Pastis
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pastis on ranskalainen anisviina ja aperitiivi. Tarjoiltaessa pastikseen perinteisesti sekoitetaan vettä, jolloin se muuttuu valkoiseksi ja läpikuultamattomaksi.
Suosituimpia merkkejä ovat pariisilaistyyppinen Pernod sekä Ricard ja Pastis 51, jotka edustavat marseillelaista tyyppiä. Kun pastikseen sekoitetaan vettä se samenee. Syynä on anisöljyn veteen liukenemattoman ainesosan anetolin sakeneminen. Juoman sakeneminen kertoo anisviinoissa aina paremmasta laadusta. Heikompitasoisissa juomissa sakenemista ei tapahdu. Keskimääräinen alkoholipitoisuus on 40–45 tilavuusprosenttia.
Perinteinen pastis valmistetaan liottamalla, joten sen maku on suoraviivaisempi kuin hienostuneemman Pernod'n, joka valmistetaan tislaamalla. Pastiksessa käytetään makuaineina anetolin lisäksi fenkolia (vihreä anis), lakritsia ja useita yrttejä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pastis kehitettiin korvaavaksi juomaksi absintille, joka kiellettiin terveydellisin perustein Ranskassa vuonna 1915 siinä käytetyn koiruohon vuoksi. Juoman nimi tulee ranskan jäljitelmää tai mukaelmaa tarkoittavasta sanasta pastiche.[1] Ensimmäisen kaupallisen pastiksen toi markkinoille Ricard-yhtiö vuonna 1932. Ricardin Pastis on maailman myydyin anisviina ja kolmanneksi myydyin viina.lähde?
Tarjoilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pastis tarjotaan useimmiten veden kanssa joko valmiiksi laimennettuna tai vesilasin kanssa, jolloin juoja voi itse määrittää laimennussuhteen. Juomasta on kehitetty myös juomasekoituksia.
- Rourou: pastis ja mansikkasiirappi.
- Mauresque: pastista ja manteliruususiirappia (orgeat).
- Perroquet: pastista ja vihreää minttusiirappia.
- Tomate: pastista ja Grenadiinia.
- Chornichon: pastista banaanisiirapilla.
- Kuolema iltapäivällä: pastista ja samppanjaa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Huh, mikä hellejuoma! Tamperelainen. 19.7.2013. Arkistoitu 11.7.2019. Viitattu 11.7.2019.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuokkanen, Juha & Rohkea, Antero: Väkevät alkoholijuomat. (11. korjattu painos) Helsinki: Restamark, 2010. ISBN 978-951-9185-73-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]