Maria Denis

Maria Denis
Maria Denis vuonna 1940
Maria Denis vuonna 1940
Henkilötiedot
Koko nimi Maria Esther Beomonte
Syntynyt22. marraskuuta 1916
Buenos Aires, Argentiina
Kuollut15. huhtikuuta 2004
Rooma
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1931–1955
Merkittävät roolit Maria
(Treno popolare)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Maria Denis, oikealta nimeltään Maria Esther Beomonte (22. marraskuuta 1916 Buenos Aires – 15. huhtikuuta 2004 Rooma), oli italialainen näyttelijä, jonka elokuvaura alkoi jo 16-vuotiaana. Hän oli Assia Norisin ja Alida Vallin ohella yksi kolmesta 1930-luvun nuoresta naistähdestä, jotka tulivat tunnetuiksi koko Italian ”julkisina morsiamina”. Nimitys viittaa heidän elokuvissaan esittämiensä roolihahmojen tavalliseen päämäärään. Näyttelijänä Denis oli täten uransa ensimmäisinä vuosina tyypillinen esimerkki sotaa edeltävän italialaisen elokuvan erittäin suositusta naistyypistä: vähän naiivi ja romanttinen porvarillisen perheen tyttölapsi.[1]

Maahanmuuttajien tyttärenä Argentiinassa syntynyt Denis palasi jo lapsena äitinsä kanssa Italiaan. Siellä syntyi hänen yhdeksän vuotta nuorempi sisarpuolensa, Michela, joka myös valitsi näyttelijän uran.[2] Siitä, miten Denis joutui elokuva-alalle, ei ole täysin varmaa tietoa. Hän tuli kuitenkin yleisön ja kriitikkojen tietoisuuteen jo vuonna 1932 Raffaello Matarazzon ensimmäisessä näytelmäelokuvassa Treno popolare, jossa hän 16-vuotiaana näytteli keski-ikäisen viettelijän (Cesare Zoppetti) pahaa aavistamatonta uhria.

Kaksi vuotta myöhemmin Denis saavutti ensimmäisen todella suuren yleisömenestyksen Goffredo Alessandrinin ohjaamassa komediassa Seconda B (1934). Oppilaitoksen seinien sisäpuolelle lukuvuoteen 1911–1912 sijoitettu kolmiodraama tuotti Denisille myös hyvät arvostelut hänen suorituksestaan.[3] Menestyksestä seurasi pitkä sarja osia stereotyyppisissä telefoni bianchi -elokuvissa, joka katkesi vasta vuonna 1940, kun Denis sai tärkeän roolin Augusto Geninan Espanjan sisällissotaa käsittelevässä elokuvassa Alcazar. Vaikutti siltä, että tämä suoritus herätti italialaiset ohjaajat huomaamaan, että Denis osasi näytellä myös vakavampia rooleja, ja sellaisia myös alettiin tarjota hänelle. Hänen myöhemmistä suorituksistaan ovat mainitsemisen arvoisia Ferdinando Maria Poggiolin Sissignora (1942) ja Vittorio Cottafavin La fiamma che non si spegne (1949). Denisin viimeiseksi rooliksi jäi Alessandro Blasettin ohjaama osa episodielokuvasta Tempi nostri (1954).[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lancia, Enrico & Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano, Volume 2. Le attrici, s. 157–158. Roma: Gremese, 2003. (italiaksi)
  • Chiti, Roberto & Lancia, Enrico: Dizionario del cinema italiano, I film, vol I: Tutti i film italiani dal 1930 al 1944, s. 343–344. Roma: Gremese, 2005. (italiaksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Lancia, Enrico & Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano, Volume 2. Le attrici, s. 106-107. Määritä julkaisija!
  2. ↑ Lancia, Enrico & Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano, Volume 2. Le attrici, s. 28. Määritä julkaisija!
  3. ↑ Chiti, Roberto & Lancia, Enrico: Dizionario del cinema italiano, I film, vol I: Tutti i film italiani dal 1930 al 1944, s. 319. Määritä julkaisija!