Lapset laulavat lapsille

Lapset laulavat lapsille (Zecchino d'Oro) eli Kultaisen sekiinin laulukilpailu (sekiini oli Venetsian tasavallassa käytetty kultaraha[1]) on vuosittain Bolognassa, Italiassa, järjestettävä lasten laulukilpailu. Kilpailuun osallistuvien lasten yläikäraja on 10 vuotta. Kilpailun varsinaisen voittajan ratkaisee lapsista koostuva tuomaristo. Nykyisellään kilpailu kestää viisi päivää.

Kilpailun kehitti vuoteen 2007 asti sen juontajana toiminut Cino Tortorella. Hän juonsi vielä vuonna 2008 muutamia pienempiä osia kilpailusta, mutta 2009 hän ei ollut enää mukana.

Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 1959. Kaksi ensimmäistä kilpailua käytiin Milanossa, ja vuodesta 1961 lähtien on tapahtuma järjestetty Bolognassa. Ensimmäisinä vuosina kilpailu järjestettiin syksyllä, mutta vuosina 1962–1976 keväällä (pääsääntöisesti maaliskuun puolenvälin tuntumassa). Vuonna 1976 kilpailu järjestettiin kaksi kertaa (maaliskuussa ja marraskuussa), kun vuodesta 1976 lähtien tapahtuma on päätetty järjestää säännönmukaisesti aina marraskuussa. Vuodesta 1977 alkaen tapahtuma on televisioitu värillisenä ja vuodesta 1981 lähtien Italian televisiossa on esitetty finaalin lisäksi myös edeltävien päivien tapahtumat.

Vuonna 1963 mukaan tuli Mariele Ventren johtama Piccolo-kuoro (Piccolo Coro dell'Antoniano). 1976 kilpailuun otettiin mukaan osallistujia myös Italian ulkopuolelta ja käyttöön tuli kilpailukaava, jossa italialaislapset esittävät seitsemän ja ulkomaalaiset lapset toiset seitsemän laulua. Ulkomaisten lasten esittämät kappaleet ovat yleensä sisältäneet lyhyen osan laulun esittävän lapsen omalla äidinkielellä.

Mariele Ventren kuoltua vuonna 1995 Piccolo-kuoron virallinen nimi muutettiin muotoon Piccolo Coro "Mariele Ventre" dell' Antoniano ja sen johtajaksi tuli entinen Ventren avustaja Sabrina Simoni.

Vuonna 2007 kilpailu järjestettiin 50. kerran. Tuona vuonna Cino Tortorella oli viimeistä kertaa juontamassa kilpailua täysipainoisesti ja edellä mainittua 14 (7+7) laulun kilpailukaavaa käytettiin viimeisen kerran. Vuosina 2007-2011 valittiin myös puhelinäänestyksellä kotikatsomon suosikkikappale, joka saa niin kutsutun telesekiinin (Telezecchino).

Vuonna 2008, jolloin kilpailu järjestettiin 51. kertaa, kilpailukaavaa muutettiin nykyisenlaiseksi. Nykyään kilpailussa on 12 laulua, joista vain neljä on ulkomaalaisten lasten esittämiä ja loput kahdeksan italialaisten. Vuodesta 2008 asti lapset ovat esittäneet kappaleitaan myös tunnettujen italialaisten ammattilaulajien, kuten Cristina D'Avenan, kanssa. Samana vuonna käyttöön tulivat uudenlaiset niin kutsutut "sekiinivärit": punasekiini (Zecchino rosso), vihersekiini (Zecchino verde), sinisekiini (Zecchino blu), valkosekiini (Zecchino bianco) ja kultasekiini (Zecchino d'oro). Telesekiinin (Telezecchino) tunnusväri on violetti. Kilpailun jokaisena viitenä päivänä valitaan jokaisen "värisekiinin" voittajakappaleet: tiistaina punasekiini, keskiviikkona valkosekiini, torstaina sinisekiini, perjantaina vihersekiini ja viimeisenä päivänä lauantaina violetti telesekiini sekä koko kilpailun voittava kultasekiini.

Vuonna 2008 kilpailu valittiin Unicefin Italian rauhan kulttuurin hyvän tahdon lähettilääksi ja nimikkeen myöntäjien mukaan samaisen vuoden kilpailukappaleista laulun Io più te fa noi (Minä plus sinä on me) sanoitus sopii mainiosti tähän tehtävään.

Vuonna 2011 valittiin viimeisen kerran telesekiini, jonka tilalle tuli vuonna 2013 samankaltainen titteli "somesekiini" (Zecchino Social). "Somesekiiniksi" valitaan kappale, jota on äänestetty eniten "Tykkää"-painikkeella Zecchino d'Oron Facebook-sivulla.

Laulukilpailussa on ajan saatossa esiintynyt muutamia myöhemmin laulajauralle siirtyneitä, kuten esimerkiksi Cristina D'Avena. Myös monista kilpailukappaleista on muodostunut vielä myöhemminkin muistettavia klassikoita. Viimeisimpien laulukilpailujen esityksistä on myös vuosittain koottu CD-levy.

Suomalaisten lasten esittämät kappaleet Kultaisen šekiinin laulukilpailussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Il fabbro del paese / Pajalaulu (1981)
  • Il folletto bianco / Lumiukko (1988)
  • Al luna park / Tivolissa (1991)
  • Pikku peikko (2016)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]