Oldenburgin herttuakunta Herzogtum Oldenburg |
|
---|---|
1774–1810 |
|
|
|
Valtiomuoto | feodaalimonarkia |
Herttua |
Fredrik August I (1774–1785) Vilhelm (1785–1810) |
Pääkaupunki | Oldenburg |
Historia | |
– irtautui Saksista | 1091 |
– korotettiin herttuakunnaksi | 1777 |
– liitettiin Ranskaan | 1810 |
– perustettiin uudelleen Oldenburgin suurherttuakuntana | 1815 |
Viralliset kielet | saksa |
Kansallislaulu | ”Heil dir, o Oldenburg” |
Edeltäjä | Oldenburgin kreivikunta |
Seuraaja | Ranskan ensimmäinen keisarikunta |
Oldenburgin herttuakunta (saks. Herzogtum Oldenburg) oli valtio nykyisen Saksan luoteisosassa vuosina 1774–1810. Ranskan ensimmäinen keisarikunta valloitti sen vuonna 1810 ja se perustettiin uudelleen Oldenburgin suurherttuakuntana vuonna 1815. Herttuakunnan pääkaupunki oli Oldenburg nykyisessä Ala-Saksin osavaltiossa.
Kun Oldenburg-suvun päälinja sammui vuonna 1667 Oldenburgin kreivin Anton Güntherin kuollessa, kreivin arvo siirtyi Tanskan kuningas Fredrik III:lle ja Oldenburgin kreivikunta päätyi Tanskan valtaan. Vuonna 1773 Tanskan kuningas Kristian VII luovutti Oldenburgin kaukaiselle sukulaiselleen Paavalille, tulevalle Venäjän keisarille, joka antoi vaihtokaupassa Tanskalle perimänsä Holstein-Gottorpin herttuakunnan. Keisari Paavali antoi Oldenburgin eteenpäin sukulaiselleen Frierich August I:lle (1711–1785).[1][2][3][4]
Vuonna 1777 Oldenburg korotettiin herttuakunnaksi. Herttuan poika Peter Friedrich Wilhelm (1754–1823) kärsi aikuisiällä puhjenneesta mielisairaudesta ja häntä pidettiin aikanaan vajaaälyisenä. Hänen serkkunsa Peter I, Peter Friedrich Ludvig von Holstein-Gottorp toimi sijaishallitsijana vuodesta 1785 ja nousi lopulta vuonna 1823 Oldenburgin suurherttuaksi. Vuonna 1803 Oldenburgin herttua osti Oldenburger Münsterlandin ja Lyypekin ruhtinaspiispakunnan (Hochstift Lübeck). Napoleonin Ranska valloitti Oldenburgin vuonna 1810 ja se perustettiin uudelleen Oldenburgin suurherttuakuntana vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen.[1][2][3][4]