Martinpäivä

Martinpäivänkulkue Kölnissä vuonna 2017.

Martinpäivää vietetään 10. tai 11. marraskuuta pyhimys Pyhän Martin kunniaksi. Protestanttisessa ja erityisesti luterilaisessa maailmassa martinpäivän vietto yhdistyy uskonpuhdistaja Martti Lutherin kunnioittamiseen. Martinpäivän, kuten monen muunkin juhlapäivän vietolla on juurensa esikristillisessä ajassa[1].

Martti Luther syntyi 10. marraskuuta ja seuraavana päivänä 11. marraskuuta hänet kastettiin Pyhän Martin mukaan. Tämän vuoksi myös suomalaisessa kalenterissa Martin nimipäivä on nykyisin 10. marraskuuta eli päivää aikaisemmin kuin katolisessa kirkossa vietetään Pyhän Martin muistopäivää.

Martinpäivä on vuosisatoja vanha eurooppalainen kristillinen juhla, jota eri maissa on vietetty eri tavoin. Suomessa juhla on jäänyt vuosien varrella unohduksiin, mutta perinteisesti suomalaisten kansallisessa kulttuurissa se on yhdistynyt kekrin viettoon. Pyhän Martin sanotaan tuovan talven ja roudan. Suomessa juhlaa viettävät erityisesti seurakunnat paikallistasolla sekä Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistys, jolle martinpäivä on yksi sen suurimmista juhlista, erityisesti Lutherin takia.

Pyhä Martti eli Martinus Toursilainen (316397) oli erittäin tärkeä pyhimys keskiajan Euroopassa. Kerrotaan, että hän oli Unkarissa syntynyt roomalaisen armeijan sotilas, joka tapasi Amiensin kaupungin edustalla kovaonnisen kerjäläisen. Hänellä ei ollut rahaa tai ruokaa, joten hän halkaisi miekallaan viittansa kahtia ja antoi toisen puoliskon palelevan kerjäläisen lämmikkeeksi. Seuraavana yönä Pyhä Martti näki näyn, joka paljasti kerjäläisen olleen Jeesus Kristus. Tämän jälkeen hän otti kasteen, erosi armeijasta ja alkoi lähetystyöntekijänä evankelioida. Hänestä tuli Toursin piispa vuonna 371, ja hän kuoli tässä kaupungissa 8. marraskuuta 397. Pyhä Martti haudattiin 11. marraskuuta, jota alettiin viettää hänen muistopäivänään.

Martinpäivään kuuluvat lyhtykulkue tai Martinpäivän tulet eli esimerkiksi kokot, hanhen syönti ja eri leivonnaiset kuten Martinpäivän sarvet, piippusuiset pullaukot ja rinkilät. Lisäksi on esitetty myös näytelmiä, jotka kuvaavat Pyhän Martin hyvää tekoa kerjäläiselle. Lyhtykulkueessa taas ratsastavan Pyhän Martin perässä kulkevat kerjäläinen ja Martti Luther sekä näiden jälkeen lapset. 1800-luvulta alkaen Martinpäivä on ollut erityisesti lasten juhla. Näitä eri leivonnaisia ja leipää taas jaetaan lähimmäisilleen.

Martinpäivällä on monien muiden pyhimysjuhlien tapaan pakanallinen pohja. Martinpäivän taustalla on alun perin germaaninen sadonkorjuujuhla, johon liittyi runsas syöminen oluineen, makkaroineen, juureksineen, hedelmineen, hanhineen ja leivoksineen. Hanhi oli keskiajalla yksi suosituimpia kotieläimiä ja erityisesti juuri germaanialueilla sekä koko Keski-Euroopassa. Martinpäivänä teurastettiin kotieläimet, jotka eivät muuten olisi selvinneet yli talven, ja näihin eläimiin kuului hanhi, joten näistä syistä johtuen hanhi muodostui juhlan pääruoaksi.

Martinpäivän teemoihin kuuluvat lähimmäisenrakkaus ja lähimmäistensä auttaminen. Saksassa ja Pohjoismaissa kyseessä on myös valon juhla keskellä alkavaa talven pimeyttä.

Itämerensuomalaisilla kansoilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martinpäivänä alkoi talonpojilla uusi tilivuosi, ja silloin solmittiin maista uudet vuokrasopimukset sekä maksettiin palvelusväen palkat. Tästä syystä Suomessa se yhdistyi kekriin eli sadonkorjuun juhlaan, joka myös liittyi palkollisten palkkojen järjestelyyn. Suomessa kekristä alkava jakoaika päättyi martinpäivään[2]. Jakoajan aikana ei saanut teurastaa eläimiä, kehrätä tai pestä vaatteita[2].

Virossa martinpäivää vietetään marraskuun 10. päivä, jonka nimi on viroksi mardipäev. Päivä on yksi näkyvimmistä virolaisen kansanperinteen juhlista.[3] Suomalaista virpomisperinnettä muistuttava mardijooksmine (suom. 'martinjuokseminen') eli ovelta ovelle kiertäminen kuuluu martinpäivän ajan ohjelmaan jo martinpäivän aattoiltana. Aikanaan talosta taloon kiersivät tummiin vaatteisiin, nurinpäin käännettyihin turkkeihin ja hieman pelottavan näköisiin naamareihin sonnustautuneet miehet. Pahojen henkien pelottelemiseksi matkalla laulettiin, soitettiin ja metelöitiin. Perillä talossa laulettiin, tanssittiin sekä esitettiin tietyt vuorosanat ja rituaalit, joiden oli tarkoitus tuoda talon väelle vilja- ja karjaonnea sekä onnea lasten saamiseksi. Rituaaleihin kuului muun muassa viljanterien heittäminen lattialle sekä eräänlaista vitsalla virpomista. Lisäksi vitsalla saatettiin nuhdella niitä, jotka laiskottelun vuoksi olivat nuhtelun tarpeessa. Palkkioksi marteille annettiin yleensä ruokaa, omenoita ja muita herkkuja. Sittemmin martinjuoksemiseen otettiin mukaan myös samaan tapaan pukeutuneet naiset ja lapset.[4] Nykyisin martinpäivä onkin erityisesti lasten juhla. Lapsetkin pukeutuvat usein hieman pelottavankin näköisiksi marteiksi (vir. mardisandid) ja lähtevät kiertämään talosta taloon viljaonnea toivottaen.[3] Virossa martinpäivän vietto on halloweenia suositumpaa.[4]

Lapset liikkuvat ryhmissä ja laulavat oven takana laulua, jolla pyydetään päästämään martit sisään. Tämän jälkeen pienet martit esittävät usein arvoituksia tai lisää lauluja, joista talon väki palkitsee heidät vaikkapa karamellein.[3]

  1. Kuus Mikost Marttih, kuus Martist jouluh Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.11.2023.
  2. a b Kekri – Syksyn juhlia, pyhiä ja kummajaisia nebu.finlit.fi. Viitattu 10.11.2023.
  3. a b c W. S. I. Online, toimetaja: Marraskuu on marttien ja katrien kuukausi - The Baltic Guide Online balticguide.ee. 8.11.2017. Viitattu 10.11.2023.[vanhentunut linkki]
  4. a b Martin- ja katrinpäivät ovat Viron vastine halloweenille Visitestonia.com. Viitattu 10.11.2023.