Mait Metsanurk, oik. Eduard Hubel (19. marraskuuta1879 – 1957[1]) oli virolainen toimittaja[2] ja kirjailija. Hän herätti huomiota naturalistisella maaseutuelämää käsittelevällä romaanilla Vahesaare Villem. joka ilmestyi 1909. Vuonna 1921 julkaistiin Metsanurkin kirjoittama ekspressionistinen kertomus Jumalata. Teosten aiheet olivat ajankohtaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Hän uudisti virolaista historiallista romaania teoksella Ümera jõel (1934, suom. Mägisten nuori päällikkö 1936), jonka suomennoksessa tekijänimenä on Mait Metsänurk.[1][3][4]
Etelä-Virossa syntynyt Metsanurk toimi kansakoulunopettajana ja sen jälkeen lehtimiehenä. Hän oli Tallinna Teataja-päivälehden päätoimittajana 1917–1920. Ensimmäisen romaaninsa Metsanurk julkaisi 1908. Hänen romaanejaan käännettiin suomen, saksan, latvian ja unkarin kielille. Metsanurk toimi Viron kirjailijaliiton puheenjohtajana ja oli kirjailijaliiton julkaiseman Looming-aikakauskirjan avustajana.[3]
Metsanurkin kaunokirjallisissa teoksissa taistelevat naturalistinen ja romanttinen elementti.[2]
Kutsutud ja seatud (päiväkirjaromaani, Tartto 1937)
Tuli tuha all (romaani, Tartto 1939)
Tee algul. Mälestused I (Tallinna 1946)
Suvine pööripäev (romaani, Tallinna 1957)
Kreeps (novellikokoelma). Sari Eesti novellivara. toim. Maire Liivamets. Eesti Raamat, Tallinna 2005
Mälestused. Eessõna: Hando Runnel. Ilmamaa, Tartto 2005 (sisaldab lisaks 1946 ilmunud I osale “Tee algul varem avaldamata II osa “Koolipoisist kirjanikuks)