Lwówin keskitysleiri oli natsi-Saksan pakkotyöleiri nykyisen Lvivin kaupungin lähellä Ukrainassa. Natsit kutsuivat kaupunkia Lembergiksi ja sen leiriä Janowskaksi.
Alue joutui Saksan haltuun marraskuussa 1941. Juutalaiset suljettiin elokuussa 1942 Lwowin ghettoon. Valmistelut tähtäsivät juutalaisten tuhoamiseen Wannsee-konferenssin päätösten mukaisesti. Puolan alueesta vastannut valtiosihteeri Bühler vaati, että alueen 2,5 miljoonaa juutalaista oli tuhottava.[1] Tätä varten perustettiin tuhoamisleirejä, joihin juutalaiset aiottiin kuljettaa junakuljetuksin. Lwówin keskitysleiristä muodostui kauttakulkuleiri Durchgangslager Janowska, josta juutalaiset lajiteltiin joko työleirille tai tuhoamisleirille kuljetettaviin. Vankeja surmattiin runsaasti myös Lwówissa, mikäli he kieltäytyivät työnteosta. Tunnetuin leirin vanki oli Simon Wiesenthal, joka myöhemmin omisti elämänsä sotarikollisten paljastamiseen.
Leirin lopettamiseen tähtäävät toimet aloitettiin loppuvuonna 1943. Ennen poistumistaan natsit pakottivat vangit tuhoamaan julmuuksista todistavat joukkohaudat ja polttamaan niissä olevat ruumiit. Vankien keskuudessa syntyi kapina ja tuhansia vankeja pääsi pakenemaan sekasortoisessa tilanteessa. Kiinni saadut pakenijat ja kapinalliset surmattiin.