Muslimgauze | |
---|---|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1982–1999 |
Tyylilaji | Kokeellinen musiikki, Elektroninen musiikki, Industrial, Dub, Ambient |
Kotipaikka | Manchester, Iso-Britannia |
Levy-yhtiö |
Extreme Records |
Aiheesta muualla | |
muslimgauze.net |
Muslimgauze oli erittäin tuotteliaan brittiläisen elektronista musiikkia tuottavan Bryn Jonesin pseudonyymi. Bryn Jones sanoi nimen perustuneen alueeseen, josta hän oli kiinnostunut, ja hänen alussa etsineensä arabiesineitä, joista sitten päätyi nimeen Muslimgauze[1]: nimi tuli musliinikankaasta (eng. muslin), josta tehdään muun muassa eräänlaisia harsoja (eng. gauze).
Englannissa Manchesterissa syntynyt Bryn Jones ei ikinä vieraillut Palestiinassa, sillä uskoi miehitetyssä maassa vierailun olevan väärin.[2] Jones ei myöskään ollut arabi eikä muslimi, itse asiassa hän ei ollut lainkaan uskonnollinen, sillä "ei tarvinnut uskontoa"[3], ja "uskonnot tuovat vain ongelmia".[4] Silti hän koki palestiinalaisten ahdingon ja asian omakseen ja kannatti vankkumattomasti Hamasia ja PLO:ta uskoen Palestiinan ansaitsevan itsenäisyyden ja vapauden siionisteilta (israelilaisilta), jotka sitä laittomasti miehittävät. Bryn Jonesin mukaan israelilaiset teoillaan kuten laittomilla uudisasutuksillaan provosoivat ja pakottivat palestiinalaiset turvautumaan väkivaltaan.
Vaikkakin Muslimgauze oli hyvin poliittisesti motivoitunut, se ei julkaissut yhtään kappaletta, joka sisältää laulua. Jones uskoi huonon laulun usein pilaavan musiikin, eikä hän halunnut saarnata, vaan saada kappaleidensa nimillä ihmiset itse etsimään tietoa "asioista, joista puolueelliset mediat eivät kerro", tai antaa heidän vain kuunnella musiikkia, jos he niin haluaisivat. Muslimgauze ei myöskään julkaissut yhtään videota, sillä Bryn Jonesin mielestä ne "haisevat mainostamiselta".[1]
Muslimgauzen päävaikutteet olivat poliittiset, ja sen tavoitteet olivat: "ihmisoikeudet palestiinalaisille ja Israelin kurjan hallituksen loppu".[5]
Bryn Jones aloitti tekemään musiikkia vuonna 1982, "E.g Oblique Graph" -nimellä protestoidakseen Israelin armeijan tunkeutumista Libanoniin ja sen miehittämistä, joiden seurauksena kuoli tuhansia siviilejä.
E.g Oblique Graphina hän julkaisi kolme kasettia, Extended Play (1982), Piano Room (1982), Inhalt (1983), ja 7-tuumaisen EP:n Triptych (1982).
Vuonna 1983 hän vaihtoi nimeksi Muslimgauze ja julkaisi 7" EP:n Hammer & Sickle, Opaques-kasetin ja ensimmäisen pitkäsoittonsa, Kabulin.
Vuonna 1990 hän teki sopimuksen australialaisen Extreme-levy-yhtiön kanssa.
Vuonna 1994 hän siirtyi Extremeltä hollantilaiselle Staalplaat-levy-yhtiölle, sekä sen yhdysvaltalaiselle sisaryhtiölle Soleilmoonille. Syynä oli, että Extreme ei julkaissut hänen levyjään niin nopeaa tahtia kuin hän olisi halunnut, eikä Jones ollut saanut maksua seitsemästä edellisestä julkaisustaan, ja hänellä alkoi olla pulaa rahasta.
Muslimgauze teki musiikkia erittäin tuotteliaasti: vuonna 1995 se julkaisi kuusi albumia, vuonna 1996 viisitoista, vuonna 1997 yhdeksän, vuonna 1998 kuusitoista, ja hänen kuolinvuonna 1999 julkaistiin 22 uutta ja vanhaa albumia ja EP:tä, ja yhä hänen kuolemansa jälkeen julkaistaan musiikkia uudelleenpainoksina ja uusina levyinä ennen julkaisemattomasta materiaalista, jota hän ahkerasti lähetteli levy-yhtiöilleen.
Bryn Jones vastusti vahvasti tietokoneiden ja samplerien käyttöä musiikinteossa. Hän nauhoitti itseään soittamassa erinäisiä Lähi-idän maista olevia soittimia ja samplasi itämaisten ihmisten ääniä, kuten puhetta tai uutislähetyksiä vanhoilta kaseteilta analogisella laitteistolla, joka ei ollut ikinä yhdysvaltalaista tai japanilaista tekoa. Hän ei loopannut musiikkiaan: se äänitettiin kaikki suoraan ja sitten editoitiin tai remiksattiin myöhemmin. Lopputulos olikin usein melko meluisaa musiikkia, jonka äänenvoimakkuus saattaa yht'äkkisesti vaihdella. Bryn Jones ei ollut juurikaan kiinnostunut siitä kuinka monta kuuntelijaa hänellä olisi, vaan enemmänkin kiinnosti kuinka omaperäistä hänen luomansa musiikki olisi.
Jonesin musiikki oli hyvin perkussiivista; arvostelu harvinaisesta Muslimgauze-live-esiintymisestä panee merkille, kuinka Jones soitti taustalla DAT-kasetilta karkeita, rytmisiä, hypnoottisen kierteisiä rumputekstuureja, joiden päälle hän lisäksi soitti itse livenä kahta tai kolmea eri rumpua erittäin taidokkaasti.[6] Muslimgauze esiintyi uransa aikana vain muutaman kerran livenä, sillä sitä pyydettiin vain harvoin tekemään niin, eikä Jones erityisemmin pitänyt live-esiintymisestä.
Bryn Jones sanoi aina ettei hänellä ollut aikaa muiden musiikin kuunteluun, mutta vuoden 1992 Impulse Magazinen haastattelussa hän myönsi nauttivansa perinteisestä japanilaisesta, intialaisesta ja Lähi-idän musiikista. Hän on myös maininnut pitävänsä industrial-pioneerien Throbbing Gristlen, post-punk-yhtye Wiren ja krautrock-yhtyeiden Faustin ja Canin musiikista.
Keskiviikkona, 30. joulukuuta 1998 Bryn vietiin tuntemattoman sairauden takia sairaalaan Manchesterissa. Selvisi että hänellä oli harvinainen veren mykoosi-infektio. Häntä pidettiin vahvan lääkityksen alaisena, kunnes Bryn Jones kuoli torstaina 14. tammikuuta 1999 (22:50 UTC).[7][8]
Muslimgauzen diskografia on valtaisa: hän julkaisi yli 90 albumia 32:lla eri levy-yhtiöllä, luoden lähes 2000:tta kappaletta, joista jokaista innoitti jokin poliittinen tapahtuma tai asia Lähi-itään tai muslimimaailmaan liittyen. Albumeista on tehty useita uusintapainoksia sillä vuoden 1994 jälkeen suurin osa hänen albumeistaan julkaistiin rajoitettuina (yleensä 200-1000:n) painoksina. Uusintapainoksista ja kokoelmalevyistä johtuen, Muslimgauze on julkaissut yli 180 levyä jonka määrä kasvaa jatkuvasti. Kaikista Muslimgauzen 185:stä julkaistusta albumista/EP:stä löytyy tarkempaa tietoa virallisilta sivuilta[9], tai Discogs.comista.[10]