Paavo Nikula

Paavo Nikula
Nikula vuonna 2015.
Nikula vuonna 2015.
Oikeuskansleri
1998–2007
Edeltäjä Jorma S. Aalto
Seuraaja Jaakko Jonkka
Suomen oikeusministeri
Sorsan II hallitus
2.3.1978–25.5.1979
Edeltäjä Tuure Salo
Seuraaja Christoffer Taxell
Kansanedustaja
22.3.1991–12.3.1998
Ryhmä/puolue Vihreä eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan läänin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt15. elokuuta 1942
Helsinki
Kuollut28. joulukuuta 2024 (82 vuotta)
Helsinki
Arvonimivaratuomari (1969)
oikeustieteen kunniatohtori (2000)[1]
Puoliso Riitta Nikula (1967–2024)[1]
Lapset Jone Nikula (s. 1970)
Stuba Nikula (s. 1972)
Nuutti Nikula (s. 1978)[1]
Tiedot
Puolue LKP, Vihreät

Paavo Antti Juhani Nikula (15. elokuuta 1942 Helsinki – 28. joulukuuta 2024 Helsinki[2][3]) oli suomalainen oikeuskansleri, kansanedustaja ja ministeri. Hän toimi vihreiden kansanedustajana vuosina 1991–1998. Hän siirtyi eduskunnasta oikeuskansleriksi vuonna 1998 ja toimi virassa vuoteen 2007 asti.

Ura ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikula valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1966 ja oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1971. Varatuomarin arvonimen hän sai vuonna 1969. Vuonna 2000 Helsingin yliopisto myönsi hänelle oikeustieteen kunniatohtorin arvonimen.[1][4]

Nikula oli oikeusministeri Liberaalisen Kansanpuolueen mandaatilla Kalevi Sorsan II hallituksessa vuosina 1978–1979 ja LKP:n varapuheenjohtaja vuosina 1980–1982, jolloin hän erosi liberaaleista sen vuoksi, että puolue liittyi keskustapuolueeseen.[5]

Nikula työskenteli hovioikeudenneuvoksena Kouvolan ja Helsingin hovioikeuksissa, lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä sekä Suomen ensimmäisenä tasa-arvovaltuutettuna vuosina 1987–1991. Viimeksi hän toimi valtioneuvoston oikeuskanslerina, josta virasta hän jäi 29. tammikuuta 2007 sairauslomalle aivoverenvuodon vuoksi. Hän irtisanoutui virastaan terveyssyistä 26. huhtikuuta ja ero astui voimaan heinäkuun 2007 alusta.[6]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikula toimi Ihmisoikeusliitto ry:n puheenjohtajana vuosina 1997–1998. Hän oli Espoon kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1981–1987 ja 1992–1998 sekä puheenjohtaja vuonna 1996.[4]

Paavo Nikulan puoliso oli Helsingin yliopiston taidehistorian emeritaprofessori Riitta Nikula. Heillä on kolme poikaa, joista julkisuudessa ovat olleet Jone (s. 1970) ja Stuba (s. 1972).[1]

Nikula oli sotilasarvoltaan reservin kersantti.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Paavo Nikula Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 2.2.2025, s. B 22.
  3. ↑ Paavo Nikula on kuollut 30.12.2024. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.12.2024.
  4. ↑ a b c Suomen Lakimiehet – Finlands Jurister 2015, s. 619 – 620. Talentum Media Oy, 2015. ISBN 978-952-14-2536-3 (suomeksi)
  5. ↑ Taina Ruoho: Miksi puoluemuotoinen liberalismi on kadonnut Suomesta? (Pro gradu -tutkielma) Helsingin yliopisto, 2005.
  6. ↑ Oikeuskansleri Paavo Nikula irtisanoutui virastaan 26.4.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.4.2007 i =.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Jorma S. Aalto 		Oikeuskansleri
1998–2007 		Seuraaja:
Jaakko Jonkka
Edeltäjä:
Tuure Salo 		Suomen oikeusministeri
1978−1979 		Seuraaja:
Christoffer Taxell
Vihreän liiton kansanedustajat