Paul Déroulède (2. syyskuuta 1846 Pariisi – 30. tammikuuta 1914 Nizza)[1] oli ranskalainen runoilija ja jyrkän kansallismielinen poliitikko. Hän perusti äärioikeistolaisen Ligue des Patriotes -järjestön ja yritti helmikuussa 1899 johtaa epäonnistunutta sotilasvallankaappausta.
Déroulède opiskeli lakitiedettä ja osallistui vapaaehtoisena Ranskan–Saksan sotaan 1870–1871. Hän jäi vangiksi Sedanissa, mutta pakeni sotavankeudesta Breslaussa ja liittyi vielä sodan loppuvaiheessa kenraali Bourbakin armeijaan. Hän teki debyyttinsä runoilijana Revue Nationale -lehdessä salanimellä Jean Rebel.[2] Déroulèden julkaisemat isänmaalliset ja saksalaisvastaiset runoelmat Chants du soldat (1872) ja Nouveaux chants du soldat (1875) muodostuivat hyvin suosituiksi. Hän julkaisi myös useita historiallisia näytelmiä. Vuonna 1882 hän perusti Ligue des Patriotes (”Patrioottien liiga”) -nimisen poliittisen järjestön, jonka puheenjohtajaksi hän tuli.[2][1] Puoluerajat ylittävänä liittona esittäytynyt järjestö oli omistautunut revansismille ja vaati Ranskan liittoutumista Venäjän kanssa sekä Ranskan perustuslain uusimista.[1] Déroulède julkaisi myös järjestön lehteä Le Drapeauta.[2]
Déroulède liittoutui 1880-luvun lopulla politiikkaan siirtyneen kenraali Georges Boulangerin kanssa. Suhtautuminen boulangismiin jakoi Ligue des Patriotesin, ja Déroulède joutui luopumaan järjestönsä johdosta. Viranomaiset lakkauttivat järjestön vuonna 1889 sen harjoittaman väkivaltaisen kiihotuksen vuoksi. Déroulède oli kuitenkin samana vuonna valittu Angoulêmen edustajana Ranskan edustajainkamariin, jossa hän esiintyi parlamentaarista tasavaltaa vastustaneen boulangistien edustajaryhmän johtajana.[2] Vuonna 1892 Déroulède syytti radikaalien johtajaa Georges Clemenceauta sekaantumisesta Panama-skandaaliin. Clemenceau haastoi hänet kaksintaisteluun, jossa kumpikaan ei loukkaantunut.[1]
Dreyfus-oikeudenkäynnin nostattaman kuohunnan aikana Déroulède vastusti jyrkästi Alfred Dreyfusin tuomion kumoamista. Presidentti Félix Fauren hautajaisten aikana 23. helmikuuta 1899 Déroulède yritti saada kenraali Gaudérique Roget’n joukot suorittamaan sotilasvallankaappauksen kolmannen tasavallan kumoamiseksi, mutta yritys epäonnistui. Ensimmäisessä valtiopetosoikeudenkäynnissä Déroulède vapautettiin, mutta hänet vangittiin uudelleen elokuussa 1899 yhdessä André Buffet’n, Jules Guérinin ja eräiden muiden nationalistijohtajien kanssa. Tällä kertaa hänet tuomittiin karkotettavaksi maasta kymmeneksi vuodeksi. Déroulède vietti karkotusvuotensa San Sebastiánissa Espanjassa. Joulukuussa 1905 säädetty yleinen armahduslaki kumosi hänen tuomionsa ja hän pääsi palaamaan Ranskaan.[2]