Nuori viha | |
---|---|
Look Back in Anger | |
Ohjaaja | Tony Richardson |
Käsikirjoittaja | |
Perustuu | Osbornen näytelmään Nuori viha |
Tuottaja | Harry Saltzman |
Säveltäjä | Chris Barber |
Kuvaaja | Oswald Morris |
Leikkaaja | Richard Best |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Tuotantoyhtiö |
|
Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
Ensi-ilta | 1959 |
Kesto | 101 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Nuori viha (Look Back in Anger) on brittiläinen draamaelokuva vuodelta 1959, joka perustuu John Osbornen näytelmään Nuori viha vuodelta 1956. Elokuvan ohjasi näytelmän sekä Lontooseen että Broadwaylle ohjannut Tony Richardson. Sekä näytelmää että elokuvaa pidetään tiskipöytärealismiksi kutsutun tyylisuunnan aloittajina, jonka tekijöitä kutsuttiin usein nimellä nuoret vihaiset miehet.
Elokuvan tarina on 1950-luvun ahtaaseen brittiyksiöön sijoittuva kolmiodraama, jonka osapuolia näyttelevät Richard Burton, Claire Bloom ja Mary Ure, joka oli esittänyt rooliaan jo Lontoon ja New Yorkin teatteriproduktioissa.
Kouluja käynyt mutta silti työmiehen töitä tekevä Jimmy Porter asuu pienessä yksiössä vaimonsa ja liikekumppaninsa Cliffin kanssa. Jimmy solvaa heitä lakkaamatta, ja puhe keskeytyy vain silloin kun jompi kumpi saa sanotuksi jotain vastaan tai kun Jimmy ja Alison välillä osoittavat toisilleen rakkautta. Heidän luokseen tulee asumaan myös näyttelijä Helena Charles, joka vierailee läheisessä teatterissa. Helena alkaa vastustaa Jimmyn solvauksia ja saa Jimmyn ja Alisonin riitoihin keskenään niin, että Alison päättää muuttaa pois. Helenasta tulee nyt Jimmyn rakastajatar, joka kuitenkin väsyy Jimmyn sanalliseen hyväksikäyttöön pian. Kuukausien päästä Alison palaa väsyneenä, sairaana ja Jimmyn lapsen keskenmenossa menettäneenä. Helena häipyy tiehensä, ja Jimmyä ja Alisonia yhdistää enää vain seksuaalinen tarve.[1]
Elokuva sai neljä Bafta-ehdokkuutta. Lisäksi Burton oli roolistaan ehdolla Golden Globe -voittajaksi. Yhdysvalloissa National Board of Review palkitsi Nuoren vihan vuoden parhaana ulkomaisena elokuvana.
Osbornen näytelmästä on tehty lisäksi televisioelokuva vuonna 1980 (Nuori viha, ohjaus Lindsay Anderson)[2] sekä videolle kuvattu televisionäytelmä vuonna 1959.
The New York Timesin kriitikot valitsivat Nuoren vihan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]