Levon Isajevitš Mirzojan (ven. Лево́н Иса́евич Мирзоя́н, 14. marraskuuta 1897 Šušin kihlakunnan Ašanin kylä Vuoristo-Karabahissa – 26. helmikuuta 1939 Moskova) oli armenialaissyntyinen neuvostoliittolainen poliitikko.
Levon Mirzojan syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän osallistui vallankumousliikkeeseen Bakussa vuodesta 1912 lähtien ja liittyi bolševikkipuolueeseen maaliskuussa 1917. Vuosina 1920–1925 Mirzojan työskenteli Azerbaidžanin ammattiliittoneuvoston puheenjohtajana, tasavallan työasiain kansankomissaarina ja Bakun puoluekomitean sihteerinä. Vuosina 1925–1929 hän toimi Azerbaidžanin kommunistipuolueen ja vuosina 1929–1933 NKP(b):n Permin piirikuntakomitean ja Uralin aluekomitean sihteerinä. Vuodesta 1933 lähtien Mirzojan oli Kazakstanin aluepiirikomitean ja vuodesta 1937 tasavallan kommunistipuolueen keskuskomitean ensimmäisenä sihteeri. Vuonna 1934 Mirzojan valittiin NKP(b):n keskuskomitean jäseneksi. Hän kuului myös Neuvostoliiton toimeenpanevaan keskuskomiteaan.[1]
Vuonna 1938 Mirzojan arvosteli Kazakstaniin karkotettujen Neuvostoliiton korealaisten siirtämistä tasavallan eteläosasta pohjoisosaan. Hän esitti epäilyksiään myös NKVD:n toiminnasta. Mirzojan pidätettiin toukokuussa 1938 ja tuomittiin kuolemaan syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Hänet ammuttiin Moskovassa ja haudattiin Donskoin luostarin alueelle. Mirzojanin maine puhdistettiin vuonna 1955.[2]