Mitalit | |||
---|---|---|---|
d’Oriola (kesk.) Helsingin olympialaisissa 1952. | |||
Maa: Ranska | |||
Esteratsastus | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Helsinki 1952 | yksilökilpailu | |
Kultaa | Tokio 1964 | yksilökilpailu | |
Hopeaa | Tokio 1964 | joukkuekilpailu | |
Hopeaa | México 1968 | joukkuekilpailu | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Buenos Aires 1966 | yksilökilpailu | |
Hopeaa | Madrid 1954 | yksilökilpailu | |
Pronssia | Pariisi 1953 | yksilökilpailu | |
EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Pariisi 1959 | yksilökilpailu |
Pierre Jonquères d'Oriola (1. helmikuuta 1920 Corneilla-del-Vercol – 19. heinäkuuta 2011 Corneilla-del-Vercol) oli ranskalainen esteratsastaja, olympiavoittaja ja maailmanmestari. Hän oli lajinsa menestyneimpiä urheilijoita.[1]
Jonquères d'Oriola osallistui esteratsastajana viisiin kesäolympialaisiin. Helsingissä 1952 hän voitti yksilökilpailun kultaa ja sijoittui Ranskan joukkueessa viidenneksi. Melbournessa 1956 hän oli yksilökilpailun kuudes ja joukkuekilpailun kahdeksas, ja Roomassa 1960 yksilökilpailun 18:s ja joukkuekilpailun viides. Tokiossa 1964 Jonquères d'Oriola saavutti toisen yksilökilpailun olympiavoittonsa, minkä lisäksi hän saavutti Ranskan joukkueessa olympiahopeaa. Viimeisissä olympiakisoissaan, Méxicossa 1968 hän saavutti toisen joukkuekilpailun olympiahopean ja oli yksilökilpailun 17:s.
Neljän olympiamitalin lisäksi Jonquères d'Oriola voitti maailmanmestaruuden Buenos Airesissa 1966, kaksi muuta MM-mitalia ja yhden EM-mitalin. Maailmanmestaruutensa myötä hänestä tuli tuolloin Hans Günter Winklerin ja Raimondo D’Inzeon ohella yksi kolmesta kolmeen henkilökohtaiseen olympiavoittoon tai maailmanmestaruuteen yltäneestä esteratsastajasta. Jonquères d'Oriolan serkku Christian d’Oriola oli kaikkien aikojen menestyneimpiä florettimiekkailijoita.
Jonquères d'Oriola menehtyi 91-vuotiaana kotonaan 19. heinäkuuta 2011.[2][3]