Perho (kunta)

Perho

vaakuna

sijainti

Perhon keskustaa kesällä.
Perhon keskustaa kesällä.
Sijainti 63°12′55″N, 024°25′15″E
Maakunta Keski-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Kaustisen seutukunta
Kuntanumero 584
Hallinnollinen keskus Perhon kirkonkylä
Perustettu 1868
Kokonaispinta-ala 775,19 km²
148:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 747,87 km²
– sisävesi 27,32 km²
Väkiluku 2 588
232:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
– väestötiheys 3,46 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 25,5 %
– 15–64-v. 50,0 %
– yli 64-v. 24,6 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 98,4 %
– ruotsinkielisiä 0,5 %
– muut 1,0 %
Kunnallisvero 9,30 %
92:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Lauri Laajala
Kunnanvaltuusto 19 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • PS
 • SDP
 • Kok.
14
2
2
1
www.perho.com

Perho on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa valtatie 13:n varrella. Perho kuuluu Kaustisen seutukuntaan ja Keski-Pohjanmaan liittoon. Perhon kunta on perustettu vuonna 1868, ja siellä asuu 2 588 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 775,19 km2, josta 27,32 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 3,46 asukasta/km2. Perhon naapurikunnat ovat Alajärvi, Halsua, Kinnula, Kivijärvi, Kyyjärvi, Lestijärvi, Veteli ja Vimpeli.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhonjokilaakson ensimmäiset kivikautiset ihmiset kuuluivat Suomusjärven kulttuuriin, joka on saanut nimensä Varsinais-Suomessa sijaitsevan löytöpaikan mukaan. Perhosta on löydetty kirves ja liuskeinen keihäänkärki, jotka lienevät erämiesten hukkaamia ja tilapäisille leiripaikoille jättämiä. Vakinaisia esihistoriallisia asuinpaikkoja ei ole vielä toistaiseksi löydetty kunnan alueelta. Perhon Liukon kylän Sivulan tilalta on löydetty rautainen keihäänkärki, joka on Perhonjoen alueen vanhin rautakautinen löytö. Koska löytöpaikalla pellossa on hiiliä ja tuhkaa, on kysymyksessä todennäköisesti polttohauta, joka on tuhoutui myöhempien viljelysten takia. Keihäänkärki on todiste satunnaisesta erämiehestä, joka on Satakunnasta suunnannut retkensä pohjoisille riista-alueille.[7]

Pohjanmaan rannikkoseudun saatua pysyvän asutuksen 1100- ja 1200-luvuilla jäivät Keski-Pohjanmaan jokien latvaseudut etelän miesten eräkäyntialueiksi vielä vuosisatojen ajoiksi. Perhon Salamajärven seutu oli asiakirjojen mukaan 1600-luvun lopulle saakka Sääksmäen Lahisten kartanon omaisuutta. Näin ollen on hyvin todennäköistä, että sääksmäkeläiset metsästivät ja kalastivat Perhon seuduilla keskiajalla. Perhossa on elänyt nykypäiviin asti sitkeä perimätieto sikäläisistä lammilla ja jokivarsilla kalastelleista hämäläisistä. Hämäläisillä kerrotaan olleen kalapirttejä Pirttikoskella ja Pirttijärvellä sekä kivisiä kalakellareita Möttösessä ja Pirttikoskella. Vaikuttaa siltä, että sekä joen että pitäjän nimet juontavat juurensa hämäläisestä Perho-nimisestä miehestä. Kalvolan pitäjässä oli 1500-luvulla Perhon kylä, joka on asutettu jo keskiajalla. Perhon eräalueiden omistajat lienevät olleet kotoisin täältä.[7]

Perhon ensimmäiset asukkaat mainitaan asiakirjoissa vuonna 1566. Perho erotettiin kymmenysluettelossa 1570 omaksi ryhmäkseen, josta ei käytetty kylän nimeä, vaan määritelmä ”savolaisia” (Sawboar). Perhon ensimmäiset asukkaat olivat ilmeisesti kaikki savolaisia. Perhon kylän nimi esiintyy ensi kerran 1583. Vuotta myöhemmin mainitaan kaksi nykyisen Perhoon kuuluvaa kyläkuntaa: Jängänjärvi ja Humalajärvi sekä 1591 vielä Petäjäkoski. Joinakin vuosina Perho mainitaan Jängänjärven kylänä, mutta 1599 kyliä on taas neljä: Petäjäkoski, Uksikoski, Perho ja Jängänjärvi. ”Kylien” rajat ovat sangen epämääräiset. Perhon asuttaminen edistyi 1500-luvun lopulla hitaasti.[7]

Vuosi 1601 tunnetaan Suomessa ”suurena olkivuotena”, jolloin kato vei Pohjanmaalla kaiken viljan. Kadon vaikutus Perhon harvaan asutukseen oli tuhoisa. Vanhat asukkaat katosivat veroluetteloista ja uudet asettuivat tilalle. Ainoastaan Möttönen voitti olkivuoden vaikeudet säilyen entisen suvun hallussa. Metsät valtasivat takaisin muutamia viljakymmenyksiä. Osa asukkaista jatkoi elämää kotikylässään veroa maksamattomina itsellisinä.[7]
Nykyisen Perhon alueella oli 1610 kahdeksan taloa, joskin savolaisen Lauri Ollinpoika Tiaisen perustama Salamajärven Tiala kuului tuolloin Rautalammin pitäjään ja Hämeeseen. Asutus lisääntyi hyvin hitaasti, sillä Ruotsin suurvalta-asemansa luomiseksi käymät uuvuttamat sodat ja raskas verotaakka kävivät heikoimmille taloille ylivoimaisiksi. Vuoden 1610 maakirjassa Perhon tilallisista kerrotaan seuraavasti: ”Nämä ovat kaikki paenneet Savoon, mistä he ovat tulleetkin, sen jälkeen kun heidät on pantu verolle, eivätkä he ole koskaan tulleet käräjille tai kokouksiin suorittamaan heidän maksettavikseen kuuluvia kruunun saatavia”. Perholaisten todetaan olevan pakosalla vielä seuraavanakin vuonna. Viljely- ja veromaksulakon seurauksena kruunu alensi veroja tuntuvasti ja pakoileminen päättyi.[7]

Kolmikymmenvuotisen sodan aikana talonpoikien kestokyky kuitenkin ylittyi. Perholaiset talot Pölkki ja Perho jäivät asumattomiksi. Ukskosken isäntä Iisakki Simonpoika muutti velkojaan pakoon Inkerinmaalle saakka. Vasta 1660–1661 tehdyt rauhansopimukset päättivät sata vuotta kestäneiden raskaiden sotavuosien rasitteet, mutta silti Perhossa ei 1700 ollut yhdeksää taloa enempää. Vuosien 1696–1697 suuret kuolonvuodet ja etenkin isoviha kohtelivat perholaisia kaltoin. Rauhan koittaessa asuttujen talojen määrä Perhon karulla sydänmaalla ei ollut lisääntynyt puoleentoista vuosisadan kuluessa lainkaan. Ajat olivat yksinkertaisesti olleet liian ankeat, sillä yrityshalun puutteesta ei perholaisia voi moittia. Hallituksen suopea asutuspolitiikka oli suosinut uudistilojen perustamista 1700-luvun puolivälistä lähtien ja tämän vuoksi myös Perho alkoi muuttua erämaasta asutuksi seuduksi. Verovapausvuosia myönnettiin Perhossa 20-30, kun niiden määrä 1600-luvulla oli ollut yleensä vain kuudesta kahdeksaan. Perhon taloluku oli 1791 jo 29. Perhon asukasluku lienee ollut noin 300 asukasta. Vuonna 1779 tehty anomus Perhon kappeliseurakunnan perustamisesta toteutui, kun kuningas Kustaa III antoi perholaisille 1780 luvan rakentaa kirkon, jonka he olivat jo rohkeasti panneet alulle ilman lupaa. Kokkolalainen rovasti Antti Chydenius oli hankkeen takana. Kuuluisan kaustislaisen kirkonrakentajan Matti Kuorikosken rakentama kirkko valmistui 1782. Perhon seurakunta sai oman papin vuotta myöhemmin.[7]

Perhon asutus kasvoi nopeasti varsinkin Venäjän vallan aikana. Vuosina 1791–1860 taloluku enemmän kuin kaksinkertaistui 36:sta ja 87:een. Kruunu salli Perhossa uudisasukkaiden asettua jo ennen isojakoa sopiviin paikkoihin, koska paikkakunnalla oli maata paljon enemmän kuin taloille tultaisiin isojaossa antamaan. Perhon talollisten pojat ja itselliset käyttivät tilaisuutta hyväkseen. Lisää väkeä virtasi kylään naapurikylistä ja kauempaakin. Kruunun päämääränä oli, että uudistilat tulisivat toimeen maanviljelyksen turvin, mutta leipä ja särvin lähti helpommin tervanpoltosta ja tukkien kaadosta kuin karuista ja hallaisista pelloista. Vuosina 1800–1860 Perhon talojen lukumäärä kolminkertaistui 370:sta ja 1 189:ään. Asukastiheys vuonna 1860 oli 1,6 asukasta neliökilometriä kohden, joten tilaa oli vielä. Perhoon liitettiin vuonna 1810 Kivijärveen kuulunut Salamajärven kyläkunta.[7]

11. heinäkuuta 1808 käytiin Perhossa Suomen sodan taistelu, joka tunnetaan paremmin Kokkonevan taisteluna. Perhon joutuminen taistelutantereeksi merkitsi talonpojille suuria kärsimyksiä. Kylä ryöstettiin putipuhtaaksi, joskin perholaiset olivat paenneet kotieläimineen sydänmaitten kätköihin. Pahiten kärsi Perhon rikkain mies Matti Erkinpoika Möttönen, jonka menetykset arvioitiin 1 399 pankkiriksiksi. Talosta vietiin viljan lisäksi muun muassa puuastiat lusikoita myöten ja kaikki rauta, mitä irti lähti. Moni muukin Perhon isoimmista taloista kärsi raskaita vahinkoja. Perhon väkiluku laski vuosina 1805–1810 väkitaulujen mukaan 443 hengestä 303 henkeen.[7] Taistelualueella sijaitsee Rautalammin komppanian päällikön, luutnantti Bror Schönemanin, hautamuistomerkkilähde?.

Johan Ludvig Runebergin ansiosta Perho ja Otto von Fieandt saivat kuolemattoman maineen. Todellisuuspohjaa vailla olevat runot ”Hauta Perhossa” ja ”Pilven veikko” sijoitettiin Perhoon.[7]

Kokkolan laaja kirkkopitäjä hajosi ja siitä erotettiin vuonna 1860 Vetelin kirkkoherrakunta, johon kuuluivat Vetelin, Kaustisen, Halsuan ja Perhon seurakunnat. Perhosta tuli virallisestikin kappeli viisi vuotta myöhemmin. Omaksi seurakunnakseen Perho itsenäistyi 1879, ensimmäinen kirkkoherra astui virkaansa 1885. Kokkolan ylimaan ensimmäinen yleinen kirjasto perustettiin Perhoon. Puuhamiehinä toimivat saarnaaja Emanuel Snellman, lukkari Erkki Lakanen ja Tuomas Taittonen. Vähänkyrön kirjaston hoitajana 1850-luvulla Taittonen oli tehnyt siitä maan suurimman kansankirjaston.[7]

Vuonna 1902 Perhon vanha ristikirkko purettiin ja puuosat käytettiin uudestaan arkkitehti Valter Thomén piirtämään ja rakennusmestari Jaakko Kuorikosken rakentamaan kirkkoon, joka valmistui 1903. Kellotapuli on peräisin vuodelta 1799 ja rakennettu uudelleen 1846.[7] Perhon väkiluku kasvoi nopeasti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 1930-luvulla väestönkasvu hidastui ja 1950-luvulla asukasluku kääntyi laskuun. 1970-luvulla se putosi alle 3000 henkeen. 1970-luvun lopulla väkiluku alkoi kuitenkin jälleen kasvaa ja 1985 asukkaita oli jo 3353. 1990-luvulla väkiluku alkoi taas hieman pienentyä ja vuoteen 2011 mennessä kunnassa asui 2932 asukasta.[8]

Perhossa on kahdesti järjestetty vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseurat vuosina 1981 ja 2005.

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Perhon väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 3 139
1985
  
 3 419
1990
  
 3 381
1995
  
 3 391
2000
  
 3 155
2005
  
 3 044
2010
  
 2 934
2015
  
 2 931
2020
  
 2 757
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Perhossa oli 2 860 asukasta, joista 1 119 asui taajamissa, 1 724 haja-asutusalueilla ja 17:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Perhon taajama-aste on 39,4 %.[10] Perhon taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[11]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Perhon kirkonkylä 888
2 Möttönen 231

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salamajärven kansallispuistoa.

Perhon luonnonmaisemaa hallitsevat laajat suo- ja niiden väliset metsämaat. Kunnan itäosassa Suomenselän vedenjakajan alueella maisemaan tuovat vaihtelua lukuisat kohoumat ja järvet.[8] Perhonjoki kulkee kunnan läpi noin 30 kilometrin matkalla.[12] Joen koskia on perattu etenkin Oksakosken ja Kellokosken seuduilla. Maatalot viljelyspeltoineen levittäytyvät joen rannoille. Perhossa on runsaasti järviä ja pieniä lampia. Suomaisemat kankaineen kuuluvat tyypilliseen Suomenselän maisemaan. Erämaaluonne leimaa luontoa. Järvien kalakanta on ollut tärkeä ravinnonlähde kuntalaisille. Erämaisessa luonnossa viihtyy hirviä, peuroja, karhuja, susia, ahmoja ja ilveksiä. Joutsen ja kurki kuuluvat runsaslukuisina vesistöiseen luontoon.

Kallioperä on pääasiassa dioriittia, pohjoisessa on myös leptiittiä. Yleisin maalaji on moreeni, joka on tosin usein turpeen peitossa. Kunnan harjuista huomattavin on Salmelanharju, joka kohoaa Syrjäjärven rannalla komeaksi selänteeksi. Savea on pääasiassa jokien ja järvien rannoilla. Suhteelliset korkeuserot ovat Perhossa vähäiset. Maasto on alavaa ja tasaista lukuun ottamatta Suomenselän vedenjakaja-alueeseen kuuluvaa kunnan itäosaa, jossa korkeimmat kohoumat, muun muassa Salmenharju ja Rotmonmäki nousevat yli 200 metrin korkeuteen.[8]

Suot peittävät 60 prosenttia kunnan pinta-alasta. Suot ovat nevoja, joista laajimpia ovat Loukkusaarenneva, Luolaneva, Suoneva, Salmineva ja Teerineva. Kunnan itäosassa on osin Kivijärven ja Kinnulan kuntien alueelle ulottuva Salamajärven kansallispuisto, joka perustettiin 1982 suojelemaan eteläisen Suomen viimeisiä erämaita. Puistossa aloitettiin 1979-1980 metsäpeuraistutus, jonka tavoite oli palauttaa tämä hirvieläin alueen eläimistöön.[8] Nykyään alueella on noin 500 metsäpeuran kanta ja kannan kasvu on parin prosentin luokkaa.[13]

Haaralampea Alajoella

Kansallispuiston soista keskeisin on Heikinjärvenneva. Kansallispuiston alueella on useita kahlaajalajeja, joista keskeisimmät valkoviklo, liro, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi ja pikkukuovi.[14] Kansallispuiston arvokkainta metsäluontoa on Koirajoen aarnialue, joka on suojeltua aluetta vuodesta 1912. Aarniometsässä viihtyvät monet uhanalaiset vanhan metsistön lajistot.[14]

Perhon itä- ja länsiosia halkova Suomenselän vedenjakaja jakaa kunnan kahteen osaan. Länsiosissa on vain muutama järvi, kun idässä on lukuisia pieniä järviä, joista suurin Salamajärvi. Kunnan tärkein vesistö on Perhonjoki, joka saa alkunsa itäosan pikkujärvistä.[8] Komanne, Jängänjärvi ja Ylä-Penninkilampi laskevat Halsuanjokeen, joka yhtyy Perhonjokeen Vetelissä. Perhon itäosan järvistä Elämäinen ja Salamajärvi laskevat itään Kinnulan puolelle, Kymijoen vesistön latvavesiin kuuluvaan Kivijärven reittiin.[15]

Asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asutus on pääosin keskittynyt Perhonjoen ja valtatien varsille jokilaaksoon. Suurin taajama on Kirkonkylä. Muita taajamia ovat Möttönen sekä Oksakoski.

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhon kyliä ovat:[16]

  • Alajoki
  • Haukka
  • Humalajoki
  • Jänkä
  • Kirkonkylä
  • Kivelä
  • Kivikangas
  • Kellokoski
  • Kokkoneva
  • Korkiakangas
  • Korpela
  • Liukko
  • Metsä-Poranen
  • Mustamaa

Uskonnolliset yhteisöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perhon kirkko

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Perhossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[17]

Perhon sankarihaudat

Evankelis-luterilaisen kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii paikkakunnalla vanhoillislestadiolaisuus, jolla toimii paikkakunnalla Perhon rauhanyhdistys[18]. Yle Uutisten mukaan Perho oli vuonna 2017 Suomen luterilaisin kunta: yli 93 % asukkaista kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon.[19] Vanhoillislestadiolaisten rauhanyhdistykseen kuului vuonna 2023 yhteensä 339 jäsentä.[20]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Perhon alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.[21]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhossa on vahva yritysrakenne. Perhossa on noin 1 000 työpaikkaa ja suurin työnantaja on rakennus- ja puunjalostusteollisuus. Perhon suurimpia työnantajia ovat Jetta-Talo, Jet-Puu sekä Valmistuli.[22] Perhon suurimpiin yritystuloverojen maksajiin kuuluivat vuonna 2021 myös Pohjanmaan Rivirakenne, Mestaripurkajat sekä Osto- ja myyntipalvelu Kalliokoski.[23]

Perhossa naisten mediaanipalkka oli vuoden 2017 verotuksessa vain 52 prosenttia miesten mediaanipalkasta. Ero miesten hyväksi oli suurempi kuin missään muussa suomalaiskunnassa.[24]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perhon maatalousoppilaitos.

Perhossa on kaksi ala-astetta. Muita kouluja ovat yläaste, lukio ja Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston Perhon yksikkö. Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston yhteydessä on Auto- ja konemuseo. Suurin työllistävä ala on maatalous. Perho on leimallinen maaseutukunta. Perhosta käydään myös paljon muualla töissä, esimerkiksi lähimmissä suurimmissa kunnissa kuten Kaustisella ja Karstulassa.

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhon läpi kulkee Keski-Suomen ja Kokkolan yhdistävä valtatie 13, joka toimii myös kylänraittina. Ajohidasteina keskustassa toimii kaksi kiertoliittymää. Perhosta pääsee kätevästi myös Kivijärvelle ja Kinnulaan kyläteitä pitkin. Tie Salamajärven kautta Kinnulaan alkaa aivan kirkon luota.

Etäisyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeiset paikkakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuremmat kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Perhossa vuosina 1981 sekä 2005.[25][26]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhon maatalousrakenteesta johtuen Suomen Keskustalla on ollut suuri kannatus. Perholaiset poliitikot ovat olleet perinteisesti keskustalaisia ja maalaisliittolaisia.lähde?

Kunnanvaltuusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2021–2025 paikkoja on vain suurimmilla puolueilla.

Tunnettuja asukkaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla naurisrieska, jauho-perunapuuro ja puolukkasurvos.[29]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Perho Oikeusministeriö. Viitattu 25.8.2021.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k Antila, Olavi & Salminen, Anja & Vilen, Olli: Perinnealbumi. Keski-Pohjanmaa 2. Kuopio: Kimy-kustannus, 1980. ISBN 951-840-003-2
  8. ↑ a b c d e Karlsson, Raija & Karlsson, Kari-Pekka: Finlandia, Otavan Maammekirja 7,, s. 175. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08930-7
  9. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  10. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  11. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  12. ↑ https://perho.com/kuntainfo/tietoa-perhosta/
  13. ↑ http://www.tunturisusi.com/hirvet/metsapeura.htm
  14. ↑ a b https://www.luontoon.fi/salamajarvi/luonto
  15. ↑ Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 115–118. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
  16. ↑ Perhon kunnan kotisivut perho.com. Viitattu 2.1.2008.
  17. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  18. ↑ Perhon Rauhanyhdistys Perhon Rauhanyhdistys. Viitattu 30.10.2011.
  19. ↑ Listasimme Suomen luterilaisimmat ja vähiten luterilaiset kunnat – kirkkoon kuuluvat ikääntyvät perinteiden vaalijat Yle Uutiset. Viitattu 31.10.2017.
  20. ↑ Järjestävät rauhanyhdistykset Kauhavan suviseurat 2023 . Arkistoitu 5.11.2023. Viitattu 5.11.2023.
  21. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Kuvaus kunnasta Perho Finder. 11.10.2022. Viitattu 11.10.2022.
  23. ↑ Holopainen, Heini: Keski-Pohjanmaalla yhteisöveroa maksaneiden kärki löytyy Kokkolasta Yle. 10.11.2022. Viitattu 10.11.2022.
  24. ↑ Vihavainen, Suvi ym.: Tässä Suomen kunnassa naisen euro on 218 senttiä – Katso, millaiset tuloerot kotikuntasi miehillä ja naisilla on Helsingin Sanomat. 14.5.2019. Viitattu 14.5.2019. (Tilaajille.)
  25. ↑ Linna, Eila: Perhon suviseurat 40 vuotta sitten Päivämies. 27.9.2021. Viitattu 27.6.2022.
  26. ↑ Su­vi­seu­rat ko­ko­si­vat yli 65 000 sa­nan­kuu­li­jaa Perhoon Keskipohjanmaa. 2.7.2005. Viitattu 27.6.2022.
  27. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
  28. ↑ Suomen kuntien ystävyyskunnat Virossa 15.9.2008. Suomen Tallinnan suurlähetystö. Viitattu 30.12.2012.
  29. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 164. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]