Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Maastojuoksun MM-kilpailut | |||
Kultaa | Waregem 1973 | ||
Sisäratojen EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Katowice 1975 | 3 000 metriä | |
Hopeaa | San Sebastián 1977 |
3 000 metriä | |
Pronssia | Rotterdam 1973 | 3 000 metriä |
Pekka ”Lätsä-Pekka” Johannes Päivärinta (s. 4. toukokuuta 1949 Aura) on suomalainen kestävyysjuoksija ja maastojuoksun maailmanmestari. Päivärinta voitti uransa aikana yhteensä 14 Suomen mestaruutta, neljä SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia eri juoksumatkoilla ulko- ja sisäradoilla. Päivärinta edusti Kaarinan Urheilijoita ja vuodesta 1973 Turun Urheiluliittoa.[1]
Päivärinta edusti Suomea ratajuoksijana monissa arvokisoissa: kesäolympialaisissa 1972 ja 1976 sekä EM-kisoissa 1971 ja 1974, mutta parhaaksi sijoitukseksi jäi kahdeksas sija 3 000 metrin estejuoksussa Münchenin olympialaisissa 1972. Vuonna 1973 Päivärinta voitti kaikkien aikojen ensimmäisen maastojuoksun maailmanmestaruuden. Vuonna 1975 hän juoksi Oulussa 25 000 metrin ratajuoksun maailmanennätyksen 1.14.16,8; ennätyksen rikkoi Bill Rodgers vuonna 1979.[2] Päivärinnan lyhyiden sisäratojen 3000 metrin Suomen ennätys kesti lähes 51 vuotta, kun hän juoksi ajan 7.52,92 maaliskuussa vuonna 1973 ja ennätys rikottiin vasta tammikuussa 2024.[3]
Päivärinta suosi harjoittelussaan kotimaan harjoittelua jopa talvisaikaan, poiketen monista senaikaisista huippujuoksijoista. Hänen valmentajanaan toimi Kari Sinkkonen.[4]
Päivärinta voitti 19. syyskuuta 1976 Kaisaniemen maratonin. 25 kilometrin kilpailun voittoaika oli 1.17.44.[5]
Päivärinta tunnettiin lempinimellä ”Lätsä-Pekka”, jonka hän sai kilpailuissa käyttämästään lippalakista. Lakki on nykyisin Suomen Urheilumuseossa. Punavalkoisen lakin ompeli aikoinaan Päivärannan vaimo Merja. Lakkeja oli itse asiassa kaksi, toinen kilpailuissa ja toinen harjoituksissa käytetty. Päivärinnan mukaan hän alkoi käyttää lakkia vuonna 1968 nähdessään ensimmäisen lehtikuvan itsestään. Hänellä oli siihen aikaan pitkä tukka, johon tuli vauhdissa keskelle päätä jakaus, eikä hän halunnut näyttää körttiläiseltä. Vaimon ompelemasta lakista tuli myös taikakalu.[4]
Päivärinta on koulutukseltaan peltiseppä, mutta toimi juoksu-uransa huippuvuosina talonmiehenä. Nykyisin Päivärinta asuu Kangasalla.[4]
Elokuvassa Uuno Turhapuro armeijan leivissä ministeri Tuura miehineen eksyy Ruotsin puolelle. Härski Hartikainen ehdottaa, että samalla voitaisiin käydä selvittämässä Päivärinnan tapaus. Kun muut eivät muista tapausta, hän kertoo, että Päivärintaa tyrkittiin vuoden 1972 maaottelussa ja lopulta suoritus hylättiin. Tuuran puheesta välittyy radion kautta katkelma, josta saa käsityksen, että Tuura julistaa sodan Ruotsille.
Oikea Päivärinnan tapaus sattui 1975 Tukholmassa 5 000 metrillä maaottelussa. Päivärinnan ja Bengt Nåjden suoritukset lopulta hylättiin.[6]