Pieksämäen maalaiskunta Pieksämäki landskommun |
|
---|---|
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Pieksämäki |
|
sijainti |
|
Sijainti | |
Lääni | Itä-Suomen lääni |
Maakunta | Etelä-Savon maakunta |
Kuntanumero | 594 |
Hallinnollinen keskus | Naarajärvi |
Perustettu | |
Liitetty | 2004 |
– liitoskunnat |
Jäppilä Virtasalmi Pieksämäen maalaiskunta |
– syntynyt kunta | Pieksänmaa |
Pinta-ala |
km² [1] (1.1.2003) |
– maa | 945,1 km² |
Väkiluku |
6 059 [2] (31.12.2003) |
Pieksämäen maalaiskunta (ruots. Pieksämäki landskommun) oli Etelä-Savon maakunnan luoteisosassa sijainnut Suomen kunta. Se ympäröi Pieksämäen kaupungin joka suunnalta, ja muut naapurikunnat olivat Hankasalmi, Haukivuori, Joroinen, Jäppilä, Kangasniemi, Rautalampi, Suonenjoki ja Virtasalmi.
Jäppilä, Pieksämäen maalaiskunta ja Virtasalmi yhdistyivät uudeksi Pieksänmaan kunnaksi 1. tammikuuta 2004.[3] Vuoden 2007 alussa Pieksänmaa yhdistyi Pieksämäen kaupunkiin.[4]
Kanttila-talo valmistui vuonna 1988 Naarajärvelle Pieksämäen maalaiskunnan kunnantaloksi. Sen on suunnitellut arkkitehti Jouni Koiso-Kanttila. Rakennuksessa toimii kuntaliitosten jälkeen muun muassa Pieksämäen kaupungin virastoja, kirjasto ja kaupunginvaltuuston kokoussalina toimiva Kanttila-sali.[5][6]
Vanhimmat Pieksämäen alueelta tehdyt esihistorialliset löydöt ovat peräisin kivikaudelta. Keskiajalla seutu oli karjalaisten ja hämäläisten eränkäyntialuetta. Pysyvää asutusta syntyi 1400-luvulta lähtien, aluksi pitäjän itäosiin; läntiset osat asutettiin vasta seuraavalla vuosisadalla Hämeen ja Savon maakuntien välisten rajariitojen vuoksi.[7]
Ensimmäinen luotettava tieto Pieksämäen kirkkopitäjän perustamisesta on kuningas Juhana III:n 26. heinäkuuta 1574 antama käskykirje, jolla silloinen Juvan kappalainen Matias Henrikinpoika määrättiin Pieksämäen ensimmäiseksi kirkkoherraksi. Seurakuntaa perustettaessa ei tosin syntynyt Pieksämäen, vaan Haukivuoren kirkkoherrakunta, mutta seurakunnan nimi muuttui jo varsin pian. Pieksämäen hallintopitäjä muodostettiin seurakunnan perustamista seuranneena vuonna. Laajimmillaan Pieksämäen pitäjä kattoi kokonaan myöhemmän Pieksämäen, lähes kokonaan Haukivuoren, Jäppilän ja Virtasalmen, pääosan Kangasniemestä ja Suonenjoesta sekä osia Hankasalmen, Rautalammin, Tervon, Karttulan, Kuopion, Leppävirran, Joroisten, Juvan ja Mikkelin pitäjistä. Pieksämäen pitäjän kokonaispinta-alan on arvioitu olleen suurimmillaan liki 3 000 neliökilometriä.[7]
Myöhempinä aikoina Suur-Pieksämäestä muodostui neljä rukoushuone- ja kappeliseurakuntaa. Kangasniemi itsenäistyi Pieksämäestä 1650-luvulla, Haukivuori 1873, Jäppilä 1894 ja Virtasalmi 1913. Lisäksi Pieksämäen pitäjästä siirrettiin eräitä kyliä Suonenjokeen ja Hankasalmeen. Pieksämäen rautatieaseman lähiympäristöön syntynyt asutusalue erotettiin Pieksämä-nimiseksi kauppalaksi vuonna 1930, ja Pieksämäen kauppalan seurakunta erosi Pieksämäen maaseurakunnasta vuonna 1956. Kirkon ja kunnanviraston jäätyä kauppalan (vuodesta 1962 Pieksämäen kaupunki) alueelle maalaiskunnan toiminnallinen painopiste siirtyi Maaselän ja Naarajärven alueille.[7]
Naarajärvellä aloitti vuonna 1960 toimintansa Paraisten Kalkki Oy:n kalkkitiilitehdas. Vuonna 1970 Naarajärvelle siirtyi Hyvinkäältä Oy Hackman Ab:n teräslevytehdas, jonka tunnetuimpia tuotteita olivat tiskipöydät.[7]
Suomen Kirkon Sisälähetysseura perusti Nenonpeltoon vuonna 1952 Vaalijalan keskuslaitoksen. Vuonna 1975 laitos siirtyi Kuopion ja Mikkelin läänien kuntien muodostaman kuntainliiton hallintaan.[7]
1980-luvun alkupuolella kaikille Savon silloisille kunnille äänestettiin oma nimikkoruoka. Pieksämäen maalaiskunnan omaksi perinneruoaksi valittiin ohrajauhosta, maidosta ja kermasta leivottu tuohirieska, joka paistetaan tuohesta taivutellussa tuokkosessa.[8]
Heikkolankangas (Heikkola), Hietamäki, Hiirola, Häkkilä, Ihalainen, Kantala, Karjala, Kirkonkylä, Kontiomäki, Kylmämäki, Käreniemi, Längelmäki, Maavesi, Mataramäki, Montola, Neuvola, Nikkarila, Niskamäki, Nykälä, Pitkäsmäki, Pyhitty, Pyhäjärvi, Pörölänmäki, Pöyhölä, Sarkaniemi, Savonlahti, Siikamäki, Surnuinmäki, Toikkalanmäki, Vanaja, Vehmaskylä, Venetmäki, Venettekemänranta, Vilhula.[7]