Operaatio Fortitude

Operaatio Fortitude
Osa Normandian maihinnousua
Valelentokoneita lokakuussa 1943
Päivämäärä: 1943 – 6. kesäkuuta 1944 / elokuu 1944 Paikka: Britannia, Ranska, Saksa Lopputulos: Liittoutuneiden voitto
Osapuolet
Liittoutuneet:  Yhdysvallat  Yhdistynyt kuningaskunta	Saksa
Komentajat
Winston Churchill London Controlling Section valekomentaja	Adolf Hitler Wilhelm Keitel Gerd von Rundstedt Wilhelm Canaris
Vahvuudet
satoja	satoja
Tappiot
ei tappiota	ei välittömiä tappioita
informaatiosodankäynti

Operaatio Fortitude oli toisessa maailmansodassa liittoutuneiden harhautusoperaatio, jolla oli tarkoitus suojata Normandian maihinnousu.

Operaatio koostui kahdesta harhautussuunnitelmasta. Fortitude Northin tarkoituksena oli saada saksalaiset uskomaan, että hyökkäys tehtäisiin Norjaan ja Fortitude South taas oli valesuunnitelma hyökkäyksestä Pas-de-Calais’hen, joka oli kaikkein sopivin ja todennäköisin maihinnousukohde Ranskassa.

Fortitude North

Fortitude Northia varten luotiin kuvitteellinen yksikkö, brittien 4. armeija. Väärää radioliikennettä lähetettiin runsaasti saksalaisten kaapattavaksi ja tiedotusvälineille annettiin lausuntoja. Brittiläiset diplomaatit alkoivat myös tiedustella puolueettomalta Ruotsilta mahdollisuuksia muun muassa lentää tiedustelulentoja ja tehdä lentokoneilla hätälaskuja. Pyynnöt tehtiin ainoastaan, jotta saksalaiset saisivat tietoja niistä.

Fortitude South

Kokonainen kuvitteellinen Yhdysvaltain 1. armeijaryhmä luotiin valerakennuksineen, varusteineen ja väärennettyine radioliikenteineen. Kenraaliluutnantti George S. Patton jopa mainittiin armeijaryhmän komentajana ja Eisenhower passittikin hänet eteläiseen Englantiin muka johtamaan maihinnousua. Saksalaiset olettivat myös, että Patton johtaisi maihinnousua, olihan hän liittoutuneiden parhaimpia miehiä. Saksalaiset olivat luonnollisesti innokkaita löytämään paikan, johon maihinnousu tulisi ja olivat luoneet laajan vakoiluverkoston eteläiseen Englantiin. Valitettavasti jokainen näistä agenteista oli liittoutuneiden vangitsema, ja heidän nimissään lähetettiin viestejä, että hyökkäys kohdistuisi todennäköisesti Pas-de-Calais’hen.

Kenraaliluutnantti George S. Pattonin komentamaan Yhdysvaltain 1. armeijaryhmän armeijoihin ja armeijakuntiin kuului kuvitteellisesti yksitoista divisioonaa. Niitä edustivat Kaakkois-Englannissa valelentokoneet, puhallettavat valepanssarivaunut, 250 valemaihinnousualusta ja valeyksiköiden aitoihin maalatut tunnukset. Kahden valejoukko-osaston vale-esikunnat pitivät yllä radioliikenettä hämätäkseen olevansa oikeita. Kokonaisuuteen kuului vielä katalonialainen kaksoisagentti Juan Pujol, jonka koodinimi oli Garbo, ja jonka tehtävänä oli kuvata kahdenkymmenenseitsemän salaisen asiamiehen verkosto Saksan Madridin-tiedusteluasemalle. Kuukausia ennen Normandiaan tehvävää maihinnousua verkosto lähetti viisisataa väärää sanomaa vakuuttaakseen saksalaiset siitä, että maihinnousu tehdään Pas-de-Calais’hen. Juan Pujolin lisäksi muita keskeisiä Double Cross -komitean asiamiehiä olivat Dušan Popov ja Roman Garby-Czerniawski.^[1]

Eteläisen Fortituden suunnitelma Ironsidessa, että kaksi viikkoa Pas-de-Calais’hen tehtävän maihinnousun jälkeen Yhdysvalloista suoraan ja Azoreilta tehtäisiin Länsi-Ranskaan toinen maihinnousu. Tämän tarkoituksena oli estää saksalaisia siirtämästä 11. Ps.D:aa Bordeauxin seudulta ensimmäisen maihinnousun alueelle Pohjois-Ranskaan. Koodinimeltään Bronx-niminen asiamies lähetti viestin, jonka mukaan maihinnousu tapahtuu 15. kesäkuuta 1944 Biskajanlahdella.^[1]

Samaan aikaan yöllä 6. kesäkuuta 1944 Normandian maihinnousun kanssa tehtiin ”valemaihinnousu” Le Havren ja Dieppen väliselle rannikkokaistalle Normandian ja Calais’n välillä. Käytännössä brittien parhaat pommituslaivueet pudottivat kuuden tunnin ajan alumiinisilppua sekuntikellojen avulla siten, että saksalaisten tutkat näyttivät suuren laivaston lähestyvän Cap dnAntiferia. Saksalaiset rannikkopatterit ryhtyivät tutkan ohjaamana tulittamaan lähestyvää saattuetta, jota päivän valjettua ei kuitenkaan näkynyt missään.

Jotta harhautus pysyisi yllä mahdollisimman kauan, sitä jatkettiin Normandian taistelujen jo alettua tekemällä häirintähyökkäyksiä tutka-asemia ja muita kohteita vastaan Pas-de-Calais’ssa. Harhautussuunnitelman ansiosta saksalaiset odottivat maihinnousua Pas-de-Calais’n vielä elokuussa ja olettivat, että hyökkäys Normandiaan on vain harhautus.

Lähteet

• Brickhill, Paul: Padonmurtajat. Otava, 1956.

Lisää aiheesta

• Ben Macintyre: Kaksoisagentit, Normandian maihinnousun suuri vakoiluoperaatio. Jyväskylä: Atena / Otava, 2022. ISBN 978-951-1-42423-9

Viitteet

1. Beevor, Antony: ”Päätös”, Normandia 1944, s. 12. (Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen) Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35306-6