Peder Anker | |
---|---|
Peder Anker Anna-vaimonsa ja Karen-tyttärensä kanssa kuvattuna vuonna 1792. |
|
Norjan pääministeri Tukholmassa | |
Seuraaja | Mathias Sommerhielm |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. joulukuuta 1749 Kristiania, Norja |
Kuollut | 10. joulukuuta 1824 (75 vuotta) Kristiania |
Tiedot | |
Puolue | Unionipuolue |
Peder Anker (8. joulukuuta 1749 – 10. joulukuuta 1824) oli norjalainen kamariherra, kartanonomistaja, Eidsvollin kansalliskokousedustaja ja maansa ensimmäinen pääministeri Tukholmassa Ruotsi-Norja-unionin aikana.[1]
Ankerin suku oli aikansa merkittävimpiä norjalaisia liikemiessukuja, jonka muita edustajia olivat hänen serkkunsa Carsten Anker ja Peter Anker. Peder oli eräs rautatie- ja puunkuljetusalan päätoimijoita. Hän omisti Bogstadin kartanon ja Bærumin tehtaat, rautatehtaita Mossissa ja Hakadalissa ja paljon metsää. Hän oli myös tärkeässä tielaitoksen virassa (norj. generalveiintendant) ja toimi armeijan kenraalisotakomissaarina 1788. Hän oli myös aktiivinen aikansa tärkeissä yhdistyksissä, esimerkiksi isänmaallisessa Norges Vel -yhdistyksessä.[1]
Kielin rauhan jälkeen tammikuussa 1814 Anker näki välittömän tarpeen siirtyä Ruotsi-unioniin. Eidsvollin kansalliskokouksessa hän oli yhdessä vävynsä kreivi Herman Wedel-Jarlsbergin kanssa niin sanotun unionipuolueen keulahahmoja. Huolimatta tästä oppositioon jääneestä kannastaan hänet valittiin kansalliskokouksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Jälkikäteen asiaa on spekuloitu, että puheenjohtajaksi haluttiin aluksi opposition edustaja, jotta tärkeiden asioiden tullessa päätettäviksi, olisi puheenjohtajan vuoro siirtynyt unionipuolueen vastustajan itsenäisyyspuolueen haltuun.[1]
Anker ei tullut valituksi Stortingiin syksyllä 1814, mutta sen sijaan hänet valittiin maan ensimmäiseksi pääministeriksi Tukholmaan, edustamaan Norjaa Ruotsi-Norja-unionissa. Tässä roolissa Anker toimi pääasiassa välittäjänä kruununprinssi Kaarle Juhanan ja vävypoikansa kreivi Wedel-Jarlsbergin välillä, joka oli Norjassa toimivan hallituksen keulahahmoja.[1]