Oulunsalo

Tämä artikkeli käsittelee Suomen entistä kuntaa. Muita merkityksiä löytyy täsmennyssivulta.
Oulunsalo
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Oulu

vaakuna

sijainti

Sijainti 64°56′N, 025°25′E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Kuntanumero 567
Hallinnollinen keskus Oulunsalon kirkonkylä
Perustettu 1882
Liitetty 2013
– liitoskunnat Oulu
Oulunsalo
– syntynyt kunta Oulu
Pinta-ala 211,22 km² [1]
(1.1.2012)
– maa 83,36 km²
– sisävesi 0,92 km²
– meri 126,94 km²
Väkiluku 9 897  [2]
(31.12.2012)
– väestötiheys 118,7 as./km² (31.12.2012)
Salonpään rauhanyhdistys Oulunsalon Varjakassa.

Oulunsalo (epävir. ruots. Uleåsalo[3]) on entinen Suomen kunta Pohjois-Pohjanmaan maakunnan länsiosassa, noin 10 kilometrin päässä Oulusta etelään. Oulunsalon alueella asui lakkautushetkellä 9 897 ihmistä[2] ja sen pinta-ala oli 211,22 km², josta 0,92 km² oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 118,73 asukasta/km².

Maantieteellisesti Oulunsalo rajautui Hailuotoon, Kempeleeseen, Liminkaan, Lumijokeen ja Oulun Kaakkurin suuralueeseen. Oulun kaupunki sekä Oulunsalon, Haukiputaan, Kiimingin ja Yli-Iin kunnat yhdistyivät vuoden 2013 alussa uudeksi Oulun kaupungiksi.[4]

Kunta perustettiin vuonna 1882.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulunsalon kunnan rajat vuoden 1960 tilastokartassa.

Aikoinaan nimellä Owla Sala asiakirjoissa esiintynyt saari muodostui 1400-luvulla huomattavaksi kauppapaikaksi. Siellä kävi muun muassa venäläisiä, karjalaisia ja länsisuomalaisia kauppamiehiä. Saaren suosio perustui hyvään liikenteelliseen asemaan: kulkuyhteydet olivat hyvä merta myöten Länsi-Suomesta, ja Oulujoen vesistöä pitkin Karjalasta. Vuonna 1584 saarella oli jo 36 taloa. Asutuksen etenemistä hidasti alueen turvattomuus. Ruotsalaiset ja venäläiset taistelivat seudun herruudesta vuoden 1595 Täyssinän rauhaan, jolloin Pohjois-Pohjanmaa liitettiin Ruotsiin. Oulunsalo kuitenkin menetti 1600-luvulla merkityksensä kauppapaikkana vesialueiden madaltumisen, ja Oulun kaupungin perustamisen vuoksi.[5] Maankohoamisen seurauksena Oulunsalo kasvoi kiinni mantereeseen 1700-luvulla.[6] Vielä 1600-luvulla pienemmät alukset saattoivat kulkea läpi Oulunsalon ja mantereen välisen Sokeansalmen, joka tunnettiin myös nimellä Salonsalmi.[7]

Oulunsalon kirkko

Oulunsalon seutu kuului seurakunnallisesti aluksi Saloisten suurpitäjään ja myöhemmin Liminkaan. Kun Oulu erotettiin 1600-luvun alussa Limingasta, siirtyi Oulunsalo sen yhteyteen. Vuonna 1665 Oulunsalo perustettiin Oulun rukoushuonekunnaksi, ja kappelin oikeudet se sai 1803. Itsenäiseksi seurakunnaksi Oulunsalo erotettiin 1904, mikä toteutui 1911. Oulunsaloon 1655 rakennettu pieni puukirkko oli aikoinaan tunnettu uhrikirkko. Toinen kirkko rakennettiin 1853–1855, mutta se paloi 1882. Kirkon palossa tuhoutui samalla osa seurakunnan arkistoa[8] Uusi kirkko valmistui 1891.[5]

Oulunsalo oli hiljainen maatalous- ja kalastusyhdyskunta 1800-luvun lopulle saakka, jolloin kauppaneuvos Th. Sohlberg osti Varjakan saaren ja rakensi sinne sahan. Saha myytiin 1912 Uleå-yhtiölle, joka laajensi sitä huomattavasti. Saha oli aikoinaan Pohjoismaiden suurin. Sahan yhteyteen rakennettiin myös konepaja ja telakka. Yritys työllisti parhaimmillaan noin 700 henkeä, mutta sen toiminta päättyi 1929. Oulunsalon asukasluku nousi huomattavasti Varjakan sahan ansiosta 1 070:stä 2 400:aan. Sen jälkeen väkiluku pysyi paikallaan 1970-luvulle, jolloin se alkoi jälleen kasvaa. Vuonna 1985 asukkaita oli 5 554. Väestönkasvun syynä oli pääasiassa Oulun kaupungin läheisyys.[5]

Vuonna 1970 Oulun lääninhallitus ehdotti Oulunsalon ja Kempeleen kuntien yhdistämistä uudeksi Kempeleen kunnaksi. Molempien kuntien valtuustot kuitenkin vastustivat ehdotusta.[9] Kunnanvaltuustot kuitenkin suhtautuivat myönteisesti ottamalla Hailuodon kunnan mukaan yhteistoiminta-alueen muodostamiseen.[9]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinainen Oulunsalon käsittää Kempeleenlahden ja Lumijoenselän välisen samannimisen niemen sekä joitakin saaria, joista suurin on Varjakka.[5] Lisäksi ennen kuntaliitosta Oulunsalon kuntaan kuului lähes asumaton, soistunut noin 64 neliökilometrin laajuinen enklaavialue Oulunjoen ja sen sivujoen Sanginjoen välimaastossa, joka Valtioneuvoston päätöksellä vuonna 2003 liitettiin Ouluun ja silloiseen Ylikiimingin kuntaan.[5][10]

Kallioperä kuuluu jotuniseen Muhoksen savikerrostumaan, jonka paksuus on useita satoja metrejä. Yleisimmät maalajit ovat hiekka, hieta, savi ja turve. Niemen lounaisosia halkoi rantaviivan suuntainen harju, johon kuuluville hiekkakankaille on rakennettu muun muassa Oulun lentoasema. Seudulla on myös runsaasti rantavalleja ja tuulen kasaamia dyynejä. Maaston korkeusvaihtelut ovat vähäiset. Harjun lakiosat ovat korkeimmillaan hieman yli 20 metriä merenpintaa ylempänä, mutta sitä ympäröivät kankaat ovat noin kymmenen metrin korkeudella.[5]

Oulunsalon suurin järvi on Papinjärvi[5], joka on muodostunut jääkautiseen suppaan, eli sulaneen jäälohkareen aiheuttamaan kuoppaan. Papinjärven pohjoispuolella sijaitsivat ennen myös pienemmät Kivijärvi ja Pahajärvi, jotka kuivatettiin laskuojilla 1950-luvulla[11]. Kivijärven paikalla on nykyään selvärajainen puuton suoaukea. Pahajärvi on nykyään puolittain vetisen metsän ja puolittain pellon peitossa. Oulunsalon osayleiskaavan luonnoksessa[6] on mainittu mahdollisuus Pahajärven ennallistamisesta kosteikoksi tai järveksi. Muita vesistöjä ovat niemen Luoteispäässä sijaitseva Pajulahti (joskus: Pajulampi)[12] ja Pohjoispuolella sijaitseva Akionlahti. Kummatkin ovat vanhoja merenlahtia, jotka ovat kuroutuneet umpeen maan kohoamisen vuoksi.[11]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen toiseksi vilkkain lentoasema, Oulun lentoasema sijaitsee Kylänpuolen kaupunginosassa.

Vuonna 2003 oulunsalolaisilla oli Suomen viidenneksi korkein koulutustaso.[11]

Lentokentäntien ja Karhuojantien risteyksessä sijaitsee vuonna 2005 avattu kauppakeskus Kapteeni.

Laulaja Saara Aalto ja poliitikko Hanna Sarkkinen ovat syntyneet Oulunsalossa, jääkiekkoilijat Mikael ja Markus Granlund sekä näyttelijä Ernest Lawson ovat asuneet lapsuutensa ja käyneet koulua Oulunsalossa.

Oulunsalon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla tuppipotut eli keitetyt perunat, läskisoosi eli sianlihakastike, norsikukko eli kuoreista tehty kalakukko, ohraryynipuuro sekä marjasoppa.[13]

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat järjestettiin Oulunsalossa vuonna 1982.[14]

Ystävyyskunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulunsalon koulut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaria Oulunsalon edustalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akio, Kammonkari, Kolmenkoivunkari, Kivenalustankari, Koivukari, Kotakari, Kraaseli, Kyrönkari, Parmiinit, Pikku-Kraaseli, Pöllönkari, Varjakansaari, Välikari.

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2013.
  2. ↑ a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2012. Väestörekisterikeskus. Viitattu 16.1.2013.
  3. ↑ https://kaino.kotus.fi/svenskaortnamn/?a=abc&b=U
  4. ↑ Uusi Oulu syntyi äänestysten jälkeen Kaleva.fi. 28.6.2010. Oulu: Kaleva Oy. Arkistoitu 21.7.2010. Viitattu 28.6.2010.
  5. ↑ a b c d e f g Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  6. ↑ a b Oulun pitäjän ja Limingan rajakartta Kansallisarkisto. 1766. Viitattu 11.5.2016.
  7. ↑ Hiltunen, Mauno: ”Oulunsalon luonnonoloista”, Oulunsalon historia, s. 18. Kemi: Oulunsalon kunta ja seurakunta, 1987. ISBN 951-99871-5-0
  8. ↑ Oulunsalon seurakunta Hiski-tietokannassa hiski.genealogia.fi. Viitattu 22.9.2014.
  9. ↑ a b Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 35. (Kysymys kuntauudistuksesta) Oulu: Kempeleen kunta ja seurakunta, 1982. ISBN 951-99398-1-4
  10. ↑ Valtioneuvoston päätös kuntajaon eheyttämisestä Oulunsalon, Kempeleen, Muhoksen ja Ylikiimingin kunnat sekä Oulun kaupungin käsittävällä alueella Finlex. 12.6.2003. Viitattu 3.4.2013.
  11. ↑ a b c Tilastokeskus/koulutustiedot 2003
  12. ↑ Vanhat kartat vanhatkartat.fi. Viitattu 10.6.2024..
  13. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 172. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  14. ↑ Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulunsalo
Kylät ja alueetKarhuoja · Kirkonseutu · Koura · Kylänpuoli · Lassila · Letto · Mökkiperä · Pitkäkangas · Päällystä · Riutunkari · Salonpää · Varjakka · Vihiranta · Öörni
Muuta Oulunsaloon liittyvääKirkko · Kauppakeskus Kapteeni · Kisakangas · Kunnantalo · Lentoasema · Papinjärvi · Varjakan saha