslakia säätävään kokoukseen sekä kansalliskokouksen edustajaksi vuonna 1946. Guèye toimi Léon Blumin hallituksen alivaltiosihteerinä vuodenvaihteessa 1946–1947. Hänen suurin saavutuksensa oli vuonna 1946 hyväksytty ”Lamine Guèyen laki”, joka lakkautti indigénat-nimellä tunnetun alkuasukaslainsäädännön ja antoi kansalaisoikeudet kaikille Ranskan unionin asukkaille.[1]

Guèyen ja hänen suojattinsa Léopold Senghorin välit katkesivat vuonna 1948, jolloin jälkimmäinen jätti SFIO:n ja perusti oman puolueensa Bloc démocratique sénégalaisin. Guèyen kannatus perustui kansalaisoikeudet vanhastaan omanneisiin kaupunkilaisiin ja perinteiseen eliittiin, ja hän oli jättänyt muun Senegalin paljolti huomiotta. Vuoden 1951 kansalliskokousvaaleissa Guèye ja hänen aisaparinsa Ousmane Socé Diop hävisivät lähinnä maaseutua edustaneille Senghorille ja Abbas Guèyelle.[1]

Guèye valittiin vuonna 1947 Ranskan Länsi-Afrikan suuren neuvoston ja vuosina 1952 ja 1957 Senegalin alueneuvoston edustajaksi. Vuonna 1956 hänet nimitettiin Ranskan edustajaksi YK:hon ja vuonna 1958 hänet valittiin senaattoriksi. Guèye osallistui vuoden 1958 perustuslain laadintaan kannattaen Ranskan yhteisöön jäämistä.[1]

Guèyen Parti sénégalais d’action socialiste ja Senghorin Bloc populaire sénégalais yhtyivät vuonna 1958 muodostaen uuden puolueen Union progressiste sénégalaisen[3]. Guèye toimi Senegalin kansalliskokouksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka kokien sekä Malin liittovaltion hajoamisen vuonna 1960 että pääministeri Mamadou Dian syrjäyttämisen vuonna 1962[1].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Martin Mourre: Guèye, Lamine Amadou Le Maitron, dictionnaire biographique du mouvement ouvrier, mouvement social. Viitattu 9.11.2019.
  2. ↑ Encyclopedia of African History, s. 347. New York: Fitzroy Dearborn, 2005. ISBN 1-57958-245-1
  3. ↑ Clark, A. Francis & Phillips, Lucie Colvin: Historical Dictionary of Senegal, s. 150. Metuchen & London: Scarecrow Press, 1994. ISBN 0-8108-2747-6