Mitalit | |||
---|---|---|---|
Luigi Beccali | |||
Maa: Italia | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Los Angeles 1932 | 1 500 m | |
Pronssia | Berliini 1936 | 1 500 m | |
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Torino 1934 | 1 500 m | |
Pronssia | Pariisi 1938 | 1 500 m |
Luigi Beccali (19. marraskuuta 1907[1] Milano, Italia – 29. elokuuta 1990[1] Daytona Beach, Florida, Yhdysvallat) oli italialainen keskimatkojen juoksija ja 1 500 metrin olympiavoittaja 1932 Los Angelesissa.
Nuorena Luigi Beccali harrasti sekä pyöräilyä että yleisurheilua valiten lajikseen jälkimmäisen tavattuaan valmentaja Dino Nain. Beccali osallistui 20-vuotiaana Amsterdamin olympialaisiin 1 500 metrillä karsiutuen alkuerissä.
Neljä vuotta myöhemmin Los Angelesissa Beccali voitti olympiakultaa hämmästyttävällä kirillä, viimeisiin 300 metriin kului aikaa vain 41 sekuntia. Hän oli tiettävästi ensimmäinen olympiavoittaja, joka teki fasistitervehdyksen palkintokorokkeella.
Vuoden 1933 syksyllä Beccali oli uransa parhaassa kunnossa. Aluksi hän sivusi Torinossa Jules Ladoumèguen maailmanennätystä ajalla 3.49,2 ja kahdeksan päivää myöhemmin otti sen omiin nimiinsä juostuaan Milanossa 3.49,0. Hän juoksi myös nykyään kilpailuohjelmasta kokonaan poistuneen ja silloinkin harvoin juostun 1 000 jaardin epävirallisen maailmanennätyksen 2.10,0.
Ensimmäisissä yleisurheilun EM-kisoissa 1934 Beccali voitti 1 500 metriä ajalla 3.54,6. Berliinin olympialaisissa mestaruuden puolustaja jäi kolmanneksi.[1] Samoin kävi EM-kisoissa 1938.
Beccali muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1937 parempien työmahdollisuuksien takia.
1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen | 2024: Cole Hocker |