Lynn Rene Anderson (26. syyskuuta 1947 Grand Forks, Pohjois-Dakota – 30. heinäkuuta 2015 Nashville, Tennessee)[1] oli yhdysvaltalainen countrylaulaja.
Anderson syntyi Grand Forksissa, Pohjois-Dakotassa countrymuusikko Liz Andersonin ja tämän miehen Caseyn tyttäreksi.[1] Hän kasvoi Sacramentossa, Kaliforniassa.
Andersonin debyyttisingle ”Ride, Ride, Ride”, joka sijoittui listoille vuonna 1967, oli hänen äitinsä kirjoittama. Single ”If I Kiss You (Will You Go Away)” oli hänen ensimmäinen Top 5 -hittinsä; muihin tunnettuihin kappaleisiin lukeutuvat ”Promises, Promises”, ”No Another Time”, ”Big Girls Don’t Cry”, ”Flattery Will Get You Everywhere” ja ”That’s a No No”. Lisäksi hän levytti vuonna 1968 muusikkoäitinsä kanssa dueton ”Mother, May I”.
1960-luvun lopulla Lynn Anderson niin ikään pääsi The Lawrence Welk Show’n vakituiseksi esiintyjäksi. Samoihin aikoihin hän avioitui ensimmäisen miehensä, jo edesmenneen lauluntekijä ja tuottaja Glenn Suttonin kanssa.
Vuonna 1970 Anderson sai sopimuksen Columbia Recordsilta ja siirtyi Nashvilleen, Tennesseehen. Ensimmäinen suuri menestys Columbialla oli ”Stay There ’til I Get There”. Joe Southin kirjoittamasta ”(I Never Promised You a) Rose Garden” -kappaleesta hänelle myönnettiin vuonna 1971 Grammy-palkinto.
”Rose Garden” on yhä Andersonin kansainvälisesti kuuluisin hitti, ja sitä seurasivat muiden muassa ”You’re My Man”, ”Listen to a Country Song”, ”How Can I Unlove You”, ”Top of the World”, ”Cry” ja ”Talkin’ to the Wall”. Viimeisen listaykkösensä hän sai vuonna 1974 singlellä ”What a Man My Man Is”. Ura kuitenkin jatkui menestyksekkäänä koko 1970-luvun mm. hiteillä ”I’ve Never Loved Anyone More”, ”All the King’s Horses”, ”Wrap Your Love All Around Your Man”, ”He Ain’t You” ja ”I Love What Love’s Doing to Me”. Vuonna 1979 hän sai ensimmäisen Top 10 -hittinsä lähes viiteen vuoteen singlellä ”Isn’t It Always Love”.
Lynn Anderson jätti Columbian vuonna 1980. Even Cowgirls Get the Blues -albumin ja viimeisen Columbia-singlensä ”Blue Baby Bluen” julkaisun jälkeen hän vetäytyi tilapäisesti. Hän oli saanut Glenn Suttonin kanssa yhden lapsen, mutta eronnut 1977; hän solmi uuden avioliiton Harold ”Spook” Streamin kanssa ja sai hänen kanssaan kaksi lasta.
Myös toinen avioliitto johti sittemmin eroon. Andersonin ura nousi 1980-luvulla uuteen kukoistukseen hänen levytettyään duettona Gary Morrisin kanssa singlen ”You’re Welcome to Tonight”. Vuonna 1983 hän nousi laululla ”What I’ve Learned from Loving You” Hot Country Songs -listan 18. sijalle. Hän jätti pienen Permian Records -yhtiön ja jatkoi uraansa MCA Recordsilla ja Mercury Recordsilla.
Vuonna 1988 Anderson levytti coverin The Driftersin 1964 levyttämästä ”Under the Boardwalk” -hitistä. Hän aloitti uransa jälleen 2003 ja julkaisi 2004 uuden albumin The Bluegrass Sessions. Hän pääsi jälleen Grammy-ehdokkaaksi – ensimmäistä kertaa yli kolmeenkymmeneen vuoteen – ja julkaisi vuonna 2006 äitinsä kirjoittamista lauluista koostuvan Cowgirl-albumin. Joulun alla 2006 hän ilmoitti kihlautuneensa muusikko Mentor Williamsin kanssa. Pari asui New Mexicon Taosissa.
Vuonna 2004 Anderson pidätettiin rattijuopumusepäilystä Texasissa ja 3. toukokuuta 2006 New Mexicossa.