Porcelaine

Porcelaine
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 15[1]
Rodun syntyaika 1600-1700-luku
Alkuperäinen käyttö pienriistan, villisian ja kauriin metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Elinikä 12-13 vuotta[2]
Muita nimityksiä chien de Franche-Comté[3], franc comptoise[3], comptoise[3], porcelana, portselanhagijas
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
#30
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 55-58 cm;
narttu 53-56 cm
Väritys valkoinen oranssein laikuin tai oranssein pilkuin

Porcelaine on ranskalainen koirarotu. Vuonna 2018 se oli Ranskassa 11. suosituin paikallinen rotu[4] - listauksessa se on 12. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porcelaine on ulkonäöllisesti erittäin jalopiirteinen ja hienostunut. Pää on pitkänomainen ja hienopiirteinen, "tyypillisen ranskalainen". Otsa on litteä ja otsapenger erottuva olematta korostunut. Silmät ovat keskikokoiset ja tummat. Korvat ovat riippuvat, ohuet, kiertyneet ja teräväkärkiset. Kuono on pitkä ja kirsu musta. Kaula on kapea ja kohtuullisen pitkä. Rintakehä on melko pitkä, syvä ja keskileveä, selkä suora ja leveä. Häntä on keskipitkä ja hieman kaareutunut. Karvapeite on lyhyt, sileä ja kiiltävä. Väritys on aina valkoinen oranssein laikuin tai täplin, ja oranssia pilkutusta esiintyy yleensä erityisesti korvissa. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 55-58 cm ja narttujen 53-56 cm välillä.[5]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porcelaine on kestävä metsästyskoira, joka pystyy työskentelemään karussa ja jyrkässä maastossa sekä juoksemaan pitkiäkin välimatkoja. Sitä on käytetty niin jäniksen, villisian kuin kauriinkin metsästykseen, ja se on ennen kaikkea ajuemetsästyskoira.[2]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on kotoisin Franche-Comtésta, ja sen uskotaan olevan kaikista ranskalaisista ajokoirista vanhin. Erään teorian mukaan se polveutuu todennäköisesti harrierista, sveitsinajokoirasta, talbot houndista ja poitevinin sukupuuttoon kuolleesta montaimboeuf-kantarodusta.[2] Toisen teorian mukaan se polveutuisi suoraan montaimboeuf'sta ja sitä kautta myös talbot houndista. Eräät uskovat, että se olisi myös valkoisen ajokoiran uudempi versio.[3]

Porcelainen tiedetään esiintyneen Ranskassa ja Sveitsissä 1700-luvulta alkaen[2] - Desmond Morriksen mukaan jo 1600-luvulta alkaen[3]. Sitä kasvatettiin alun alkaen pääasiassa Savoijin ja Vaudin alueilla sekä Luxeuil'n ja Clunyn luostareissa.[2]

Rotu ehti jo kuolla lähes sukupuuttoon 1700-luvun lopulla Ranskan vallankumouksen aikana[2][3], mutta sveitsiläiset kasvattajat onnistuivat säilyttämään sen risteyttämällä sitä omien ajokoiriensa kanssa[3]. 1800-luvun puolivälissä he toivat sen takaisin Ranskaan, ja 1800-luvun lopulla tehtiin uusia risteytyksiä, tällä kertaa muiden ranskalaisten rotujen kanssa.[3] Näiden kyseisten rotujen uskotaan olleen gascogne-saintongenajokoira ja billy, sekä yhtenä vierasmaalaisena "harmaa somersetinharrieri".[2]

Moderni porcelaine esiteltiin yleisölle vuoden 1889 Pariisin koiranäyttelyssä. Alkuperäisen rodun vaalijat eivät kuitenkaan hyväksyneet näitä uudenlaisia koiria "puhtaiksi" rodun edustajiksi, mutta nykyisen tyypin kannattajat vastaavasti huomauttivat, että risteytykset harrierin ja billyn kanssa olivat auttaneet sisäsiittoista rotua: se oli nyt paljon entistä sitkeämpi, nopeampi ja innokkaampi metsästäjä.[3] Vuonna 1971 perustettiin ranskalainen rotujärjestö ja vuonna 1975 FCI tunnusti rodun.[2]

Rotu maailmalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porcelaine on nykyisin melko tunnettu paitsi Ranskassa ja Sveitsissä, myös Italiassa[3] - joista viimeksi mainitussa sitä on heti Ranskan jälkeen toiseksi eniten[2]. Suomessa on rekisteröity yhteensä 15 rodun edustajaa, ja vuonna 2010 syntyi ensimmäinen pentue.[6] Viime vuosien aikanamilloin? Suomessa ei ole kuitenkaan rekisteröity yhtään uutta tuontia eikä pentuetta.lähde?

Yhdysvaltoihin rotu on saatettu viedä ensikertaa Ranskan kuninkaan lahjana George Washingtonille.[2] Ensimmäiset yksilöt tiedetään joka tapauksessa tuodun maahan - erityisesti etelävaltioihin - viimeistään 1800-luvulla[3], New Orleansin sataman kautta[2]. Vuonna 1861 Rousseaun kartanoilla Louisianassa oli työkäytössä yli 250 porcelainea. Rotu katosi maasta kuitenkin pian sen jälkeen, kun suuret viljelmät hajosivat etelän hävittyä sisällissodan.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Porcelaine. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 2.2.2019.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Porcelaine. American Kennel Club. Haettu 2.2.2019.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 86. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  4. ↑ LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
  5. ↑ Porcelaine: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 2.2.2019.
  6. ↑ Logpoint. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Haettu 8.1.2021.