Mu isamaa on minu arm (suom. Isänmaani on rakkauteni) on virolaisen Lydia Koidulan runo, joka ilmestyi vuonna 1866 julkaistussa runokokoelmassa Emmajöe Öpik (suom. Emajoen satakieli).[1] Hilkka Norkamo on kääntänyt runon suomeksi nimellä Oi sinä armas isänmaa.[2] Aleksander Kunileid sävelsi runon lauluksi, joka esitettiin ensimmäisen kerran Viron laulujuhlien perinteen aloittaneilla Tarton laulujuhilla vuonna 1869.[3]
Laulujuhlien olennaiseksi osaksi on noussut runon myöhempi laulusovitus, jonka sävelsi Gustav Ernesaks vuonna 1944.[4] Sävelmä esitettiin laulujuhlilla ensimmäisen kerran vuonna 1947, ja myöhemmin se on usein laulettu juhlien viimeisenä kappaleena. Sävelmästä kasvoi Viron epävirallinen kansallislaulu neuvostomiehityksen aikana, kun miehittäjät kielsivät Viron varsinaisen kansallislaulun Mu isamaa, mu õnn ja rõõm (suom. Isänmaani, onneni ja riemuni) esittämisen.[5] Ernesaksin sävelmää on esitetty myös viralliseksi Viron kansallislauluksi, vaikka säveltäjä itse tiettävästi vastusti ehdotusta.[6]