New York Mets

Tämä artikkeli käsittelee nykyistä baseballseuraa. Vuosina 1880–1887 toiminut New York Metropolitans tunnettiin myös lempinimellä Mets.

New York Mets
Perustettu	1962
Kotiareena	Citi Field
Kapasiteetti	45 000
Paikkakunta	New York
Värit
Puheenjohtaja	Sandy Alderson
Omistajat	Fred Wilpon (52 %) + muita
Mestaruudet	World Series: 1969, 1986 National League: 1969, 1973, 1986, 2000, 2015
Infobox OK

New York Metsin kotiareena Citi Field. Kuva vuodelta 2009.

New York Mets on Major League Baseball -joukkue New Yorkista. Mets kuuluu MLB:n National Leaguen Eastern Divisioniin. Sen kotistadion on Citi Field Queensin piirikunnassa. Joukkueen suurin omistaja on Fred Wilpon, päävalmentaja on Terry Collins ja joukkueenjohtaja Sandy Alderson.

Mets on pelannut MLB:ssä vuodesta 1962. Mets on voittanut World Seriesin vuosina 1969 ja 1986^[1], pudotuspeleihin joukkue on selvinnyt seitsemän kertaa. National Leaguen se on voittanut viisi kertaa, viimeksi 2015.

Perustaminen

Vuonna 1957 sekä Brooklyn Dodgers että New York Giants siirtyivät Kaliforniaan ja näin New Yorkista tuli kaupunki, jossa oli vain yksi MLB-joukkue, Yankees. Vuonna 1959 asianajaja William Shea yritti perustaa MLB:hen kolmannen liigan, jonka nimi olisi ollut Continental League. Perustettavaan liigaan piti tulla yksi joukkue myös New Yorkista, ja joukkuetta alettiin jo suunnitella.^[1] Hanke kariutui kuitenkin siihen, ettei uutta liigaa saatu perustettua.

MLB laajeni kuitenkin siten, että vuodeksi 1962 sarjaan otettiin neljä uutta joukkuetta. Yhden paikan sai New York ja uuden seuran perustamista jatkoi sama porukka, joka oli ollut rakentamassa Continental Leagueen aiottua joukkuetta. Joukkueen työnimenä oli ”New York Metropolitan Baseball Club”, joka otettiin vuosina 1883–1887 toimineelta New York Metropolitans -joukkueelta. Nimi lyheni muotoon ”Metropolitans” ja lopulta ”Mets”. Joukkue yritti saada kannattajikseen ihmisiä, jotka aiemmin olivat kannattaneet Brooklyn Dodgersia tai New York Giantsia. Niinpä Mets valitsi tunnusväreikseen oranssin, joka oli ollut Giantsin väri, sekä sinisen, joka oli Dodgersin väri.

Mets pudotuspeleissä

1969

• NLCS: voitto Atlanta Bravesista 3-0
• World Series: voitto Baltimore Oriolesista 4-1

1973

• NLCS: voitto Cincinnati Redsistä 3-2
• World Series: häviö Oakland Athleticsille 3-4

1986

• NLCS: voitto Houston Astrosista 4-2
• World Series: voitto Boston Red Soxista 4-3

1988

• NLCS: häviö Los Angeles Dodgersille 3-4

1999 (Metsille NL:n villi kortti)

• NLDS: voitto Arizona Diamondbacksista 3-1
• NLCS: häviö Atlanta Bravesille 2-4

2000 (Metsille NL:n villi kortti)

• NLDS: voitto San Francisco Giantsista 3-1
• NLCS: voitto St. Louis Cardinalsista 4-1
• World Series: häviö New York Yankeesille 1-4

2006

• NLDS: voitto Los Angeles Dodgersista 3-0
• NLCS: häviö St. Louis Cardinalsille 3-4

Metsin kaudet MLB:ssä

1962-1968

Vuosina 1962–1963 Mets pelasi kotiottelunsa Polo Grounds -stadionilla. Vuodeksi 1964 rakennettiin Shea Stadium, joka toimi Metsin kotikenttänä aina vuoteen 2008.^[1] Alkuun menestystä ei tullut. Vuosina 1962–1968 National Leaguessa oli 10 joukkuetta eikä erillisiä divisioonia. Kaikkina näinä vuosina Mets jäi National Divisioinin viimeiseksi, lukuun ottamatta vuosia 1966 ja 1968, joina Metsin sijoitus oli 9. Avauskaudellaan 1962 Mets hävisi 120 pelaamastaan 160:stä ottelusta joka oli yhden kauden suurin määrä tappioita MLB:ssä vuodesta 1900. Kuitenkin 1960-luvun loppupuolella Mets osoitti merkkejä paremmasta tulevaisuudesta. Kaudella 1967 Metsin aloitussyöttäjä Tom Seaver palkittiin liigan parhaaksi tulokkaaksi. Seaverin lisäksi, joukkueessa pelasi nuoria lupaavia pelaajia kuten sieppari Jerry Grote sekä shortti Bud Harrelson.

1969

Kaudeksi 1969 MLB:hen otettiin neljä joukkuetta lisää, kaksi sekä American Leagueen että National Leagueen. Tämän lisäksi liigat jaettiin kahteen divisioonaan: itäiseen ja läntiseen ja kussakin neljässä divisioonassa pelasi kuusi joukkuetta. Mets sijoitettiin NL:n East Divisioniin.

Vielä elokuun puolivälissä NL Eastin ennakkosuosikki Chicago Cubs oli sarjakärjessä Metsin ollessa kolmantena kymmenen voiton päässä Cubsista. Kuitenkin syyskuussa Cubs voitti vain kahdeksan pelaamastaan 25:stä ottelusta kun taas Mets voitti 38 runkosarjan 49:stä viimeisestä pelistään. Mets siirtyi sarjakärkeen 9.9. ja voitti lopulta divisioonansa tuloksella 100-62. Kyseessä oli Metsin ensimmäinen kausi, jolloin joukkue voitti enemmän otteluita kuin se hävisi. Metsin voitollisen kauden takeina oli ennen kaikkea joukkueen nuoret syöttäjät: Mets pelasi 28 ottelua jossa vastustaja ei onnistunut tekemään yhtään juoksua (MLB:n kauden eniten) ja Metsin syöttäjien ERA oli 2,99. Metsin syöttäjistä Tom Seaverin voitto-tappiotulos oli 25-7, Jerry Koosnanilla 17-9.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella NLCS:ssä (National League Championship Series) Mets sai vastaansa Atlanta Bravesin, joka voitti NL West Divisionin. Braves, jossa pelasi kuuluisa Henry "Hank" Aaron, oli sarjan ennakkosuosikki mutta Mets voitti "paras viidestä" -sarjan suoraan voitoin 3-0.

World Seriesissä Mets sai vastaansa tulivoimaisen Baltimore Oriolesin, joka oli sarjan vahva ennakkosuosikki saavutettuaan runkosarjassa tuloksen 109-53. Ennen "paras seitsemästä" -periaatteella käytyä sarjaa ennakoitiin että Mets saattaisi voittaa avauspelin, jossa joukkueen aloitussyöttäjä on Tom Seaver, mutta Oriolesin uskottiin olevan vahvempi jatkossa. Kuitenkin Orioles onnistui avauspelissä tekemään Seaverille neljä juoksua ja niinpä Orioles voitti tämän ottelun. Seuraavissa neljässä ottelussa Metsin syöttäjät antoivat Oriolesille yhteensä vain viisi juoksua ja Mets voitti World Seriesin voitoin 4-1. Tom Seaver oli Metsin aloitussyöttäjänä sarjan neljännessä pelissä, jossa hän antoi kymmenessä vuoroparissa vain yhden juoksun ja Mets voitti ottelun 2-1.

1970-1973

World Series-voiton jälkeen Mets kohtasi vaikeuksia. Metsin syöttäjät ei saaneet kylliksi tukea sisäpeliltä ja Mets koitti korjata tilannetta pelaajakaupoilla, jotka pääosin epäonnistuivat. Näistä paras esimerkki on pelaajavaihto jossa Mets antoi aloitussyöttäjä Nolan Ryanin ja sai etukenttäpelaaja Jim Fregosin. Otis valittiin myöhemmin Hall og Fameen kun taas Fregosi taisteli loukkaantumisten kanssa ja peliura jäi lyhyeksi. Kauden 1972 kynnyksellä Metsin World Series -voittoon johtanut päävalmentaja Gil Hodges kuoli yllättäen sydänkohtaukseen joukkueen kevätharjoituksissa, hänen työtään päävalmentajana jatkoi Metsin valmentajistoon kuulunut Yogi Berra. Vahvan loppukauden 1973 ansiosta Mets voitti divisioonansa ja sai NLCS:ssä vastaansa "Big Red Machine" Cincinnati Redsin, jonka Mets voitti 3-2 mutta hävisi World Seriesin Oakland Athleticsille 3-4.

1974-1985

Näihin aikoihin Metsin omisti pariskunta Charles ja Joan Payson. Vuoden 1975 loppupuolella Joan Payson kuitenkin kuoli ja Charles antoi joukkueen johdon kolmelle tyttärelleen, jotka siirsivät vastuuta päätöksistä joukkueen puheenjohtajalle M. Donald Grant. Tästä seurasi lukuisia huonoja päätöksiä, joista huomattavin oli kaudella 1977 tehty pelaajavaihdos, jossa Mets luopui aloitussyöttäjä Tom Seaverista sekä Dave Kingmanista saaden tilalle kuusi pelaajaa, joista yhdelläkään ei missään vaiheessa ollut merkittävää roolia Metsissä. Etenkin Seaverista luopuminen aiheutti suurta kritiikkiä: New Yorkin lehdistö kutsui pelaajakauppaa "The Midnight Massacre":ksi ja Shea Stadium sai uuden lempinimen "Grant's Tomb". Lukuisien huonojen päätösten takia Charles Payson erotti Grantin kauden 1978 loputtua ja tammikuussa 1980 Doubleday-niminen liikeyritys osti Metsin. Joukkueen johtoon tulivat Nelson Doubleday Jr. sekä osaomistaja Fred Wilpon. Jäätyään divisioonansa viimeiseksi 1978, Metsin omistajat alkoivat kiinnostua joukkueen menestyksestä entistä enemmän ja joukkue vahvistui hyvillä pelaajille kuten oikea takakenttäpelaaja Darryl Strawberry, aloitussyöttäjä Dwight Gooden sekä ykkönen Keith Hernandez. Näistä pelaajista kaksi ensimmäistä on Metsin omia kasvatteja. Vuonna 1985 pudotuspelipaikka oli lähellä, sen menetys ratkesi vasta Metsin viimeisessä ottelusarjassa St. Louis Cardinalsia vastaan.

1986

Runkosarja oli Metsiltä erittäin vahva. Mets varmisti pudotuspelipaikan jo 17.9. ja saavutti runkosarjassa tuloksen 108-54, joka sivusi kolmanneksi parasta NL:n joukkueen kausitulosta ikinä.

Pudotuspeleissä NLCS:ssä Mets kohtasi toisen vuonna 1962 MLB:hen liittyneen seuran, Houston Astrosin. Toisin kuin Mets, Astros ei ollut vielä onnistunut voittamaan NL:n pennantia eikä se onnistunut siinä vieläkään Metsin voitettua sarjan 4-2. Sarjan kuudennessa ottelussa Astros meni jo avausvuoroparissa johtoon 0-3 ja ottelussa ei tullut lisäjuoksuja kuin vasta yhdeksännessä vuorossa metsin tehtyä kolme juoksua ja ottelu venyi jaksovuoropareille. Ottelu venyi lopulta 16 vuoroparin mittaiseksi ja Mets voitti pelin lukemin 7-6.

World Seriesissä Mets sai vastaansa Boston Red Soxin joka ei ollut voittanut World Seriesiä sitten vuoden 1918. Viiden ottelun jälkeen Red Sox johti sarjaa voitoin 3-2. Kuudes ottelu oli tasan 3-3 yhdeksän vuoroparin jälkeen. Koska ottelu pelattiin Shea Stadiumilla, Red Sox pelasi sisävuoron ensin ja onnistui tekemään kaksi juoksua kymmenennen vuoroparin sisävuorollaan. Metsin sisävuoron aluksi kaksi ensimmäistä lyöjää paloi. Kolme seuraavaa Mets-palaajaa onnistui kuitenkin lyömään singlen ja Mets kavensi tilanteen lukemiin 4-5. Lyömään tuli Mookie Wilson, juoksijoista Kevin Mitchell oli kolmos- ja Ray Knight ykköspesällä. Red Sox vaihtoi syöttäjäksi Bob Stanleyn. Kolmen syötön jälkeen Wilsonin väärä-suora-tilanne oli 2-1 jonka jälkeen Wilson löi kolme seuraavaa syöttöä laittomiksi joten tilanne oli 2-2 ja Red Sox yhden suoran syötön päässä World Seriesin voitosta. Seuraavaa Stanleyn syöttöä Red Soxin sieppari Rich Gedman ei kuitenkaan saanut kiinni ja kun pallo karkasi villinä syöttönä Gedmanin taakse, Mitchell toi tasoitusjuoksun 5-5 ja Knight juoksi kakkospesälle. Sitten Wilson onnistui lyömään laillisen lyönnin, joka oli kuitenkin varsin vaatimattoman näköinen pallon vieriessä hitaahkosti ykköspesän vasemmalta puolelta. Red Soxin ykkönen Bill Buckner yritti poimia palloa räpyläänsä siinä kuitenkaan onnistumatta ja pallo vieri Bucknerin räpylän alta takakentälle ja Knight juoksi kakkospesältä kotipesään tuoden Metsille voittojuoksun 6-5. Sarjan seitsemäs ottelu pelattiin niin ikään Shea Stadiumilla. Red Sox siirtyi toisessa vuoroparissa 0-3 johtoon mutta Mets teki sisävuoroissaan 6-8 yhteensä kahdeksan juoksua ja voitti ottelun 8-5 ja historiansa toisen Word Seriesin.

Hyvästä kaudesta huolimatta useille Metsin pelaajalla oli ongelmia siviilielämässään, joka myöhemmin koitui joukkueen tappioksi sen sijaan että taitavista pelaajista koostunut Mets olisi kyennyt jatkamaan menestyskulkuaan myös tulevina vuosina. Strawberrylla ja Goodenilla oli ongelmia sisältäen lääkeaineiden väärinkäyttöä. Hernandez oli tunnustanut olevansa kokaiinista riippuvainen jo vuonna 1985 mutta oli hakeutunut kuntoutukseen. Lenny Dykstra puolestaan pilasi mainettaan jäätyään kiinni sekä steroidien käytöstä että osoitettuaan olevan riippuvainen uhkapeleistä.

1987-1990

Kausi 1987 oli Metsin ja St. Louis Cardinalsin välistä taistoa divisioonavoitosta, joka taisto lopuksi kääntyi Cardinalsin voitoksi. Erittäin tärkeä peli oli 11.9. käyty joukkueiden välinen ottelu joka ratkesi Cardinalsin Terry Pendletonin kunnariin. Kauden aikana tapahtui myös suurin Mets-šokki sitten Tom Seaverin myymisen 1977: Dwight Gooden antoi positiivisen näytteen kokaiini-testissä ja hänet toimitettiin huumeklinikalle. Tilastomielessä positiivista oli se, että Metsin Darryl Strawberrysta ja Howard Johnsonista tuli MLB:n historian ensimmäiset samassa joukkueessa pelanneet pelaajat jotka saman pelikauden aikana onnistui sekä lyömään 30 kunnaria että varastamaan pesän 30 kertaa. Kaudella 1988 Mets voitti sata ottelua toisen kerran kolmen vuoden aikana, voitti divisioonansa ja selvisi pudotuspeleihin. Vahvinta osaamista Metsin joukkueesta kauden aikana osoittivat syöttäjät Gooden, Don Darling sekä David Cone, sisäpelissä tehokkaampia olivat Kevin McReynolds, Strawberry ja Johnson. NLCS:ssä kohtasivat Mets ja Los Angeles Dodgers. Vaikka Mets oli voittanut Dodgersin kymmenessä runkosarjan 11:stä keskinäisestä kohtaamisesta, Dodgers voitti Metsin NLCS:ssä 4-3. Metsin kausia 1989-1990 häiritsi sekä lukuisan avainpelaajan loukkaantumiset (Gooden, Hernandez, Gary Carter), epäonnistuneet pelaajakaupat kuin myös Strawberryn sekoilut alkoholin kanssa, jonka takia hän joutui olemaan sivussa alkukauden 1990. Kausi 1989 oli Carterin ja Hernandezin viimeinen Metsissä, 1990 Strawberryn viimeisin.

1991-1993

Vaikka Mets teki lukuisia pelaajakauppoja, kaudet 1991–1993 meni joukkueella todella huonosti ja tänä aikana Metsiä kutsuttiin huonoimmaksi joukkueeksi jota rahalla voi ostaa. Pohjanoteeraus oli kausi 1993, jolloin Mets hävisi 103 ottelua.

1994

MLB:n molempiin liigoihin lisättiin kolmas divisioona, Central. Joukkueita molemmissa liigoissa oli 14, nykyisin 15. Pelaajalakon takia kausi jäi kesken 12.8., jolloin Mets oli pelannut 113 peliä. Myöskään pudotuspelejä ei pelattu. Dwight Gooden pelasi sopimuskautensa viimeisintä kautta Metsissä, antoi positiivisen kokaiini-näytteen ja sai 60 ottelun pelikiellon. Pelikieltonsa aikana Gooden testattiin uudelleen ja hän antoi toistamiseen positiivisen näytteen. Tästä syystä MLB antoi Goodenille vuoden mittaisen pelikiellon. Päivää myöhemmin kuin Gooden oli saanut jälkimmäisen, pidennetyn pelikiellon, hänen silloinen vaimonsa Monica löysi hänet makuuhuoneestaan ladattu ase päätä vasten.

Mike Piazza

1995-1998

Pelaajalakkokauden jälkeen Mets kohensi otteitaan, kaikkina vuosina 1995–1998 Mets oli lähellä pudotuspelipaikkaa sitä kuitenkaan saavuttamatta. Kaudella 98 Mets hankki riveihinsä sieppari Mike Piazzan, joka on yksi menestyneimmistä pelaajista joita Metsissä on ikinä pelannut.

1999-2000

Mets aloitti kauden 1999 vahvasti päästen tilanteeseen 17-9, jonka jälkeen joukkue hävisi kahdeksan peräkkäistä peliä, joista kaksi viimeistä AL:n New York Yankeesille (kaudella 1997 MLB:n sarjaohjelmaan otettu AL:ää ja NL:ää edustavien joukkueiden välisiä pelejä "interleague play", Metsin ja Yankeesin välisiä ottelusarjoja kutsutaan nimellä "Subway Series"). Mets erotti päävalmentaja Bobby Valentinen ja voitti seuraavassa ottelussaan Yankeesin 7-2. Mets sijoittui divisioonassaan toiseksi ja pelasi uusintapelin NL:n villistä kortista Cincinnati Redsiä vastaan. Ottelussa Metsin aloitussyöttäjä Al Leiter pelasi Mets-uransa parhaan pelin syöttäen ottelun alusta loppuun ja jättäen Redsin juoksuitta, antaen vain kaksi hittiä. Kaudesta 1995 lähtien MLB:n pudotuspeleihin selvisi kahdeksan joukkuetta ja pudotuspeleihin tuli yksi ottelukierros lisää Division Series, joka pelataan "paras viidestä" -menetelmällä. NLDS:ssä Mets voitti Arizona Diamondbacksin 3-1 mutta hävisi NLCS:n Atlanta Bravesille 2-4. Mets voitti sarjan viidennen pelin Robin Venturan "Grand Slam Singlellä". Ottelu oli mennyt 15. vuoropariin ja Mets pelasi tasoittavaa sisävuoroa. Venturan tullessa lyömään ottelu oli tasan 3-3 ja Metsillä oli ajolähtö eli juoksija kullakin pesällä. Venturan lyönti meni oikealle takakatsomoon ja sillä olisi saanut kunnarin ja "Grand Slam"in, joka on ajolähdössä lyöty kunnari. Kuitenkaan Ventura ei päässyt juoksemaan ykköspesää pidemmälle sillä siellä ollut juoksija Todd Pratt pysäytti Venturan alkaakseen juhlimaan voittojuoksua. Mets voitti ottelun 4-3 ja tilastoihin Venturan lyönti merkittiin singleksi, ei kunnariksi.

Kausi 2000 oli edellisen kauden tapaan vahva kausi Metsiltä joukkueen saatua NL:n villin kortin pudotuspeleihin. Runkosarjan muistettavin peli lienee 30.6. Shea Stadiumilla käyty ottelu Atlanta Bravesia vastaan. Tullessaan pelaamaan kahdeksannen vuoroparin tasoittavaa sisävuoroaan Mets oli tappiolla lukemin 8-1 mutta onnistui tekemään kahdeksannessa vuorossa kymmenen juoksua joista yhdeksän kahden palon tilanteessa. Lukemat 8-11 jäivätkin ottelun loppulukemiksi. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, NLDS:ssä Mets voitti San Francisco Giantsin 3-1 ja NLCS:ssä St. Louis Cardinalsin 4-1. World Seriesissä vastaan tuli New York Yankees, kyseessä oli ensimmäinen newyorkilais-joukkueiden välinen World Series sitten vuoden 1956, jolloin Yankees sai vastaansa Brooklyn Dodgersin. Yankees voitti Metsin 1-4. Sarjan toisessa ottelussa Mike Piazzalla hajosi maila hänen lyötyään laittoman ja pala hajonnutta mailaa lensi kohti syöttökumpua. Yankeesin syöttäjä Roger Clemens otti kiinni mailankappaleen ja heitti sen kohti Piazzaa. Pelaajat olivat jo tulossa kentälle mutta tuomarit saivat tilanteen rauhoitettua ennen kuin mitään ehti sattua. Heinäkuussa 2000 Clemens oli syöttänyt fastballin Piazzan kypärään, jonka seurauksena Piazza menetti tajunsa. Piazza oli aiemmin lyönyt kolme tärkeää kunnaria Clemensille.

2001-2005

Kausilla 2001–2005 Mets ei saavuttanut menestystä ja kausilla 2002–2005 joukkue hävisi enemmän otteluita kuin voitti. Syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen jälkeen vuonna 2001 Shea Stadiumia käytettiin hätäapukeskuksena ja siellä järjestettiin ensimmäinen urheilutapahtuma New Yorkin kaupungissa terroristi-iskujen jälkeen. Kyseessä oli 21. syyskuuta 2001 Metsin ja Atlanta Bravesin välinen baseball-peli. Ottelussa molempien joukkueen pelaajat muistivat terroristi-iskujen uhreja, Diana Ross lauloi ennen ottelua laulun "God Bless America" ja Liza Minnelli seitsemän vuoroparin jälkeisellä tauolla laulun "New York, New York". Braves johti ottelua 2-1, mutta Mike Piazza löi kahdeksannessa vuoroparissa kaksi juoksua tuoneen kunnarin, jonka avulla Mets voitti pelin 2-3. Ottelu muistetaan yhtenä Metsin historian ikimuistoisimmista hetkistä.

Kaudella 2002 Fred Wilpon osti joukkueen kokonaan itselleen. Ajanjakson aikana Metsin omistajat halusivat muuttaa strategiaansa ja joukkueeseen tuli lukuisia hyviä pelaajia. Kaudella 2003 MLB-debyyttinsä teki joukkueen shortti Jose Reyes ja vuotta myöhemmin kolmonen David Wright. Reyesiä ja Wrightiä pidetään parhaina Mets-kasvatteina sitten Dwight Goodenin. Kaudelle 2005 Mets hankki toimitusjohtajakseen Omar Minayan. Minaya palkkasi Metsin päävalmentajaksi Willie Randolphin ja hankki joukkueeseen aloitussyöttäjä Pedro Martinezin sekä sentteri Carlos Beltranin. Kauden 2005 aikana Mets hankki lisäksi sieppari Paul Lo Ducan, ykkönen Carlos Delgadon sekä vaihtosyöttäjä Billy Wagnerin, joka pelasi joukkueensa lopettajana. Kausi 2005 oli Mike Piazzan viimeinen kausi Metsissä.

2006

Mets voitti divisioonansa ensimmäistä kertaa vuoden 1988 jälkeen. Marginaali oli suuri, divisioonan toiseksi sijoittunut Philadelphia Phillies voitti 12 ottelua vähemmän kuin Mets ja Metsin tulos oli koko NL:n paras. Tällä kaudella ensimmäistä kertaa sekä Mets että Yankees voittivat divisioonansa samaan aikaan. NLDS:ssä Mets voitti Los Angeles Dodgersin 3-0, mutta hävisi NLCS:ssä St. Louis Cardinalsille 3-4. NLCS:n seitsemännessä ottelussa nähtiin yksi MLB:n pudotuspelihistorian hienoimmista pelisuorituksista kun Metsin vasen takamies Endy Chavez kurotti kopiksi Scott Rolenin lyömän pallon, joka oli menossa kentän 2,4 metriä korkean takaseinän yli. Mikäli Chavez ei olisi saanut lyöntiä kopiksi, Cardinals olisi saanut kunnarin jolla olisi tullut kaksi juoksua. Sen sijaan Chavez toimi nopeasti aiheuttaen kaksi paloa: lyöjä Rolen paloi koska lyönti oli koppi. Baseballissa koppilyönnillä pesällä oleva juoksija saa edetä vasta sitten kun pallo on ulkopelaajan räpylässä. Ykköspesällä ollut Jim Edmonds oli lähtenyt juoksemaan luultuaan että ulkopelaajat ei saa palloa kiinni ja joutui palaamaan lähtöpesälleen ykköspesälle huomattuaan Chavezin kopin: Chavez heitti kakkoselle Jose Valentinille, joka heitti ykköselle Carlos Delgadolle, joka oli ykköspesällä pallon kanssa ennen Edmondsia. Tämä ei kuitenkaan auttanut Metsiä voittamaan ottelua.

2007

Kausi alkoi Metsiltä vahvasti ja näytti siltä että Mets selviäisi taas pudotuspeleihin. Kuitenkin, Mets onnistui voittamaan vain viisi 17 viimeisestä ottelustaan ja Philadelphia Phillies ohitti Metsin sarjataulukossa. Kauden viimeisessä ottelussa Florida Marlinsia vastaan Metsillä oli mahdollisuus vielä joko voittaa liigansa taikka vähintään päästä uusimaan pudotuspelipaikasta Philliesiä vastaan, mutta se ei onnistunut kun Mets hävisi viimeisen pelinsä ja Phillies voitti. Tässä viimeisessä ottelussa Metsin aloitussyöttäjä Tom Glavine antoi Marlinsille seitsemän juoksua ensimmäisessä vuoroparissa. Suureksi syyksi Metsin ongelmiin pidettiin syöttäjiä: aikavälillä 16.-25.9. Mets hävisi kuusi ottelua joista neljässä se teki juoksuja 6, 8, 7 ja 9.

2008

Vahvistaakseen syöttäjäosastoaan Mets teki kauden alla pelaajakaupan jossa se sai kaksi kertaa MLB:n Cy Young Award -palkinnon voittaneen aloitussyöttäjä Johan Santanan Minnesota Twinsiltä ja antoi vaihdossa takakenttäpelaaja Carlos Gomezin sekä farmiliigasyöttäjät Philip Humberin, Deolis Guerran ja Kevin Mulveyn. Mets pelasi viimeisen kautensa Shea Stadiumilla. 16.6. Mets erotti päävalmentajansa Willie Randolphin ja palkkasi hänen tilalleen Jerry Manuelin, koska joukkue oli voittanut vain noin puolet peleistään. Mets oli tukevassa sarjajohdossa vielä syyskuussa mutta onnistui voittamaan vain seitsemän viimeisestä 17 ottelustaan kun taas Phillies voitti 13 viimeisestä 17 pelistä ja Phillies voitti näin divisioonan. Suurin syy Metsin tappioon olivat vaihtosyöttäjät: mikäli baseball-pelit olisivat päättyneen kahdeksan vuoroparin jälkeen, Mets olisi voittanut divisioonansa 12 voiton erolla Philliesiin.

2009

Kauden 2008 jälkeen Mets vahvisti vaihtosyöttöosastoaan hankkimalla joukkueen lopettajaksi Francisco Rodriguezin, joka teki kaudella 2008 Los Angeles Angelsin riveissä MLB:n kausiennätyksen onnistuneissa ottelun lopetuksissa, joita Rodriguez keräsi 62 kappaletta. Tämän lisäksi, Mets hankki Rodriguezin "setup man":ksi (vaihtosyöttäjä jonka tarkoitus on syöttää kahdeksannessa vuoroparissa niukassa johtoasemassa) Seattle Marinersissa lopettajana pelanneen J.J. Putzin. Kuitenkin kausi meni Metsiltä todella huonosti, joukkue sijoittui divisioonassaan neljänneksi tuloksella 70-92. Tämän syynä oli lukuiset loukkaantumiset: kauden aikana loukkaantumisista kärsineitä Mets-pelaajia olivat Johan Santana, David Wright, John Maine, Jon Niese, Fernando Nieve, J.J. Putz, Billy Wagner, Brian Schneider, Carlos Delgado, Angel Pagan, Gary Sheffield, Oliver Perez, Ryan Church, Ramon Martinez, Alex Cora, Carlos Beltran sekä Fernando Martinez. Mets-pelaajille kirjattiin yli 1480 vuorokautta joiden takia pelaaja oli sivussa pelistä loukkaantumisen takia. Lukema oli MLB:n joukkueista suurin.

2010 -2012

Pelikausien 2009 ja 2010 välisellä tauolla Mets hankki aiemmin Boston Red Soxissa pelanneen free agent takakenttäpelaajan Jason Bayn. Kun kävi ilmi että Metsin sentteri Carlos Beltran joutuu olemaan alkukauden sivussa polvileikkauksen takia, Mets teki pelaajakaupan Los Angeles Angelsin kanssa, jossa Mets sai sentteri Gary Matthews Jr:n ja Angels Metsiltä vaihtosyöttäjä Brian Stokesin.

Pelikauden 2010 jälkeen Mets ilmoitti, ettei se jatka päävalmentaja Jerry Manuelin sopimusta, ja että myös general manager Omar Minaya vapautetaan tehtävistään.^[2]

Lähteet

• BaseballLibrary.com-sivuston Mets-osuus
• Baseball-Reference.com -sivuston MLB:n pudotuspelitilastot

Viitteet

1. New York Mets Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.8.2014.
2. Mets relieve Omar Minaya of duties as general manager, decline club option on Jerry Manuel's contract for 2011 New York Mets. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 18.8.2014.

Aiheesta muualla

• Joukkueen kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)