Max van der Stoel | |
---|---|
Stoel ulkoministerinä lokakuussa 1973. |
|
Alankomaiden ulkoministeri | |
11. toukokuuta 1973 – 19. joulukuuta 1977,
11. syyskuuta 1981 – 29. toukokuuta 1982 |
|
Edeltäjä |
Norbert Schmelzer, Chris van der Klaauw |
Seuraaja |
Chris van der Klaauw, Dries van Agt |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. syyskuuta 1924 Voorschoten, Alankomaat |
Kuollut | 23. huhtikuuta 2011 (86 vuotta) |
Ammatti | asianajaja |
Tiedot | |
Puolue | Työväenpuolue |
Nimikirjoitus |
|
Max van der Stoel (3. syyskuuta 1924 Voorschoten, Alankomaat – 23. huhtikuuta 2011 Haag, Alankomaat) oli alankomaalainen poliitikko ja diplomaatti, joka oli kahteen kertaan maansa ulkoministerinä. Hän toimi urallaan lisäksi Alankomaiden YK-suurlähettiläänä ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön vähemmistövaltuutettu.
Lukion jälkeen Van der Stoel aloitti Leidenin yliopistossa oikeustieteelliset opinnot. Hän valmistui tohtoriksi vuonna 1953 ja kuului sen jälkeen vuodet 1953–1958 Wiardi Beckman -säätiöön.[1] Opintojen jälkeen hän liittyi myös Alankomaiden Työväenpuolueeseen.[2]
Vuonna 1960 Van der Stoel valittiin Alankomaiden parlamentin ylähuoneeseen, senaattiin. Kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin parlamentin alahuoneeseen.[2] Heinäkuulta 1965 marraskuulle 1966 Van der Stoel oli Jo Calsin hallituksessa ulkoasioiden valtiosihteeri.[1] Hän sai parlamentaarikkona mainetta ihmisoikeuksien puolestapuhujana, kun hän raportoi vuonna 1969 Euroopan neuvostolle Kreikan sotilasjuntan väkivaltaisuuksista.[2]
Van der Stoel valittiin vuonna 1973 ulkomisteriksi Joop den Uylin hallitukseen. Hän toimi ministerinä neljän vuoden ajan ja ajautui usein ristiriitoihin puolueensa radikaalien edustajien kanssa. Työväenpuolue joutui oppositioon vuonna 1977, mutta Van der Stoel kiisteli edelleen puolueensa vasemmistosiiven kanssa, erityisesti risteilyohjuksista. Hän pelasi ulkoministeriksi vuonna 1981 Dries van Agtin hallitukseen. Hän jätti paikkansa toukokuussa 1982.[1]
Van der Stoel oli Alankomaiden YK-suurlähettiläs vuodet 1983–1986.[1] Hän oli kahdesti ehdolla YK:n pakolaisasian päävaltuutetuksi, mutta häntä ei valittu tehtävään.[2] Vuonna 1991 Van der Stoelista tuli YK:n Irakin ihmisoikeustilanteen raportoija. Samana vuonna hänet nimettiin maansa valtioministeriksi.[3]
Vuodesta 1993 vuoteen 2001 Van der Stoel oli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ensimmäinen vähemmistövaltuutettu.[1] Tehtävä vei hänen keskittymisensä erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan tilanteeseen, ja hän oli myös jäsenenä komissiossa, joka käsitteli entisessä Jugoslaviassa kadonneita henkilöitä. Vuonna 1999 Alankomaiden hallitus ehdotti Van der Stoelia Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.[2] Alankomaiden ulkoasiainministeriö perusti vuonna 2001 Max van der Stoel -palkinnon, jonka arvo on 50 000 euroa. Se myönnetään joka toinen vuosi henkilölle, ryhmälle tai organisaatiolle, joka on edistänyt kansallisten vähemmistöjen oloja.[4]
Van der Stoel oli yksi niistä viidestä entisestä ulkoministeristä, joilta Alankomaiden hallitus pyysi vuonna 2009 asiantuntijaneuvoa maan osallistumisesta Irakin sotaan.[3] Van der Stoel kuoli lyhyen sairauden jälkeen kotonaan Haagissa huhtikuussa 2011.[5]