Patrick Hadley

Patrick Hadley (5. maaliskuuta 1899 Cambridge – 17. joulukuuta 1973 King's Lynn) oli brittiläinen säveltäjä.[1]

Hadley palveli ensimmäisessä maailmansodassa, jonka loppuvaiheissa sai oikean alaraajan amputointiin johtaneen vamman. Hadleyn vanhempi veli kaatui sodassa. Hadley opiskeli aluksi Winchester Collegessa ja sodan jälkeen Cambridgen yliopiston Pembroke Collegessa. Hänen opettajiaan olivat Charles Wood ja Cyril Rootham. Hän sai musiikin kandidaatin arvon vuonna 1922 ja taiteiden maisterin arvon vuonna 1925. Hadley opetti sävellystä Royal College of Musicissa päästyään sen henkilökunnan jäseneksi vuonna 1925. Vuonna 1938 hän sai Gonville and Caius Collegen Fellowshipin ja aseman Cambridgen yliopiston luennoitsijana. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Boris Ordin sijaisena Cambridge University Music Societyn musiikillisena johtajana.[1]

Hadley valittiin vuonna 1946 Cambridgen yliopiston musiikin professoriksi. Hän pysyi tässä asemassa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1962. Hänen johdollaan opiskelivat muiden muassa Raymond Leppard, David Lumsden ja Peter le Huray. Hadley vietti eläkepäiviä kotonaan Heachamissa. Hän sairasti yläruoansulatuskanavan syöpää ennen kuin kuoli 74-vuotiaana joulukuussa 1973.[1]

Hadleyn musiikissa ilmenevät Frederick Deliuksen ja kansanmusiikin vaikutteet. Hän sai innoitusta myös Irlannin ja Norfolkin maisemista. Hadleyn teosten joukossa ovat baritonille, kuorolle ja orkesterille sävelletty, kansanlauluun pohjautuva Symphonic Ballad – The Trees so High sekä virsisävelmät I Sing of a Maiden ja My Beloved Spake. Ralph Vaughan Williamsin 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Hadley sävelsi sävelrunon One Morning in Spring. Hän sävelsi myös kantaatit The Hills (1944), Fen and Flood ja Connemara.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Patrick Hadley MusicWeb International