Helsingin SanomienHelena Yläsen mielestä Night On Earth on kuin pieni aikuisten satukirja: ”Se on hyvin yksinkertaista ja eleetöntä elokuvaa ja kiltti kuin joulukertomus. Tavallisessa ihmisessä asuva yksilöllisyys ja asenteisiinsa lukkiutuneen ihmisen mahdollisuus asettua toisen tilanteeseen ja löytää hyvyyttä itsestään ovat kertomusten ytimenä.” Yläsestä jokainen juttu on oma pieni novellinsa, tai oikeastaan vain kasku: ”Tilanne on aina sama. Taksikuski ja hänen asiakkaansa kulkevat lyhyen hetken yhteistä matkaa. Kussakin jutussa on yksi käänne ja jonkinlainen opetus tai herkkä hetki.”[1]
Suomen KuvalehdessäYwe Jalander kirjoitti Jarmuschin asettaneen itsensä vaikean tehtävän eteen lähtiessään toteuttamaan pelkistä taksimatkoista koostuvaa elokuvaa: ”Filmatun teatterin vaara on lähellä. Lisäksi Night on Earth on episodielokuva, ja niitä katsellessahan mielenkiinto helposti herpaantuu. Jarmuschin teos on kuitenkin sekä elävä että elokuvallinen, ja draamallinen jännite säilyy hyvin loppuun saakka.”[2]
Pariisissa ilmestyvän Le Nouvel Observateurin kriitikko kiinnitti huomiota siihen, miten elokuvan Helsinkiin sijoittuva episodi poikkeaa muista: ”Katsojalle on kylmäävää seurata neljää pohjoiseen taksiin sulloutunutta ihmistä. Niin säälimättömiä, epätoivoisia ja väkivaltaisia, että väristykset käyvät selkäpiissä...”[3]The Times pani vuonna 2005 kolme lontoolaista taksinkuljettajaa katsomaan elokuvan tuoreen DVD-julkaisun ja antamaan arvionsa. Heistä tarinat ovat hieman pitkäveteisiä mutta varsin todenmukaisia.[4]