Leonid Stepanovitš Duškin (ven. Леони́д Степа́нович Ду́шкин; 15. elokuuta 1910 – 4. huhtikuuta 1990) oli neuvostoliittolainen raketti-insinööri, eräs alan uranuurtajia.
Hän syntyi 15. elokuuta 1910 Spirovossa Tverin kuvernementissa. Hän valmistui insinööriksi Moskovan valtionyliopistosta pääaineinaan matematiikka ja mekaniikka.
Lokakuussa 1932 hän liittyi Fridrih Tsanderin GIRD-tutkimusryhmään, joka kehitti Moskovassa rakettitekniikkaa. Hän osallistui ryhmän ensimmäisen rakettimoottorin, OR-2:n, suunnitteluun. Tsanderin kuoltua hän johti "GIRD-X"-rakettimoottorin kehittämistä.
Duškinin moottorit olivat ensimmäisiä regeratiivisesti jäähdytettyjä. Suuttimissa kokeiltiin keraamisia osia. Hänen kehittämänsä 12K-moottori toimi Aviavnito-raketin voimalaitteena.
Neuvostoliiton lentotekniikka-ala oli eräs, joka puhdistettiin (tai siis, jolla toimineita Stalinin vastustajia/epäluotettaviksi koettuja henkilöitä pidätettiin, vangittiin ja tapettiin) 1930-luvun jälkipuolella. Kun Valentin Gluško pidätettiin, Duškin sai johdettavakseen RP-318-rakettihävittäjän moottorien kehittämisen. Hänestä tuli tammikuussa 1938 oman yksikkönsä (NII-3) johtaja. Sen tehtävä oli kehittää nestemäistä ajoainetta käyttävä rakettimoottori. Hän aloitti kehitystyön Gluškon kehitelmistä (ORM-65 ja RD-1). Hän kehitti moottoria merkittävästi siirtämällä injektorit (polttoaineen syötöstä polttokammioon vastaavat koneen osat) moottorin päähän. Hänen RDA-300-moottorinsa käyttivät typpihappoa hapettimena, RDK-150 käytti nestehappea.
D-1-A-1100-moottori tuotti 11 000 Newtonin työvoiman. Se kehitettiin BI-1-rakettihävittäjää varten. Se jäähdytti polttokammiota kerosiinilla ja moottorin suutinta typpihapolla. Tämän rakenteen pohjalta Aleksei Isajev kehitti omat rakettimoottorinsa, joista kehittyivät muun muassa avaruusalusten moottorit.