Marie-Jean Hérault de Séchelles (20. syyskuuta 1759[1] Pariisi – 5. huhtikuuta 1794 Pariisi)[2][3][4] oli Ranskan vallankumouksen aikainen poliitikko. Hänet syrjäytettiin ja teloitettiin niin sanottuna terrorin aikana.
Hérault de Séchelles kuului vanhaan, merkittävään ja varakkaaseen aatelissukuun.[2] Hänen isänsä oli upseeri. Hérault de Séchelles valmistui vuonna 1777 lakimieheksi ja sai suoraan nimityksen kruunun edustajaksi Grand Châtelet’n oikeuteen, sillä hän oli päässyt kuningatar Marie Antoinetten suosioon. Vuonna 1785 hänet nimitettiin vastaavaan tehtävään (avocat général) Pariisin parlamentissa.[3][2] Vallankumouksen puhjettua hän kuitenkin osallistui Bastiljin valtaukseen vuonna 1789 ja sai myöhemmin uuden viran kassaatio-oikeuden komissaarina. Hérault de Séchelles valittiin vuonna 1791 edustajana kansalliskokoukseen ja 1792 kansalliskonventtiin. Hän liittyi jakobiiniklubiin ja äänesti vuoripuolueen mukana.[5][2] Hän oli vuosina 1792–1793 useita lyhyitä kausia kansalliskokouksen ja kansalliskonventin puhemiehenä.[3] Hän johti puhetta myös girondistivastaisen kansannousun aikana ja määräsi kansalliskonventin istunnossa 2. kesäkuuta 1793 girondistien johtajat vangittaviksi.[2][5]
Hérault de Séchelles valittiin yhteishyvän valiokuntaan 30. toukokuuta 1793. Hän pääosin laati kesäkuussa 1793 hyväksytyn vuoden I perustuslain, joka ei koskaan astunut voimaan. Pian tämän jälkeen hän kuitenkin joutui jakobiinien sisäisen valtataistelun uhriksi. Hérault de Séchellesin ollessa loka–joulukuussa 1793 komennuksella Elsassissa Pariisissa alettiin levittää tekaistuja huhuja, joiden mukaan hän juonittelisi joko äärivasemmistolaisten hébertistien tai maanpaossa elävien rojalistien kanssa hallitusta vastaan. Hänet erotettiin yhteishyvän valiokunnasta ja muista viroistaan 29. joulukuuta. Hänet vangittiin 15. maaliskuuta 1794 sekä tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin 5. huhtikuuta samassa yhteydessä Georges Dantonin ja tämän tukijoiden kanssa.[2][3]