Legio III Gallica (gallialainen) oli roomalainen legioona, jonka Julius Caesar perusti vuonna 49 eaa. tai 48 eaa. Caesar käytti legioonaa sodassaan Pompeiusta vastaan. Legioona taisteli Dyrrhachiumin taistelussa ja Mundan taistelussa. Caesarin murhan jälkeen legioona joutui Marcus Antoniuksen palvelukseen. Legioona otti osaa Philippin taisteluihin. Legioonan lähetettiin tämän jälkeen itään, joka kuului Antoniuksen valtapiiriin. Vuonna 36 eaa. legioona otti osaa Antoniuksen epäonnistuneeseen Parthian sotaretkeen. Aktionin taistelun jälkeen legioona liitettiin Octaviauksen armeijaan ja lähetettiin takaisin Syyriaan.
Neron aikana legioona oli osa Gnaeus Domitius Corbulon armeijaa kun hän soti Parthiaa vastaan. Legioona siirrettiin sodan jälkeen Moesiaan jossa se soti roksolaaneja vastaan 68–69. Neron kuoleman jälkeen legioona kannatti aluksi Othoa, mutta saapui Italiaan liian myöhään. Legioona palasi Moesiaan, mutta liittyi heti Vespasianusta kannattaviin joukkoihin. Vitelliuksen ja Vespasianuksen joukot kohtasivat Bedriacumin toisessa taistelussa. Tämän jälkeen legioona lähetettiin Juudeaan jossa ensimmäinen juutalaissota oli juuri käynnissä. Plinius nuorempi palveli legioonassa sotilastribuunina.
Vuosina 132–136 legioona taisteli juutalaisia vastaan kolmannessa juutalaissodassa. Legioona osallistui myös Lucius Veruksen sotaan Parthiaa vastaan. Legioonaa komensi tuolloin Avidius Cassius, joka julistautui keisariksi vuonna 175. Pertinaxin kuoleman jälkeen legioona kannatti Pescennius Nigeriä, mutta Septimius Severus kukisti hänet vuonna 194. Septimius Severus aloitti heti sodan Parthiaa vastaan ja annektoi Mesopotamian.
Elagabalus lakkautti legioonan kun sen komentaja Verus kapinoi keisaria vastaan. Severus Alexander muodosti kuitenkin legioonan uudelleen ja legioona otti varmasti osaa tämän sotaan sassanideja vastaan. Legioona häviää lähteistä 300-luvulla.