Nahum Goldmann

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Nahum Goldmann

Nahum Goldmann (10. heinäkuutalähde? 1894 Liettua[1] Wischnewo – 29. elokuutalähde? 1982[1] Bad Reichenhall, Saksalähde?) (hepreaksi:נחום גולדמן) oli puolalaissyntyinen israelilainen sionisti ja Juutalaisten maailmankongressin pitkäaikainen puheenjohtaja.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nahum Goldmann syntyi Liettuassa[1] Wischnewossa kirjailija- ja opettajaperheeseenlähde?. Perhe muutti Saksaan[1] Frankfurtiin vuonna 1900lähde?. Goldmann opiskeli oikeustiedettä, filosofiaa[1] ja historiaa Marburgissa, Heidelbergissa ja Berliinissä. Hän valmistui lakitieteestä ja filosofiasta.lähde?

Nahum Goldmann (keskellä) 1952 Saksan kanssa solmitun sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa.

Goldmann liittyi sionistiseen järjestöön nuorena. Vuonna 1918 Goldmann työskenteli Saksan ulkoministeriössä juutalaisosastolla. Hän sai toiminnallaan Saksan keisarin Vilhelm II:n tukemaan sionistista unelmaa. Vuonna 1922 Goldmann perusti Eschkol-Publikations-Gesellschaft-kustannusyhtiön, joka kustansi sionistisia kirjoja ja lehtisiä. Vuonna 1929 Goldmann julkaisi suuren Encyclopaedia Judaican.

Kun Yhdistynyt kuningaskunta hallitsi Palestiinaa, Goldmann oli neuvottelemassa englantilaisten kanssa; samaan aikaan kansallissosialistinen puolue nousi valtaan Saksassa. Goldmann oli Palestiinassa tapaamassa setäänsä, kun hän vuonna 1935 menetti Saksan kansalaisuutensa. Hän pakeni Hondurasiin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin, missä hän työskenteli Jewish Agencyssä. Goldmann muutti Geneveen, missä ryhtyi auttamaan juutalaisia muuttamaan Euroopasta. Vuosina 1940–1964 hän asui Yhdysvalloissa maan kansalaisena.

Toisen maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldmann ryhtyi toisen maailmansodan jälkeen kannattamaan juutalaisvaltion perustamista Palestiinaan arabivaltion rinnalle. Sodan jälkeen hän alkoi yhdessä David Ben-Gurionin kanssa luoda Israelia. Goldmann ennusti, että sota syttyisi arabivaltioiden ja Israelin välillä, kun englantilaiset ovat lähteneet.

Vuodesta 1951 hän toimi Israelin juutalaistoimiston hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 1952 Goldmann neuvotteli sopimuksia Länsi-Saksan liittokanslerin Konrad Adenauerin kanssa. Vuonna 1954 solmittiin sopimuksia Itävallan kanssa.

Goldmann oli vuosina 1948–1977 Juutalaisten maailmankongressin puheenjohtaja. Järjestö on Israelin valtiosta riippumaton itsenäinen järjestö. Goldmann edusti Israelia myös ulkomailla. Hän arvosteli Israelin politiikkaa. Vuosina 1956–1968 Goldmann oli Sionistisen maailmanjärjestön puheenjohtajana. Goldmann sai Israelin kansalaisuuden vuonna 1962 ja Sveitsin kansalaisuuden vuonna 1969. Hän ei koskaan asunut pysyvästi Israelissa vaan vuoroin Israelissa ja Sveitsissä. Elämänsä aikana Goldmannilla oli yhteensä seitsemän kansalaisuutta.

Goldmann yritti solmia Israelin ja sen naapurimaiden suhteita ja sopimuksia. Hän arvosteli vuoden 1967 kuuden päivän sotaa. Goldmann rupesi ajamaan palestiinalaisten oikeuksia. Vuonna 1970 Goldmann yritti puhua Egyptin presidentti Nasserin kanssa, mutta Israelin hallitus esti sen. Goldmann solmi suhteita PLO:n johtaja Jasser Arafatin kanssa.

Goldmann yritti luoda Israelista valtiota, joka sopisi kaikille juutalaisille ja olisi puolueeton Sveitsin mallin mukaisesti. Goldmann kuoli Bad Reichenhallissa Länsi-Saksassa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Nahum Goldman Jewsih Library. Viitattu 24.5.2022 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]