Norman Boyd Kinnear

Norman Boyd Kinnear (11. elokuuta 1882 Edinburgh – 11. elokuuta 1957 Wimbledon) oli skottilainen eläintieteilijä.

Kinnearin isänsä C. H. G. Kinnear oli edinburghilainen arkkitehti ja samaa sukua kuin Sir William Jardine. Opiskellessan Trinity Collegessa Glenalmondissa hän teki samanaikaisesti vapaaehtoistyötä assistenttina Kuninkaallisessa skottilaisessa museossa (Royal Scottish Museum) 1905–1907. Vuonna 1905 hän osallistui keräilyretkelle Huippuvuorille.

William Eagle Clarken suosituksesta hänet palkattiin Bombay Natural History Societyn kuraattoriksi vuosiksi 1907–1919. Hän toimi myös seuran lehden apulaistoimittajana.

Vuonna 1913 hän avioitui Gwendolen Beatrice Millardin kanssa, jonka suku asui Intiassa ja oli tekemisissä BNHS:n kanssa. Vuonna 1920 Kinnear valittiin Natural History Museumin eläintieteen osaston assistentiksi, vuodesta 1945 alkaen osaston hoitajaksi ja elokuusta 1947 alkaen museon johtajaksi. Hän jäi eläkkeelle 3. huhtikuuta 1950 ja lytöiin ritariksi saman vuoden heinäkuussa.

Kinnear oli Bulletin of the British Ornithologists' Club -julkaisun toimittaja 1925–1930 ja British Ornithologists' Unionin (BOU) puheenjohtaja 1943–1948. Hän toimi myös Councils of the National Trustissa ja Zoological Societyssa. Hän oli eräs Society for the History of Natural Historyn perustajista.

Kinnear kirjoitti kaksi artikkelia Intian ornitologian ja nisäkästutkimuksen historiasta Journal of the Bombay Natural History Society -julkaisuun.

Kinnear kuvaili ja nimesi linnuista ainakin isotrogonin (Harpactes wardi), vanuatunkeisarikyyhkyn (Ducula bakeri), tiibetintiaistimalin (Alcippe ludlowi) ja yhdessä Batesin kanssa arabiantikan (Dendrocopos dorae).[1]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]