Larry Robinson | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. kesäkuuta 1951 Winchester, Ontario |
Stanley Cup | ||
---|---|---|
Montreal Canadiens | 1973 | |
Montreal Canadiens | 1976 | |
Montreal Canadiens | 1977 | |
Montreal Canadiens | 1978 | |
Montreal Canadiens | 1979 | |
Montreal Canadiens | 1986 |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Kanada | |||
Miesten jääkiekko | |||
Kanada Cup | |||
Kultaa | 1984 | jääkiekko | |
Kultaa | 1976 | jääkiekko | |
Hopeaa | 1981 | jääkiekko |
Larry Robinson (s. 2. kesäkuuta 1951 Winchester, Ontario) on kanadalainen entinen ammattilaisjääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja. Pelaajauransa jälkeen hän on toiminut jääkiekkovalmentajana.
Robinson sai NHL-varauksen vuonna 1971, kun Montreal Canadiens varasi hänet numerolla 20 uusien pelaajien varaustilaisuuden toisella kierroksella. Ammattilaisuransa hän aloitti kaudella 1971–1972 Canadiensin silloisen farmiseuran, AHL-seura Nova-Scotia Voyageursin riveissä. Hän pelasi AHL:ssä 8. tammikuuta 1973 tapahtuneeseen NHL-debyyttiinsä asti, minkä jälkeen hän vakiinnutti paikkansa Canadiensin NHL-miehistössä.
Robinson pelasi Montreal Canadiensin riveissä 17 kautta, vuoteen 1989 asti. Kiekollinen puolustaja Robinson oli kymmenellä kaudella eniten pisteitä tehnyt Canadiens-puolustaja. Piste-ennätyksensä hän teki kaudella 1976–1977, jolla hän teki 77:ssä runkosarjaottelussa 85 tehopistettä, 19 maalia ja 66 syöttöpistettä. 85 tehopistettä puolustajalta yhden runkosarjakauden aikana on Canadiensin seuraennätys. Hän ylitti 80:n runkosarjapisteen rajan myös kaudella 1985–1986, jolla hän keräsi tililleen 82 tehopistettä, 19 maalia ja 63 syöttöpistettä. Plusmiinustilastossa Robinson saavutti positiivisen lukeman joka vuosi 20-vuotisella NHL-urallaan. Hänen uransa paras plusmiinuslukema on +120 kaudelta 1976–1977, mikä on NHL-historian toiseksi korkein Bobby Orrin +124:n jälkeen.[1] Robinsonin uran yhteenlaskettu plusmiinuslukema runkosarjassa on +730, mikä on NHL-ennätys.[2]
Robinson voitti Canadiensin riveissä kuudesti Stanley Cupin mestaruuden, vuosina 1973, 1976–1979 ja 1986. Kevään 1978 pudotuspeleissä, joiden päätteeksi hän oli voittamassa neljättä mestaruuttaan, Robinson teki uransa parhaat pudotuspelitehot, 21 tehopistettä (yhtä paljon kuin Guy Lafleur), neljä maalia ja 17 syöttöpistettä. Hänet palkittiin tuolloin Conn Smythe Trophylla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana. Hän ylitti 20:n pudotuspelipisteen rajan myös kevään 1986 pudotuspeleissä, joissa hän teki kolme maalia ja antoi 17 maalisyöttöä.
Vuonna 1989 Robinson siirtyi vapaana agenttina Los Angeles Kingsiin, jossa pelasi uransa kolme viimeistä kautta. Hän lopetti pelaajauransa vuonna 1992.
Robinson pelasi NHL-urallaan 1384 runkosarjaottelua ja teki 958 tehopistettä, 208 maalia ja 750 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluita hän pelasi 227, joissa hän sai tililleen 144 tehopistettä, 28 maalia ja 116 syöttöpistettä. Hän pelasi NHL:n pudotuspeleissä joka vuosi 20-vuotisella urallaan, mikä on NHL-ennätys peräkkäisten pudotuspelikausien määrässä. Robinson valittiin kahdesti NHL:n parhaan puolustajan palkinnon, James Norris Memorial Trophyn saajaksi, vuosina 1977 ja 1980. Hänet valittiin kolmesti sekä NHL:n ensimmäiseen tähdistökenttään että liigan toiseen tähdistökenttään, ensimmäiseen tähdistöön vuosina 1977, 1979 ja 1980 ja toiseen tähdistöön vuosina 1978, 1981 ja 1986. NHL:n tähdistöottelussa hän pelasi kymmenenä kautena.
Robinson edusti Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta kolme kertaa Kanada-cup -turnauksessa, vuosina 1976, 1981 ja 1984, ja oli voittamassa turnausta kahdesti, 1976 ja 1984. Vuonna 1981 hän pelasi myös jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa Kanada sijoittui neljänneksi, ja hänet valittiin kilpailujen parhaaksi puolustajaksi ja kilpailujen tähdistökenttään.
Kaksi vuotta pelaajauransa päättymisen jälkeen, vuonna 1993 Robinson nimettiin NHL-seura New Jersey Devilsin apuvalmentajaksi. Vuonna 1995, samana vuonna, kun hänestä tuli Hockey Hall of Famen jäsen, hänestä tuli entisen seuransa Los Angeles Kingsin päävalmentaja. Hän valmensi Kingsiä neljä kautta, joiden aikana seura eteni pudotuspeleihin kerran.
Toukokuussa 1999, kuukausi Kings-pestinsä päättymisen jälkeen Robinson nimettiin jälleen New Jersey Devilsin apuvalmentajaksi. 23. maaliskuuta 2000, kesken kauden 1999–2000 hänet nostettiin Devilsin päävalmentajaksi Robbie Ftorekin tilalle ja hän johdatti seuran samana vuonna Stanley Cupin voittoon. Hän toimi Devilsin päävalmentajana myös seuraavan kauden, jolla seura eteni toisen kerran peräkkäin Stanley Cupin loppuotteluihin, mutta hävisi mestaruuden Colorado Avalanchelle, ja puolet kaudesta 2001–2002, jolloin hänet korvasi Kevin Constantine. Robinson toimi keväällä 2002 Constantinen apuvalmentajana.
Heinäkuussa 2005, kun Devilsin päävalmentaja Pat Burns jätti paikkansa uusiutuneen syövän vuoksi, Robinsonista tuli jälleen Devilsin päävalmentaja. Pesti jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi: Robinson erosi päävalmentajan paikalta joulukuussa 2005 terveysongelmiin vedoten. Heinäkuussa 2007 Robinson nimettiin jälleen Devilsin apuvalmentajaksi, kun päävalmentajana toimii Brent Sutter.
Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
1970–71 | Kitchener Rangers | OHA-Jr. | 61 | 12 | 39 | 51 | 65 | 4 | 1 | 2 | 3 | 5 | ||||||||||||||||
1971–72 | Nova Scotia Voyageurs | AHL | 74 | 10 | 14 | 24 | 54 | 15 | 2 | 10 | 12 | 31 | ||||||||||||||||
1972–73 | Nova Scotia Voyageurs | AHL | 38 | 6 | 33 | 39 | 33 | |||||||||||||||||||||
Montreal Canadiens | NHL | 36 | 2 | 4 | 6 | 20 | 11 | 1 | 4 | 5 | 9 | |||||||||||||||||
1973–74 | Montreal Canadiens | NHL | 78 | 6 | 20 | 26 | 66 | 6 | 0 | 1 | 1 | 26 | ||||||||||||||||
1974–75 | Montreal Canadiens | NHL | 80 | 14 | 47 | 61 | 76 | 11 | 0 | 4 | 4 | 27 | ||||||||||||||||
1975–76 | Montreal Canadiens | NHL | 80 | 10 | 30 | 40 | 59 | 13 | 3 | 3 | 6 | 10 | ||||||||||||||||
1976–77 | Montreal Canadiens | NHL | 77 | 19 | 66 | 85 | 45 | 14 | 2 | 10 | 12 | 12 | KC | 7 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||
1977–78 | Montreal Canadiens | NHL | 80 | 13 | 52 | 65 | 39 | 15 | 4 | 17 | 21 | 6 | ||||||||||||||||
1978–79 | Montreal Canadiens | NHL | 67 | 16 | 45 | 61 | 33 | 16 | 6 | 9 | 15 | 8 | ||||||||||||||||
1979–80 | Montreal Canadiens | NHL | 72 | 14 | 61 | 75 | 39 | 10 | 0 | 4 | 4 | 2 | ||||||||||||||||
1980–81 | Montreal Canadiens | NHL | 65 | 12 | 38 | 50 | 37 | 3 | 0 | 1 | 1 | 2 | MM | 6 | 1 | 1 | 2 | 2 | ||||||||||
1981–82 | Montreal Canadiens | NHL | 71 | 12 | 47 | 59 | 41 | 5 | 0 | 1 | 1 | 8 | KC | 7 | 0 | 1 | 1 | 2 | ||||||||||
1982–83 | Montreal Canadiens | NHL | 71 | 14 | 49 | 63 | 33 | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||||||||
1983–84 | Montreal Canadiens | NHL | 74 | 9 | 34 | 43 | 39 | 15 | 0 | 5 | 5 | 22 | ||||||||||||||||
1984–85 | Montreal Canadiens | NHL | 76 | 14 | 33 | 47 | 44 | 12 | 3 | 8 | 11 | 8 | KC | 8 | 1 | 2 | 3 | 2 | ||||||||||
1985–86 | Montreal Canadiens | NHL | 78 | 19 | 63 | 82 | 39 | 20 | 0 | 13 | 13 | 22 | ||||||||||||||||
1986–87 | Montreal Canadiens | NHL | 70 | 13 | 37 | 50 | 44 | 17 | 3 | 17 | 20 | 6 | ||||||||||||||||
1987–88 | Montreal Canadiens | NHL | 53 | 6 | 34 | 40 | 30 | 11 | 1 | 4 | 5 | 4 | ||||||||||||||||
1988–89 | Montreal Canadiens | NHL | 74 | 4 | 26 | 30 | 22 | 21 | 2 | 8 | 10 | 12 | ||||||||||||||||
1989–90 | Los Angeles Kings | NHL | 64 | 7 | 32 | 39 | 34 | 10 | 2 | 3 | 5 | 10 | ||||||||||||||||
1990–91 | Los Angeles Kings | NHL | 62 | 1 | 22 | 23 | 16 | 12 | 1 | 4 | 5 | 15 | ||||||||||||||||
1991–92 | Los Angeles Kings | NHL | 56 | 3 | 10 | 13 | 37 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||||||||
20 kautta | yhteensä | NHL | 1384 | 208 | 750 | 958 | 793 | 227 | 28 | 116 | 144 | 211 | aikuisten arvokisat | 28 | 2 | 4 | 6 | 6 |
Edeltäjä: Guy Lafleur |
Conn Smythe Trophyn voittaja 1978 |
Seuraaja: Bob Gainey |
Edeltäjä: Denis Potvin Denis Potvin |
Norris Trophyn voittaja 1977 1970 |
Seuraaja: Denis Potvin Randy Carlyle |