Maximilian Wolfgang Duncker (1811−1886) oli saksalainen historioitsija. Hän tuli 1842 ylimääräiseksi professoriksi Hallen yliopistoon. 1848−1852 hän esiintyi vapaamielisenä kansanedustajana Frankfurtin kansalliskokouksessa sekä Preussin eduskunnassa. Duncker nimitettiin 1857 Tübingenin yliopiston professoriksi, mutta kutsuttiin 1859 Berliiniin salahallitusneuvokseksi valtioministeriöön ja oli 1861−1866 kruununprinssin esittelijänä valtioasioissa. Hän oli 1867−1874 Preussin valtioarkistonhoitajana ja tuli 1884 Brandenburgin historiografiksi.
Dunckerin tärkeimmät teokset ovat Origines germanicæ (1840), Geschichte des Alterthums (1852−1857) ja Aus der Zeit Friedrich des Grosseu und Friedrich Wilhelms III (1876). (Allg. deutsche Biogr., 84 nid.).[1]