Mauro Berruto

Mauro Berruto
Mauro Berruto vuonna 2011.
Mauro Berruto vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt8. toukokuuta 1969 (ikä 55)
Torino, Italia

Mauro Berruto (s. 8. toukokuuta 1969) on italialainen lentopallovalmentaja. Berruto valmensi Suomen miesten lentopallomaajoukkuetta menestyksekkäästi vuosina 2005–2010. Suomi saavutti hänen alaisuudessaan EM-nelossijan vuoden 2007 EM-lopputurnauksesta.[1] Berruto siirtyi Italian lentopallomaajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 2010, kun hän käytti optionsa, jonka myötä hän kykeni irtisanomaan sopimuksensa Suomen maajoukkueen kanssa.[2]

Italian miesten lentopallomaajoukkueen päävalmentajana Berruto toimi aina kesään 2015 asti, kunnes hän erosi. Eroon johtivat erimielisyydet maajoukkueen tähtipelaajiston kanssa. Berruto ei hyväksynyt maajoukkuepelaajien yöelämään kohdistuneita reissuja kesken Maailmanliigan ja erotti heidät Italian maajoukkueesta. Kohun saattelemana lopulta Berruto itse päätti erota heinäkuussa 2015.[3] Italian päävalmentaja hän saavutti joukkueen kanssa muun muassa pronssia Lontoon olympialaisista 2012 ja hopeaa EM-kisoista vuosina 2011 ja 2013.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berruto aloitti seuravalmentajana Lecce Pen Cus Torinon joukkueessa vuonna 1990. Hän toimi Torinon joukkueen kakkosvalmentajana kuusi kautta peräkkäin. Torino nousi B2-liigasta aina A2-liigaan asti. A2-liiga on toiseksi korkein sarjataso Italiassa. Torinosta Berruto jatkoi valmentajauraansa Kreikkaan Olympiakos Piraeusin riveihin. Olympiakos Piraeusin valmentajana hän toimi kausilla 1996–1998. Piraeus voitti Kreikan liigan kaudella 1998, ja oli kolmas kaudella 1997. Lisäksi joukkue saavutti kaksi Kreikan cupia Berruton toimiessa kakkosvalmentajana. Kaksi kautta Kreikassa valmennettuaan Berruto palasi kotimaahansa Italiaan, ja alkoi valmentaa B1-liigassa Kappa Torinoa.

Kappa Torinossa Berruto toimi uransa ensimmäistä kertaa päävalmentajana, ja valmensi joukkueensa takaisin A2-liigaan. Samalla Torino juhli hopeaa Italian B2-cupissa. Kauden loputtua Berruto teki sopimuksen Kreikan A-maajoukkueen kanssa, ja alkoi valmentaa joukkuetta kakkosvalmentajana Giampaolo Montalin toimiessa päävalmentajana.

Berruto jatkoi päävalmentajana Kappa Torinossa, ja joukkue voitti Italian A2-cupin kaudella 2001. Kauden päätyttyä hän valmensi myös Italian yliopistomaajoukkuetta MM-kisoissa. Kauden päätteeksi hän teki sopimuksen Copra Piacenzan kanssa, jonka hän valmensi kauden 2002 jälkeen maailman kovimpaan lentopalloliigaan, Italian A1-liigaan. Hänet valittiin A2-liigan parhaimmaksi valmentajaksi kauden jälkeen.

Berruto jatkoi Copra Piacenzan joukkueessa kaudella 2003 päävalmentajana, ja toimi kauden puolessavälissä muun maailman päävalmentajana Italian liigan All-Stars-pelissä. Kesällä hän nousi Italian miesten lentopallomaajoukkueen kakkosvalmentajaksi, ja voitti Euroopan mestaruuden sekä maailmanliigan pronssia kotimaansa kakkosvalmentajana.

Kaudella 2004 Berruto alkoi valmentaa Parmaa Italian A1-liigassa. Kauden jälkeen kesällä hän voitti Italian miesten lentopallomaajoukkueen mukana olympiahopeaa ja maailmanliigan hopeaa. Parmasta Berruto lähti kauden jälkeen huippuseura Lube Macerataan.

Kaudella 2005 Berruto valmensi Lube Maceratan toiseksi Italian A1-liigassa. Kauden päätyttyä hän teki kolmivuotisen sopimuksen Suomen lentopallomaajoukkueen kanssa, jonka hän johti Euroopan liigan hopealle heti.

Kauden 2006 alun hän toimi Sempre Volley Padovan päävalmentajana, mutta jätti tehtävät kesken kauden huonon menestyksen takia. Hän hankki Padovaan kaudeksi 2006 kolme suomalaispelaajaa, Mikko Eskon, Simo-Pekka Ollin ja hakkuri Matti Hietasen.

Suomen lentopallomaajoukkueessa hän toimi kesällä 2006 Maailmanliigassa valmentajana, ja Italian A-maajoukkueessa hän toimi kakkosvalmentajana 2006 MM-kisoissa. Kuvio sopi hyvin Suomen lentopalloliitolle sillä valmennuspesti kattoi vain MM-kisat. Italia sijoittui MM-kisoissa lopulta viidenneksi.

Kesällä 2007 Berruto valmensi Suomen lentopallomaajoukkueen Maailmanliigan lohkossaan hienosti toiseksi. Hän teki huippusopimuksen 18 kertaa Kreikan liigan voittaneen Panathinaikos VC:n kanssa Kreikan liigaan kesän päätyttyä. Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2007 Berruto valmensi Suomen lentopallomaajoukkueen sen historian parhaimpaan saavutukseen, neljänneksi. Neljäs tila oli myös Suomen palloiluhistorian paras saavutus kautta aikojen.

Panathinaikos VC:n riveissä Berruto valmensi joukkueen Kreikan liigan runkosarjan voittoon, ja aina finaaleihin asti. Finaaleissa alkoivat kuitenkin joukkueen ongelmat, kun ykköspassari Marcelinho joutui jättämään ensimmäisen finaalipelin väliin, ja joukkueen tähtihakkuri Liberman Agamez oli finaalisarjan poissa kokonaan. Berruto valmensi joukkueen myös Kreikan Cup-kultaan sekä Mestareiden liigan puolivälieriin.

Kaudella 2008 Berruto valmensi italialaista Acqua Paradiso Gabeca Montichiaria, joka pelaa maailman kovimmassa lentopalloliigassa, A1-liigassa. Joukkue ylsi sarjassa aina puolivälieriin asti, jossa se tippui mestarisuosikki Cuneolle voitoin 2–3. Berruton alaisuudessa oli seurassa suomalaispassari Mikko Esko. Kauden 2008–09 jälkeen Berruto jatkoi edelleen Montichiarissa. Seura joutui maailmanlaajuisen laman johdosta taloudellisiin ongelmiin, jonka johdosta seuran kotikaupunki muuttui Montichiarista läheiseen Monzan kaupunkiin. Berruton alaisuudessa seurassa pelasivat suomalaiset yleispelaajat Urpo Sivula ja Jari Tuominen. Monza tippui puolivälierissä Italian liigassa.

Suomen lentopallomaajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mauro Berruto (2007).
Mauro Berruto Lahdessa 2007.

Mauro Berruton, ulkomaisen huippuvalmentajan, hankkiminen Suomen maajoukkueen valmentajaksi oli Suomen Lentopalloliitolta poikkeuksellinen suurhankinta. Berruto vaati liitolta panostusta myös harjoitteluolosuhteisiin ja liitto toteutti hänen vaatimuksensa. Panostusten myötä maajoukkue pääsi aiempaa parempiin saavutuksiin, toistaiseksi parhaimmillaan EM-kisojen neljännelle sijalle 2007.

1. kausi päävalmentajana

Berruto aloitti päävalmentajan tehtävät MM-karsintojen ensimmäisellä kierroksella. Suomi voitti Tampereella pelatun turnauksen. Toiselta karsintakierrokselta Suomi ei päässyt jatkoon.

MM-karsintojen jälkeen maajoukkue jatkoi pelejään kovatasoisessa Euroopan liigassa. Berruto nosti joukkueeseen nuoret lahjakkuudet Mikko ja Matti Oivasen sekä Simo-Pekka Ollin. Joukkueesta jäivät pois mestareiden liigan parhaaksi liberoksi valittu Jussi Heino ja muita vanhempia pelaajia. Maajoukkue selviytyi Euroopan liigan finaaliturnaukseen ja sijoittui toiseksi. Nuorista pelaajista hakkuri Mikko Oivanen ja passari Simo-Pekka Olli valittiin turnauksessa pelipaikkansa parhaiksi pelaajiksi.

2. kausi päävalmentajana

Suomen maajoukkue sai paikan arvostettuun lentopallon maailmanliigaan Kreikan luovutettua paikkansa. Valintaa maailmanliigaan avusti Berruton hyvä maine lentopallopiireissä. Historiansa toisen kerran maailmanliigassa pelannut maajoukkue osoitti Berruton alaisuudessa edelleen kehittymistä viemällä olympiavoittaja Brasilialta kolme erää ja voittamalla Argentiinan ylivoimaisesti liigan viimeisessä pelissä. Suomen lopullinen sijoitus oli jaettu 10. sija.

Toisella päävalmentajakaudellaan Berruto hankki Suomelle kymmenen vuoden tauon jälkeen karsintojen kautta paikan EM-lopputurnaukseen. Joukkue nuoreni kauden aikana entisestään.

3. kausi päävalmentajana

Berruton kolmannella päävalmentajakaudella Suomi otti maailmanliigassa kuusi voittoa peräkkäin voittaen lopulta seitsemän peliä. Suomi sijoittui lohkossaan toiseksi ja haki paikkaa liigan finaaliturnaukseen Puolaan mutta paikka annettiin Ranskalle.

Maailmanliigan jälkeen Berruto antoi pelaajilleen kuukauden lepoaikaa kunnes joukkue kokoontui Kuortaneen Urheiluopistolle. Raskasta harjoittelua sisältänyt viiden viikon pituinen maajoukkueleiri tähtäsi pelkästään menestykseen EM-kilpailuissa. Leirijakso päättyi harjoitusotteluun Berruton maanmiehen, Andrea Anastasin valmentamaa Espanjaa vastaan. Suomi hävisi ottelun 3-0 ja tulokseen tyytymätön Berruto kävi joukkueensa kanssa pitkän palaverin Kuortaneella ennen matkaa Moskovan EM-kisoihin.

"Huono kenraali, parempi ensi-ilta", painotti Berruto Suomen pelaajille ennen EM-kisoja. Ensimmäisessä EM-kisaottelussaan Suomi oli lähellä voittoa hallitsevasta Euroopan mestarista, Berruton "oppi-isän" Gian Paolo Montalin valmentamasta Italiasta mutta hävisi lopulta 3-2. Seuraavaksi Suomi voitti Kroatian mutta kisojen positiiviseksi yllättäjäksi Suomi nousi voittamalla hallitsevan MM-pronssimitalistin, Bulgarian viimeisessä alkulohko-ottelussaan 3-0. Seuraava yllätys oli hallitsevan MM-hopeamitalistin, Puolan voittaminen jatkolohkon ensimmäisessä ottelussa. Kun Suomi seuraavaksi voitti Belgian ja Venäjä voitti Italian, varmistui Suomen välieräpaikka, mikä oli maajoukkueen kaikkien aikojen paras arvokisasaavutus. Jatkolohkon viimeisessä ottelussa Suomi hävisi niukasti isäntämaa Venäjälle.

EM-välierissä Suomi hävisi niukasti lopulta mestaruuteen edenneelle Espanjalle 3-2. Pronssiottelussa Suomi ei löytänyt parasta mahdollista virettään ja hävisi Serbialle.

4. kausi päävalmentajana

Suomen joukkue ei edennyt Pekingin kesäolympialaisiin, vaikka paikka oli lähellä. Suomi hävisi Euroopan Olympiakarsintojen välierässä EM-kultaa voittaneelle Espanjalle 3-1. Suomi ei saanut paikkaa maailmankarsintoihin, joten sen oli tyytyminen ulos Pekingistä.

Kesän Maailmanliiga peleihin Suomi osallistui huomattavasti nuorentuneella joukkueella. Joukkueen EM-kisoissa olleet runkopelaajat pitivät taukoa edustustehtävistä ja nuoret pelaajat saivat tilaisuuden. Joukkue kehittyi huimin askelein kohta Maailmanliiga loppua ja ottikin viidestä viimeisestä pelistä peräti neljä voittoa.

5. kausi päävalmentajana

Suomen maajoukkue lähti työntäyteiseen kesään 2009 ennakkoon hyvistä pelaaja-asetelmista, sillä useat maajoukkuepelaajat olivat vakiinnuttaneet paikkansa ulkomaisissa huippuseuroissa. Loukkaantumiset verottivat kuitenkin joukkueesta muun muassa kapteeni Tuomas Sammelvuon sekä Janne Heikkisen. Suomi aloitti maailmanliigan ottelunsa Etelä-Amerikassa ja hävisi ensin olympiakävijä Venezuelalle mutta voitti seuraavana päivänä eräluvuin 1–3. Maailman ykkösmaata Brasiliaa vastaan Suomi ylsi ensimmäisen kerran historiassaan viidenteen erään, joka kuitenkin päättyi brasilialaisten voittoon. Toisen osaottelun Brasilia voitti selvästi. A-maajoukkue jatkoi maailmanliigaottelujaan kolmena peräkkäisenä viikonloppuna Tampereella. Ensimmäisenä viikonloppuna Suomi otti kaksi voittoa Venezuelasta. Toisen viikonlopun lauantaina Hakametsän jäähallissa Suomen kaikkien aikojen suurimman lentopalloyleisön (6 258 henkilöä) edessä Suomi voitti ensimmäisen kerran Brasilian. Eräluvut olivat 3-2 Suomen noustua voittoon 0-2-tappioasemasta. Brasilia-otteluiden jälkeen Suomi voitti kahdesti Puolan, joka oli ollut olympialaisissa viides sekä edellisissä MM-kisoissa hopealla.

Maailmanliiga päättyi vieraskentällä Puolaa vastaan pelattuihin otteluihin, joista Suomi otti yhden voiton sekä lisäksi yhden pisteen 3-2-tappion myötä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt lopputurnaukseen, kun Venäjä omassa lohkossaan voitti molemmat viimeiset ottelunsa ja eteni parhaana lohkokakkosena finaaleihin.

Huikean maailmanliigakauden jälkeen odotukset olivat katossa, kun Suomi pelasi ratkaisevan MM-karsintaturnauksen kotikentällään Tampereella. Avauspäivänä suomalaiset hoitivat nihkeästi Belgiasta voiton. Panokset olivat suuret, kun vastaan asettui Saksa, jonka Suomi joutui myöntämään paremmakseen ja koki näin jättipettymyksen jääden ulos MM-kisoista. Sunnuntaipäivän Venäjä-ottelu menetti merkityksensä Saksalle koetun tappion myötä.

Epäonnistuneita MM-karsintoja yritettiin korvata EM-kisoissa, mutta laivaa ei saatu käännettyä. Suomi pelasi alakanttiin EM-kisat, vaikka selviytyen alkulohkostaan jatkoon, mutta jatkolohkossa ei enää paikkaa mitalipeleihin irronnut. Kausi päättyi kahteen suureen pettymykseen, kun MM-karsinnat tuottivat epäonnistumisen ja himoittu EM-mitali jäi saamatta.

6. kausi päävalmentajana

Berruton kuudennella päävalmentajakaudella Suomen maajoukkueessa tapahtui suuria muutoksia. Tuomas Sammelvuo ja Janne Heikkinen ilmoittivat lopettavansa maajoukkueuransa, ja lisäksi Olli Kunnari kertoi vetävänsä huilia läpi kesän. Tämän ansiosta maajoukkueen jo entisestään nuoreen joukkueeseen nostettiin keltanokkia, jotka saivat mahdollisuuden maailmanliigassa ja EM-karsinnoissa. Berruto otti joukkueeseensa muun muassa nuoren tulokaspassari Eemil Tervaportin, joka löi heti läpi itsensä maajoukkueessa kansainvälisillä kentillä. Muutenkin Suomen joukkue kehittyi jälleen eteenpäin kesän maailmanliigassa kaataen lajin mahtimaat Yhdysvallat ja Venäjän. Yhdysvallat olivat voittaneet kultaa Pekingin olympialaisissa, kun taas venäläiset olivat pronssilla.

Suomi eteni myös EM-kisoihin voittaen oman karsintalohkonsa.

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Mauro Berruto.

Valmentanut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2010-2011

  • Päävalmentaja Lube Macerata, Italia

2008-2010

  • Päävalmentaja Suomen maajoukkue
  • Päävalmentaja Monticari/Monza, Italia

2007-2008

  • Päävalmentaja Suomen maajoukkue
  • Päävalmentaja Panathinaikos, Kreikka

2006-2007

  • Päävalmentaja: Suomen maajoukkue

2005-2006

  • MM-kisoissa Italian maajoukkueen kakkosvalmentaja
  • Päävalmentaja: Suomen maajoukkue
  • Päävalmentaja: Padova, Italia

2004-2005

  • Päävalmentaja: Suomen maajoukkue
  • Päävalmentaja: Lube Macerata, Italia
  • Kakkosvalmentaja: Italian maajoukkue

2003-2004

  • Päävalmentaja: Parma, Italia
  • Kakkosvalmentaja: Italian maajoukkue

2002-2003

2001-2002

  • Päävalmentaja: Piacenza, Italia

1999-2001

  • Päävalmentaja: Torino, Italia
  • Kakkosvalmentaja: Kreikan Maajoukkue

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajana:

  • Cev cupin voitto
  • Hopea mitali Euroopan liigassa 2005
  • Nousu Italian A2-liigasta A1- liigaan
  • 2 Italian Cupin voittoa (A2 liigassa)
  • 2 kultaa yliopistojen MM-kisoissa

Kakkosvalmentajana:

  • Euroopan Mestaruus 2003
  • Olympiahopeaa 2004
  • Hopea mitalia Maailmanliigassa
  • Pronssi mitali Maailmanliigassa
  • Kreikan mestaruus
  • 2 voitto Kreikan cupista
  • 2 voittoa Cup- Mestareiden liigassa
  • Finaalipaikka Mestareiden liigassa

Muuta

  • Valittiin Vuoden valmentajaksi Suomessa 2007, vuoden valmentajaäänestyksessä toinen 2009[1]
  • Nimettiin Italian A2-liigan parhaaksi italialaiseksi päävalmentajaksi kaudella 2001-2002.
  • Italian yliopistojen mestaruus 2000 ja 2001 Cus Torinon päävalmentajana.
  • Toiminut freelancetoimittajana useissa eri tiedotusvälineissä.
  • Luennoinut urheilupsykologiasta, lentopallovalmennuksesta ja liikkeenjohdosta eri oppilaitoksissa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Berruto jättää lentopallomaajoukkueen Web Archive (Yle Uutiset). 11.12.2010. Viitattu 13.11.2014.
  2. ↑ Berruto jättää lentopallomaajoukkueen www.urheilusuomi.com. Viitattu 22.5.2016.
  3. ↑ a b Lentisvalmentaja Berruto jätti Italian maajoukkueen Yle Urheilu. Viitattu 22.5.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]