Nikolai Podvoiski

Nikolai Podvoiski vuonna 1921.

Nikolai Iljitš Podvoiski (ven. Никола́й Ильи́ч Подво́йский; 16. helmikuuta (J: 4. helmikuuta) 1880 Kunašovka, Tšernigovin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 28. heinäkuuta 1948 Moskova, Neuvostoliitto)[1][2] oli venäläinen bolševikki, joka toimi Neuvosto-Venäjän ensimmäisenä sota-asiain kansankomissaarina marraskuusta 1917 maaliskuuhun 1918.[3]

Podvoiski opiskeli vuosina 1894–1901 Tšernigovin pappisseminaarissa, josta hänet erotettiin vallankumouksellisen toiminnan takia, ja vuosina 1901–1905 Demidovin oikeustieteellisessä lyseossa Jaroslavlissa.[1][2] Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901 ja osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen.[3] Seuraavina vuosina Podvoiski oli useasti pidätettynä ja karkotettuna Siperiaan sekä vuosina 1906–1907 maanpaossa Saksassa ja Sveitsissä.[1][2][4] Hän osallistui vuosina 1911–1914 Zvezda- ja Pravda-lehtien julkaisemiseen ja oli vuosina 1915–1916 Voprosy strahovanijan toimittaja.[1] Hänet pidätettiin marraskuussa 1916 mutta vapautettiin seuraavana vuonna helmikuun vallankumouksen jälkeen.[4]

Podvoiskista tuli vuonna 1917 bolševikkipuolueen keskuskomitean alaisen sotilasorganisaation johtaja ja puolueen Soldatskaja pravda -lehden toimittaja sekä lokakuussa 1917 Pietarin sotilaallisen vallankumouskomitean johdon jäsen.[1][3] Hän kuului lokakuun vallankumouksen totetuksesta vastanneeseen ”operatiivisen troikkaan” ja oli yksi Talvipalatsin valtauksen johtajista. Hän oli myös lyhyen aikaa Pietarin sotilaspiirin komentajana vastuullaan Kerenskin–Krasnovin kapinan torjuminen.[1][2] Podvoiski toimi kansankomissaarien neuvostossa ensimmäisenä sota- ja laivastoasiain kansankomissaarina maaliskuuhun 1918 asti, jolloin Lev Trotski tuli hänen tilalleen. Podvoiski johti myös puna-armeijan perustamista valmistellutta kollegiota.[3] Hänet valittiin vuonna 1917 perustuslakia säätävään kansalliskokoukseen.[1]

Podvoiski oli korkeimman sotaneuvoston jäsen maaliskuusta syyskuuhun 1918,[4] vallankumouksellisen sotaneuvoston jäsen syyskuusta 1918 heinäkuuhun 1919 sekä Neuvosto-Ukrainan sota-asiain kansankomissaari tammikuusta syyskuuhun 1919. Hän johti vuosina 1919–1923 vsevobutš-sotilaskoulutusta[3] ja oli vuosina 1920–1923 Ruumiinkulttuurin korkeimman neuvoston sekä vuosina 1921–1927 punaisen urheiluinternationaalin eli Sportinternin puheenjohtaja. Vuosina 1924–1930 Podvoiski oli NKP:n keskuskontrollikomission jäsen. Myöhemmin hän työskenteli vallankumouksen historiakomiteassa eli Istpartissa.[4] Hän kirjoitti useita teoksia Venäjän sisällissodan historiasta.[3] Hän jäi eläkkeelle vuonna 1935.[2]

Toisen maailmansodan aikana Podvoiski osallistui Moskovaa suojanneiden varustusten rakentamiseen ja vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön Osoaviahimin toimintaan.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Подвойский Николай Ильич (venäjäksi) Большая российская энциклопедия (2004–2017). Viitattu 15.8.2024.
  2. ↑ a b c d e Николай Ильич Подвойский (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 18.12.2016.
  3. ↑ a b c d e f ПОДВОЙСКИЙ Николай Ильич (venäjäksi) Venäjän puolustusministeriö. Viitattu 4.6.2023.
  4. ↑ a b c d Николай Ильич Подвойский: Председатель Спортинтерна (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 4.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]