Neville Bowles Chamberlain

Neville Bowles Chamberlain
Chamberlain piirroksessa vuodelta 1850
Chamberlain piirroksessa vuodelta 1850
Henkilötiedot
Syntynyt10. tammikuuta 1820
Rio de Janeiro, Brasilia
Kuollut18. helmikuuta 1902 (82 vuotta)
Lordswood, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti sotilas
Sotilashenkilö
Palvelusvuodet 1837–1881
Taistelut ja sodat ensimmäinen afgaanisota
toinen sikhisota
sepoy-kapina
Ambelan sotaretki
toinen afgaanisota
Sotilasarvo sotamarsalkka
Joukko-osasto Madrasin armeija (1876–1881)

Neville Bowles Chamberlain (10. tammikuuta 1820 – 18. helmikuuta 1902) oli brittiläinen Intiassa vaikuttanut upseeri. Hän osallistui vuonna 1837 alkaneella sotilasurallaan useisiin Brittiläisen Intian sotilaallisiin konflikteihin, kuten sepoy-kapinaan ja toiseen afgaanisotaan. Viimeisenä tehtävänään hän toimi Madrasin armeijan komentajana, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1881. Hänet ylennettiin eläkkeelle jääneenä sotamarsalkaksi vuonna 1900.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chamberlain oli Yhdistyneen kuningaskunnan Rio de Janeiron konsulin[1] Henry Orlando Chamberlainin toinen poika.[2][3] Hänen veljiään olivat amiraali William Charles, kenraalit Thomas Hardy ja Crawford sekä eversti Charles Francis Falcon. Poikien äiti oli Anne Eugenia (k. 1867). Henry Chamberlain nimitettiin baronetiksi vuonna 1828, ja hän kuoli seuraavana vuonna.[1] Perhe ei ollut sukua Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuosina 1937–1940 toimineelle Neville Chamberlainille.[4]

Neville Bowles Chamberlain syntyi Rio de Janeirossa 10. tammikuuta 1820. Hän aloitti 13-vuotiaana opinnot kuninkaallisessa sotilasakatemiassa kadettina. Hän ei sopinut opiskelemaan, joten hänet otettiin pois akatemiasta hänen ensimmäisen vuotensa lopussa. Hänet nimitettiin sen sijaan helmikuussa 1837 Itä-Intian kauppakomppanian armeijan vänrikiksi.[1]

Palvelusajan alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1837 Chamberlain saapui Intiaan[2] ja päätyi veljensä Crawfordin kanssa Bengalin 16. paikalliseen rykmenttiin. Kenraali Henry Fane oli ollut veljesten isän ystävä, ja hän toivoi näiden ottavan osaa sotaretkeen Afganistaniin.[1]

Sodassa Afganistanissa Chamberlain palveli kenraali William Nottin joukoissa.[3][5] Hän otti osaa rynnäkköhyökkäykseen Ghaznin kaupungissa ja kaupungin myöhempään miehitykseen. Emiiri Dust Muhammad Khanin pojista osa tuotiin kaupunkiin vankeina syksyllä 1840, jolloin Chamberlain ystävystyi tulevan emiiri Šir Ali Khanin kanssa.[1] Chamberlain haavoittui sodan aikana useita kertoja[3], ja lopulta hänen oli helmikuussa 1845 matkustettava Englantiin toipumaan loukattuaan jalkansa, mikä esti häntä osallistumasta ensimmäiseen sikhisotaan. Afganistanin sotaretken aikana Chamberlain oltiin kuitenkin ylennetty luutnantiksi.[1][6]

Chamberlain palasi Intiaan loppuvuonna 1846, jolloin hän pystyi taas osittain käyttämään loukkaantunutta jalkaansa. Hän toimi Bombayn alueen kuvernöörin sotilaallisena sihteerinä toukokuuhun 1848 asti. Toisen sikhisodan alkaessa hän toivoi pääsevänsä jälleen aktiivipalvelukseen, ja hänet otettiin 4. ratsuväkiprikaatin riveihin.[1][6] Brittijoukkojen ylipäällikkö Hugh Gough antoi Chamberlainille henkilökohtaiset kehunsa tämän rohkeudesta.[3]

Majuriksi ylennetty Chamberlain toimi tammikuusta joulukuuhun 1851 Panjabin alueen sotilaspoliisien päällikkönä. Tämän jälkeen hän toimi Lahoressa sotilasvirkailijana, kunnes sairastui malariaan ja lähti helmikuussa 1853 toipilaaksi.[7] Hän vietti toipilasaikansa Etelä-Afrikassa, missä metsästi leijonia[1], ja Uudessa Etelä-Walesissa Australiassa.[7]

Kenraalin asemassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolitoista vuotta kestäneen toipilasaikansa jälkeen Chamberlain otti Panjabissa komentoonsa 11 000 miehen vahvuisen joukko-osaston, ja samalla hänelle myönnettiin paikallinen prikaatikenraalin arvo. Hän johti useita sotaretkiä paikallisia heimoja vastaan, mistä sai myös kenraalikuvernööriltä kiitokset.[1][8]

Sepoy-kapinan alkaessa Chamberlain nimitettiin liikkuvan kolonnan päälliköksi[3][4] tehtävänään kukistaa Panjabissa syttyvät mahdolliset kapinat. Hän kuitenkin luovutti tehtävän pian John Nicholsonille ja liittyi Bengalin armeijan kenraaliadjutanttina Delhin piiritykseen. Chamberlain yritti rohkaista alaisiaan loikkaamalla hevosella yli seinästä, jonka takana kapinallisia piileksi, jolloin vihollisen laukaus osui häneen. Hän toimi vakavasta vammastaan huolimatta syyskuussa jonkin aikaa kenraali Archdale Wilsonin sijaisena piiritysjoukkojen komentajana.[1] Hänestä tuli ansioidensa johdosta Bathin ritarikunnan jäsen ja kuningatar Viktorian aide-de-camp.[3][9]

Loppuvuonna 1863 Chamberlain otti komentoonsa kaksi prikaatia[4] ja noin 5 600 miestä käsittävän osaston, joka lähti sotaretkelle rajaseudun muslimifanaatikkoja vastaan. Nämä oli vuonna 1858 karkotettu kotiseuduiltaan ryöstelyn vuoksi.[10] Hän sai 20. marraskuuta 1863 taistelussa vamman käsivarteensa[11] ja joutui jättämään komentajuutensa. Samana päivänä Intian varakuningas James Bruce, jaarli Elgin kuoli, ja tämän neuvonantajat päättivät keskeyttää sotaretken. Näin ei lopulta kuitenkaan tapahtunut, ja vahvistuksia saaneet brittijoukot nujersivat muslimijoukot kenraali John Garvockin alaisuudessa.[1][12]

Toivuttuaan vammastaan riittävästi Chamberlain matkusti pois Intiasta tapaamaan perhettään.[1] Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 5. elokuuta 1864.[12] Hän palasi joksikin aikaa Intiaan toimiessaan Edinburghin herttua Alfredin avustajana tämän vieraillessa siellä. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1. toukokuuta 1872.[1]

Chamberlain palasi jälleen Intiaan helmikuussa 1876 ottaakseen vastaan Madrasin armeijan komentajuuden, ja hänet ylennettiin kenraaliksi 1. lokakuuta 1877. Varakuningas Robert Lytton nimitti hänet elokuussa 1878 Afganistaniin lähtevän lähetystön johtajaksi. Valintaan vaikutti se, että hän ja Afganistanin emiiri Šir Ali Khan tunsivat toisensa ennestään. Retkikunta kuitenkin joutui kuitenkin 21. syyskuuta emiirin määräyksestä Ali Masjidin linnakkeen luona Mir Akhorin pysäyttämäksi, eikä sen sallittu jatkaa matkaansa.[1][4][13] Tapauksesta syttyi 21. marraskuuta toinen afgaanisota[3], jonka aikana Chamberlain toimi sotilasviranomaisena hallituksessa.[13] Hän ei ollut täysin yksimielinen sodan toimenpiteistä tai Kandaharin alueen säilyttämisestä brittihallinnassa sen jälkeen. Hänen Madrasin armeijan komentajuutensa päättyi 3. helmikuuta 1881.[1]

Myöhempi elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chamberlain poistui Madrasin armeijan komentajuutensa jälkeen Intiasta[4] ja vietti loppuelämänsä Lordswoodissa lähellä Southamptonia.[1] Toisen buurisodan aikana 1899–1902 hän kritisoi ankarasti sodan käyntitapaan liittyneitä asioita.[3] Chamberlain ylennettiin sotamarsalkaksi 25. huhtikuuta 1900.[1]

Chamberlain kuoli 18. helmikuuta 1902 Lordswoodissa. Hänet haudattiin Rownhamsiin lähelle Southamptonia.[1]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chamberlain avioitui kenraalimajuri William Reidin tyttären Charlotte Cuylerin kanssa 26. kesäkuuta 1873. Avioliitosta ei syntynyt lapsia, ja se päättyi vaimon kuolemaan 26. joulukuuta 1896.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Low, Charles Rathbone: Soldiers of the Victorian Age. (Volume 2) Chapman, 1880. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Raugh, Harold E.: The Victorians at War, 1815-1914: An Encyclopedia of British Military History. ABC-CLIO, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Dictionary of National Biography, 1912 supplement, s. 346-349. Smith, Elder & Co., 1912. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b Low 1880, s. 203
  3. ↑ a b c d e f g h Buckland, C. E.: Dictionary of Indian Biography, s. 77. Haskell House Publishers Ltd., 1968 (ensijulkaisu 1906). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Raugh 2004, s. 90
  5. ↑ Low 1880, s. 204
  6. ↑ a b Low 1880, s. 215
  7. ↑ a b Low 1880, s. 216
  8. ↑ Low 1880, s. 217-220
  9. ↑ Low 1880, s. 229
  10. ↑ Low 1880, s. 239
  11. ↑ Low 1880, s. 249
  12. ↑ a b Low 1880, s. 250
  13. ↑ a b Low 1880, s. 251