Momo Wandel Soumah (1926 – 16. kesäkuuta 2003 Conakry) oli guinealainen saksofonisti ja laulaja-lauluntekijä.[1]
Soumah aloitti musiikkiharrastuksen vuonna 1947. Hän otti käyttöönsä useita perinnesoittimia ennen banjon ja mandoliinin opettelua. Vuonna 1951 hän muutti Conakryyn ja liittyi tanssiorkesteri La Joviale Symphonyyn, joka viihdytti siirtomaa-ajan eliittiä tanssisalistandardien ohjelmistolla.[2] Soumah alkoi opetella klarinettia ja pääsoitintaan saksofonia, minkä jälkeen hän siirtyi vuonna 1955 La Douce Parisette -kokoonpanoon.[1] Soumah toimi sen saksofonistina Guinean saavuttaessa itsenäisyytensä vuonna 1958, mutta maan presidentiksi noussut Ahmed Sékou Touré vaati artisteilta paluuta afrikkalaisille juurille, jolloin yhtye hajosi.[2] Muusikot alkoivat työllistyä valtion sponsoroimiin ryhmiin, joita kannustettiin luomaan afrikkalaisempaa ohjelmistoa. Soumah työskenteli aluksi Syli Orchestrassa, joka sittemmin jakautui Balla et ses Balladinsiin ja Keletigui et ses Tambourinisiin, joista jälkimmäiseen Soumah liittyi. Sen saksofonistina hän pysyi, kunnes Tourén diktatuuriksi kehittyneen hallinnon aika päättyi vuonna 1984. Valtion sponsoroimat ryhmät lopettivat toimintansa. Soumah perusti oman Wandel Sextetinsä, joka käytti akustisia kansansoittimia hänen saksofoni-improvisaatioihinsa yhdistettyinä. Soumah itse kuului baga-kansaan; hän yhdisteli bagojen lisäksi mandinkojen, fulbien ja susujen perinteitä länsimaiseen jazziin.[1]
Soumah aloitti luovimman kautensa tässä vaiheessa ja siirtyi kasvavissa määrin toimimaan myös laulusolistina.[2] Wandel Sextetin ensimmäinen albumi Matchowé julkaistiin vuonna 1992 ranskalaisella Buda Musique -levymerkillä. Levyn julkaisua seurasivat hyvän vastaanoton saaneet Euroopan-kiertueet. Kahden jäsenten kuolemien jälkeen Wandel Sextet julkaisi seuraavan albuminsa vasta vuonna 2001, kun Afro Swing ilmestyi belgialaisen Fonti Musicali -levymerkin kautta. Tämän jälkeen Soumah toimi musiikillisena johtajana akrobatiaryhmässä[2] Circus Baobabissa, joka huhtikuussa 2003 piti kolme loppuunmyytyä näytöstä Lontoon Queen Elizabeth Hallissa.[1] Soumahin työstä Circus Baobabin kanssa julkaistiin vuonna 2001 Laurent Chevallierin dokumentti.[2] Soumahin jo kuoltua ilmestyi samalta ohjaajalta dokumentti Momo le doyen (2007).[3]
Soumahin kansainväliset esiintymiset olivat lisääntyneet maailmanmusiikkiteollisuuden kiinnostuttua tämän työstä, ja hän päätti kansainvälisen kiertueen Belgiassa pari kuukautta ennen kuolemaansa.[2] Soumah oli kahdesti naimisissa, ja hänellä oli kymmenen lasta. Hänen tenorisaksofonityylinsä ilmensi John Coltranen, Charlie Parkerin ja Ornette Colemanin vaikutteita. Hänen ääntään puolestaan verrattiin Louis Armstrongiin ja Tom Waitsiin.[1]